Kirjakaapin kummitus

"- Mitä me nyt teemme? - Mennään syömään siitä puusta. Saamme ymmärrystä." Ville Ranta: Paratiisisarja (WSOY 2010) 72 sivua Ville Rannan Paratiisisarja  kertoo uudelleen Raamatun lankeemuskertomuksen. Tarina sijoittuu paratiisiin, josta ihminen joutuu tekojensa takia lähtemään. Aadam ja Eeva nauttivat elämän iloista paratiisissa, jossa myös Jumala käyskentelee ja puhuttelee ihmisiä. Käärme viekoittelee Aadamin ja Eevan syömään elämän puun hedelmiä, jotta he ymmärtäisivät paremmin. Ja niin tietenkin Raamatusta tutun kertomuksen mukaan käy, että ihmiset lankeavat käärmeen puheisiin, syövät hedelmiä ja Jumala suuttuu. Jumala kuvataan sarjakuva-albumissa hyvin inhimilliseksi olennoksi, joka suuttuu, kiroilee, on mustasukkainen ja ylpeä. Sarjakuvan maailmassa on enkeleitä, jotka puuttuvat asioihin ja joista eräiden tehtävänä on vartioida porttia, josta pääsisi toiselle puolelle. Kuolema viikatteineen käy myös tapaamassa Aadamia ja Eevaa ja ohjaa heidät pois paratiisist...

"Hän saarnaa sivistystä ja tietoa vastaan! Hän sanoo, että tietämättömyys on kristitylle hyve!" Ville Ranta: Kyllä eikä ei (WSOY 2013) 261 sivua Jos jäi Ville Rannan sarjakuvavihkonen Ohjeita rakastaville  välipalatekeleen oloiseksi, on Kyllä eikä ei  jotain aivan muuta. Se asettuu samaan sarjaan Kajaanin  kanssa: molemmissa kurkotetaan ajassa taaksepäin ja kuvataan todellisia henkilöitä - toki taiteilijan vapaudella. Sarjakuvaromaanissa ei ole tarkkoja kuvaruutuja. Tämän sarjakuvaromaanin päähenkilö on pappi ja opettaja Hans Nyman, joka on jäänyt leskeksi. Vaikka hän saarnaa uskonnon ja oikeiden elämäntapojen puolesta, ei hänen oma elämänsäkään ole puhtoista. Sallan tavoin ihailenkin sitä, miten Ranta kuvaa henkilöitään ristiriitaisina, tavallisen heikkoina ihmisinä. Aukeamien hallitsevat värit vaihtelevat. Paula toteaa, että "värein Ranta luo tunnelmia ja maisemia, joita katselee mielellään".  On totta, että värit tuovat teokseen lisää nautitta...

"- Kulta. Mua pelottaa tuo 'parisuhde', jota sä niin multa vaadit. - Etkö rakasta mua?! - Rakastan varmana." Ville Ranta: Ohjeita rakastaville (Asema 2010) 44 sivua Ville Rannan sarjakuvassa Ohjeita rakastaville  seikkailevat rakastuneet nallet. Piirrostyyli on melko Piirrostyyli on luonnosmaista. luonnosmaista, värejä ei ole käytetty lainkaan. 44-sivuinen vihkonen on olemukseltaan viimeistelemättömämpi kuin Rannan muut sarjakuvat, joihin olen tutustunut. Kirjainten virrassa -blogin Hannan tavoin minäkin mietin kirjan nimeä. Jos lukija jää odottamaan sarjakuvalta parisuhdeohjeita, hän pettyy. Ennemminkin kyseessä on hieman kyyninen kuvaus parisuhteen ensimmäisistä ajoista, kun rakastuminen vie ja rakastunut vikisee. Kyyneliltä ja mustasukkaisuudelta ei vältytä, kun tunteet kuohuvat. Luen ja kirjoitan -blogin Paula ei tästä sarjakuvasta pitänyt. En voi minäkään sanoa ihastuneeni.

"Mikä on arvokkainta elämässä? Ei runous. Olisi sikamaista ihmiskunnan arvon alentamista sanoa niin. Velvollisuudet lähimmäisiä, sukulaisia ja isänmaata kohtaan." Ville Ranta: Kajaani (Asema 2008) 284 sivua Ville Rannan sarjakuvaromaanissa seikkailee mies, jolla on tuttu nimi. Hän on Elias Lönnrot, joka on asettunut Kajaaniin hoitamaan lääkärin toimea. Sarjakuvaromaanin kuvitus on mustavalkoinen. Teoksessa tuodaan esille haasteita, joiden parissa Lönnrot painii. Välimatkat ovat pitkiä, lähellä asuvat vanhemmat tarvitsevat maatilan töissä apua, eikä huikentelevaisuuteen taipuvaisesta veljestä oikein ole iloa. Rahatilanne on huono, käräjillä kinastellaan maanomistuksesta eikä rakkauselämäkään ole oikealla tolalla. Vanhemmat eivät viihdy Kajaanissa, eikä viihdy päähenkilökään: Haluaisin takaisin rannikolle, sivistyksen pariin. En kuulu tänne. Löytyykö onni sitten kuitenkaan mistään muualtakaan? Vai onko se löydettävä itsestä? Runonkeruumatkoilta Lönnrot päätyy He...