Kirjakaapin kummitus

Joku huutaa kellonajan ääneen. Hissin pitäisi olla pian perillä, Anahitan Maassa. Järvelle lasti tuotaisiin helikopterilla. Me saisimme nähdä kuinka säiliö aukenisi, Anahita ilmestyisi meille uudessa olomuodossaan, tervehtisi meitä ja Takht-i Suleimanin pintaa, laskeutuisi sen syvyyksiin ja ottaisi sen asumuksekseen. Ja pelastaisi meidät siinä sivussa, karkottaisi kuumuuden ja kuivuuden ja niiden mukana seuranneen tuhon. Tiina Raevaara: Tulevaisuuden aaveet Novelleja Haamu 2024 kansi Karoliina Norontaus 220 sivua En varsinaisesti ole dystopioiden saati kauhun ystävä. Mutta niin vain piti tarttua Tiina Raevaaran novellikokoelmaan Tulevaisuuden aaveet  – ensinnäkin koska pidän Raevaaran kirjallisesta otteesta, johon voi aina luottaa, ja toiseksi koska jokin kauhun ja tieteen yhdistämisessä kiinnostaa. Kokoelmassa on kahdeksan novellia, jotka kaikki esittelevät aivan omanlaisensa maailman. Kokoelman avaavassa Yhteydessä  ollaan hyvin apokalyptisissa tunnelmissa, kun pieni seurue ...

Siellä täällä pyökkien, koivujen ja sokerivaahteroiden alla kasvoi kevätkukkia: kolmilehtiä, koiranhampaita ja suosikkejani kärsäkalloja eli piispanistuimia, merkillisiä pieniä kukkasia, joilla on salaisuus. Jos niiden raidallista suojuslehteä kohottaa, alta löytyy pieni puikelo, joka on kuin pappi saarnastuolissa. Täti oli näyttänyt kasvin minulle ja opettanut, että sen mukulat voi kaivaa maasta ja kypsentää kuin nauriit. Olin juuri löytänyt yhden kärsäkallan kukan ja vedin sen suojuslehteä taaksepäin, jotta näkisin pikkuruisen hengenmiehen, kun kuulin, että joku asteli hitaasti mutta vääjäämättä lähemmäksi, laahasi raskaita jalkojaan kuivien lehtien seassa ja kompasteli juuriin. Mieleni teki pinkoa pakoon mutta hätäännyin niin, etten kyennyt juoksemaan, vaan kyyristyin sen sijaan kiven taakse juuri kun tulija astui aukiolle, jolla olin. Tunnistin hänet heti. Hän oli Hester Jameson. Hester oli kuollut kaksi viikkoa aiemmin lavantautiin. Jennifer McMahon: Talven lapset Bazar 2020 alkut...

Mietin edelleen, miksi oikein tulin takaisin. Kyllä, Arnhill on yksinäinen, puoliksi unohdettu piste kartalla. Mutta ulkomailla olisi ollut turvallisempaa. Tuhansien mailien päässä veloistani ja ihmisistä, jotka eivät suhtaudu myönteisesti, kun toinen joutuu tappion kierteeseen. Ainakaan siinä tapauksessa, jos hän ei pysty maksamaan. C. J. Tudor: Paluu pimeästä WSOY 2019 Alkuteos Taking of Annie Thorne 2019 Suomentanut Laura Beck 423 sivua Äänikirjan lukija Aku Laitinen Kesto 10 t 26 min C. J. Tudorin Liitu-ukko  oli viime vuonna varsin täräyttävä uutuus, ja kun huomasin kirjailijalta ilmestyneen uuden teoksen, klikkasin sen heti Storytel-hyllyyni. Pisteet muuten siitä, että kirjailijan suomennettujen teosten kannet ovat sopivasti samanlaisia mutta kuitenkin erilaisia. Tässä kohtaa ratkaisu tuntui toimivalta. Vähän samankaltainen asetelma on nyt kuin oli Liitu-ukossakin . Paluu pimeästä  -tarinan päähenkilö Joe tekee paluumatkan menneisyytensä, aivan niin kuin teki Li...