Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2020.

Jelena Tšižova: Muistista piirretty kaupunki

"Mainittakoon muuten, että Dunja-mummo ompeli myös päällysvaatteita, mutta ei emännän käyttöön. Itse en ehtinyt nähdä tätä, mutta tiedän äidin kertomasta: ilman ompelukonetta, pikkuruisin siistein pistoin, ja leikkasi ilman kaavoja, silmämääräisesti. Nyt se tuntuu kummalliselta, mutta ennen vallankumousta monet ompelivat siten: harsimalla koottu vaatekappale sovitettiin vartalon mukaiseksi nuppineulojen avulla." Jelena Tšižova: Muistista piirretty kaupunki Into 2020 alkuteos  Город, написанный по памяти   (Редакция Елены Шубиной, 2019 suomentanut Kirsti Eira 331 sivua Jelena Tšižovan Muistista piirretty kaupunki  hämmensi alkuun. Ryhdyin lukemaan romaania mutta pian ymmärsin, että tässä onkin kysymys muistelmateoksesta. Kirjailija tarkastelee omaa historiaansa ja sukunsa historiaa neljän sukupolven ajalta: paljon Tšižova muistaa itse, paljon on kuulopuheiden varassa. Tšižovan suvun tarina ulottuu neljän sukupolven taakse. Kun ollaan Venäjällä, ehtii noiden vuosikymmenten ajal

Iikka Hackman: Tähän aikaan huomenna

 Isä kertoi sairaudestaan ja säätiöstä. Gratia Deis oli Sveitsissä toimiva säätiö, joka kannatti ihmisten itsemääräämisoikeutta kuolemaan liittyvissä asioissa. Parantumattomasti sairaat saattoivat varata siltä ajan ja matkustaa kuolemaan rauhassa, omilla ehdoillaan. Isä oli varannut. Isä oli menossa Sveitsiin tekemään itsemurhan. Avustettu itsemurha, miten virastolta maistuva sana: avustushakemus, sosiaaliavustus, avustussurma. Itsemurha. Isä. Tyhjyys. It-sek-kyys. Kö? Iikka Hackman: Tähän aikaan huomenna WSOY 2020 226 sivua äänikirjan lukijat Anssi Niemi ja Rosanna Kemppi kesto 10 h 50 min Iikka Hackmanin esikoisromaani Tähän aikaan huomenna  herätti huomioni kiinnostavan asetelman vuoksi: 67-vuotias Arvo saa tietää sairastavansa parantumatonta lihasrappeumatautia. Hän haluaa päättää kuolemastaan itse ja hakeutua Sveitsiin saadakseen eutanasian. Matkalle mukaan lähtee tytär Sanna, ja samalla, kun isä ja tytär matkaavat kohti Keski-Eurooppaa nykyajassa, tekee isä muistois

Terhi Kokkonen: Rajamaa

He halaavat ja miehen ruumis on lämmin paidan alla. Se voisi yhtä hyvin olla kylmä, Karo ajattelee. Karo olisi kävellyt ulos huoneesta eikä kukaan olisi ollut odottamassa. Olisi pitänyt kertoa Riston äidille: olimme onnettomuudessa, poikasi on kuollut. Soittaa seuraavaksi siskolle. Ehkä Karo olisi lähentynyt tämän kanssa, ehkä he olisivat tukeneet toisiaan. Hautajaisissa joku Riston lapsuudenystävä olisi romahtanut kaikkien järkytykseksi ja he olisivat yhdessä hoitaneet tilanteen ja korjanneet likaiset astiat pois. Terhi Kokkonen: Rajamaa Otava 2020 äänikirjan lukija Terhi Kokkonen kesto 4 h 24 min Terhi Kokkosen esikoisromaani Rajamaa  sijoittuu erikoiselle seudulle. Paluumatkalla Lapin-lomalta Karo ja Risto joutuvat onnettomuuteen ja päätyvät pysähtyneeseen paikkaan pysähtyneeseen tilaan odottamaan ja ihmettelemään. Mutta mitä? Kummallinen lomakylä on omituinen ja siellä tapahtuu omituisia asioita. Vai tapahtuuko Karon elämässä muutenkin omituisia asioita? Lomakylässä olon aikana ja

