Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt.
Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydessään ja käsittämättömyydessään. En haaveile pääsystä avaruuteen mutta kuulen mielelläni kertomuksia avaruuden valloittajista.
Taylor Jenkins Reid vie lukijat mielikuvitusmatkalle avaruuteen – kiitos, kuviteltu matka riittää minulle vallan hyvin. Tähtienvälinen sijoittuu 1980-luvulle ja eräs dramaattinen avaruuslento joulukuulle 1984 – siis vain pari vuotta ennen Challengerin tragediaa.
Keskeistä romaanissa on se, mitä tuolla joulukuisella lennolla tapahtuu. Sen selvittäminen kiinnostaa lukijaa niin suuresti, että kirjaa on vaikea päästää käsistä kesken lukeminen.
Mutta kaikki ei kuitenkaan pyöri vain yhden avaruusmatkan ympärillä. Romaani nimittäin kuvaa sitä, miten astronautit valikoituvat koulutukseen ja miten osa heistä pääsee kurottamaan kohti tähtiä, osa taas joutuu nielemään pettymyksensä ja jäämään odottamaan uusia mahdollisuuksia.
Yksi astronauteista on Joan Goodwin. Hän rakastaa avaruutta ja elää yhteydessä siihen. Maailmankaikkeus on hänen ajatuksissaan hyvin paljon, ja hän tietää kovin paljon siitä, mitä maapallon ympärillä onkaan.
Hän pystyi ajattelemaan ainoastaan sitä, miten kiitollinen hän oli, että maapallo sijaitsi tänä päivänä sadanviidenkymmenen miljoonan kilometrin päässä auringosta. Tarpeeksi kaukana, että täällä oli lämmin muttei liian kuuma, ja juuri sellaisella etäisyydellä, että elämä oli mahdollista.
Joan elää kuitenkin myös tiiviissä yhteydessä maahan. Hänen sinkkuelämäänsä kuuluvat vahvana osana sisarentytär Frances ja tämän harvinaisen itsekeskeinen äiti. Joanin elämä mullistuu todella, kun hän ymmärtää voivansa rakastaa tavalla, jota ei osannut aiemmin kuvitellakaan. Mutta rakkaus ei ole helppoa varsinkaan silloin, kun tähyää taivaalle työssä, joka sisältää valtavia riskejä.
Tähtienvälisen aihe on hurjan kiinnostava ja lukijan tunteita nostattaa jo pelkästään ajatus siitä, mitä on olla äärettömässä avaruudessa ja miten etäällä toisistaan ihmiset voivat hädän hetkellä olla. Romaanin rakenne vahvistaa jännitettä, sillä romaanin nykyhetkestä siirrytään takaumiin, jotka nekin ovat kiehtovia ja kiinnostavia. Kuitenkin nykyhetkessä on se, mikä eniten kiinnostaa – siis miten dramaattisella avaruusmatkalla käy. Ja samaan aikaan takaumat auttavat lukijaa ymmärtämään taustoja ja tuntemaan henkilöitä, jotka joutuvat kaukana pulaan.
Kertomus on vetävä ja juoni etenee hyvin. Ilmaisua olisi kuitenkin mielestäni voinut hieman vielä viilata. Esimerkiksi virke Oli leuto syyskuun ilta, ja kello löi kuusi maanantai-iltana pärjäisi ihan hyvin yhdelläkin illan maininnalla. Toisaalta elävä ja sopivasti yksityiskohtia sisältävä kerronta toimii ja vetoaa. En ole mikään avaruustuntija, mutta ainakin minuun monet astronauttien työn yksityiskohdat upposivat hyvin.
Avaruus ei kuulunut kenellekään, mutta maapallo kuului heille kaikille.
Helmet 2025 -lukuhaaste: 46. Suosittu kirja, jonka kaikki muut vaikuttavat lukeneen. (Tämä taisikin olla tämänvuotisessa haasteessa vaikein kohta. En oikein innostu kaikki muut -tyyppisistä ilmauksista ja tiedän, että Tähtienvälistä eivät todellakaan ole kaikki muut lukeneet. Ilmeisesti romaani kuitenkin on tällä hetkellä iso Tiktok-ilmiö, joten menköön nyt tähän haastekohtaan.)
Avaruus on kiehtova, ja kuulostaa että tästä romaanista saa siitä kiinnostavaa tietoa henkilöiden kautta. Mitenkähän takaumat toimivat kuunnellessa?
VastaaPoistaMinna /KBC
Mietin tässä, että avaruusaiheisia elokuvia on tullut katsottua paljon, mutta kirjoja en ole niinkään lukenut. Lähinnä mieleen tulee Tulisiipi. Syystä taikka toisesta avaruusjutut eivät ole oikein koskaan kiinnostaneet. Tarkkailen tähtiä ja taivasta kyllä mielelläni maasta käsin, mutta laillasi avaruuteen matkustaminen tuntuu lähinnä ahdistavalta ajatukselta.
VastaaPoistaTämänhän vaikuttaa aika kiinnostavalta. Ehkäpä kuuntelen.
VastaaPoista