"Surmapaikka oli koluttu ylösalaisin ja paikalla oli edelleen vartiointi. Pimeällä kujalla, jota valaisi vain kaksi seiniin kiinnitettyä katuvalaisinta, oli edelleen poliisivartio."
Jyväskyläläisen Matti Rautiaisen esikoisteoksen päähenkilö on rikostutkija Lassi Lehtiö, joka passitetaan pikakomennuksella Italian Orvietoon selvittämään suomalaismiehen kuolemaa. Turkulainen Jarl Mäklin on ollut historian opiskelijoiden Italian-matkan toisena vetäjänä ja tullut tapetuksi. Surmatun kädestä löytyy paperilappu, jossa viitataan Pyhään Henrikiin, jonka talonpoika Lalli tappoi legendan mukaan Suomessa lähes tuhat vuotta sitten. Pian selviää muitakin viittauksia aikoja sitten tapahtuneeseen piispan tappoon, ja Lassi Lehtiön ystävättären, historian lehtori Riitan, tiedoille on pian kysyntää.
Italiassa tehty surma ei jää ainoaksi, vaan henkirikokset jatkuvat Suomessa. Kirjassa liikutaan Kuopiosta Helsingin kautta Iisalmeen, Turusta riennetään Lappeenrantaan. Tutut suomalaiset maisemat miellyttävät lukijaa ja erityisesti Iisalmeen sijoittuva osuus tuntuu toimivalta.
Lopulta henkirikosten taustalta löytyy pitkäaikainen vyyhti, jonka loppuselvittelyssä on hieman haastavaa pysyä perillä. Vetävästi alkavassa tarinassa on kuitenkin hyvää imua, ja dekkarin lukee nopeasti.
Kirjassa minua vaivasi viimeistelemättömyyden tuntu: esimerkiksi lyöntivirheitä oli tekstiin jäänyt kovin paljon. Idea on kuitenkin toimiva. Lallin perintö on kiinnostava kokonaisuus, jossa historia ja kulttuuri kirjallisine viittauksineen nivoutuvat hienosti yhteen: legenda piispa Henrikin taposta saa pian rinnalleen esimerkiksi Mika Waltarin Turms, kuolemattoman ja antiikin eepoksen Odysseian. Hakematta mieleen tulee Dan Brownin Da Vinci -koodi, ja mielestäni on hieno oivallus tuoda kotimaamme historiasta esiin Lalli, jonka ristiriitainen hahmo tunnetaan laajalti ja joka sopii mainiosti myös dekkarin ainesosaksi.
Lallin perinnöstä kirjoitetaan myös seuraavissa blogeissa: Pois työpöydältä ja Taavan lukupäiväkirja.
 |
| Matti Rautiainen: Lallin perintö (Nordbooks 2013) 212 sivua |
Italiassa tehty surma ei jää ainoaksi, vaan henkirikokset jatkuvat Suomessa. Kirjassa liikutaan Kuopiosta Helsingin kautta Iisalmeen, Turusta riennetään Lappeenrantaan. Tutut suomalaiset maisemat miellyttävät lukijaa ja erityisesti Iisalmeen sijoittuva osuus tuntuu toimivalta.
Lopulta henkirikosten taustalta löytyy pitkäaikainen vyyhti, jonka loppuselvittelyssä on hieman haastavaa pysyä perillä. Vetävästi alkavassa tarinassa on kuitenkin hyvää imua, ja dekkarin lukee nopeasti.
Kirjassa minua vaivasi viimeistelemättömyyden tuntu: esimerkiksi lyöntivirheitä oli tekstiin jäänyt kovin paljon. Idea on kuitenkin toimiva. Lallin perintö on kiinnostava kokonaisuus, jossa historia ja kulttuuri kirjallisine viittauksineen nivoutuvat hienosti yhteen: legenda piispa Henrikin taposta saa pian rinnalleen esimerkiksi Mika Waltarin Turms, kuolemattoman ja antiikin eepoksen Odysseian. Hakematta mieleen tulee Dan Brownin Da Vinci -koodi, ja mielestäni on hieno oivallus tuoda kotimaamme historiasta esiin Lalli, jonka ristiriitainen hahmo tunnetaan laajalti ja joka sopii mainiosti myös dekkarin ainesosaksi.
Lallin perinnöstä kirjoitetaan myös seuraavissa blogeissa: Pois työpöydältä ja Taavan lukupäiväkirja.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.