Tove Jansson & Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari

Meri kohtaa niityn pikkuruisessa lahdenpoukamassa, joka on lähinnä mutka ruohomatossa ja johon mahtuu vetämään maihin jollan, se on saaren turvallisin paikka. Pohja on kivinen. Mutta me huomasimme että pohjimmaisena oli aivan sileä kallio ja yritimme raivata sen vapaaksi. Heittelimme ja nostelimme ja kieritimme kiviä lännen puolelle ja pääsimme yhä lähemmäs upeaa kalliota. Mutta seuraavana keväänä oli meri tuonut kaiken takaisin entisille paikoilleen, jolloin teimme kaiken uudestaan toiseen suuntaan, ja tällä kertaa talvimyrskyt tulivat idästä ja kaikki oli taas ennallaan. Tove Jansson & Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari WSOY 1996 alkuteos Anteckningar från en ö suomentanut Liisa Ryömä 103 sivua Kesäajan ihastuttavaa lukemista oli Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän teos Haru, eräs saari . Pitkään olen kirjaa käsiini havitellut, mutta lähikirjastossa sitä ei ole ollut saatavilla. Kun somesta huomasin parin tuttavan päässeen tänä kesänä vierailemaan saarella, tein viimein seutuvara

Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa

Inkeri katseli ympärilleen. Kaksi kuukautta sitten hän oli kuullut, että täällä jossain oli ollut sodan aikana vankileiri. Inkeri vilkaisi vielä valokuvaa. Tumppasi tupakan, katsoi ympärilleen ja piilotti kehyksen nopeasti kainaloonsa. Jos savannilla rauhanhetkiä oli vähän, muualla maailmassa niitä oli vielä vähemmän. Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa Otava 2020 298 sivua äänikirjan lukija Toni Kamula kesto 8 t 31 min Kylläpä on vaikuttava teos tämä Petra Rautiaisen esikoisromaani Tuhkaan piirretty maa . Sen äärellä kylmää usein, ja vähintään yhtä usein tulee pohtineeksi, miten ajat ja aatteet ihmisyyteemme vaikuttavat. Kuinka kauhistuttavalta vaikuttaa nyt se ajatusmaailma, joka Rautiaisen romaanin ajassa, 1940-luvulla, vallitsee. Ja kuinka lähellä tuo ajatusmaailma lopulta kuitenkin on. Tuhkaan piirretty maa  vie Suomen Lappiin. Tapahtumien nykyhetki on 1940-luvun loppu, takaumin palataan muutama vuosi taaksepäin. Tapahtumat sijoittuvat Inariin ja Enontekiölle: ensin mainitussa

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on

Johanna Laitila: Synty

Äänet seinän takana tihenivät paksuksi sakaksi, korvassani leijuvaksi sähköiseksi pölyksi. Kuulin, kuinka lusikka kilisi lautasta vasten, selkä suoristui rutisten, haukotus karkasi nielusta makean ynähdyksen saattelemana, niin vapaasti ja väkivaltaisesti kuin vain silloin, kun ihminen on aivan yksin, uskoo ettei kukaan kuule. Haukotus tarttui seinän läpi minuun, se lähti palleasta, nousi rintakehän kautta kurkkuun ja puhkesi nielusta suun limakalvoille. Minä yritin niellä haukotuksen, ja vedet nousivat silmiini.   Johanna Laitila: Synty Otava 2020 240 sivua äänikirjan lukija Hanna Saari kesto 7 t 57 min Johanna Laitilan Lilium regale  (Gummerus 2019) jäi mieleen omaäänisenä ja joukosta voimakkaasti erottuvana romaanina, jonka kirjoittajalta intouduin odottamaan innolla lisää – huolimatta siitä, että olen kuullut esikoiskirjailijan saattavan ahdistua itseensä kohdistuvista toisinkoisen odotuksista.  Johanna Laitilan toisinkoista ei tarvinnut (onneksi) odottaa kauan, sillä nyt on ilmesty