Kirjakaapin kummitus

”On irvokasta, että elämä asettaa hänet tällaiseen tilanteeseen, hän on aina pitänyt valkoista laivaa turhan toivon symbolina, on kirjoittanut siitä novellinkin, niin hyvän että se on antanut lohtua elämässä pettyneille; New Yorkissa naiset jonottivat hänen nimikirjoitustaan käännöskokoelman kanteen. Novelli kertaa vanhaa legendaa hurmossaarnaajasta ja työorjista Lasnamäen rantaniityllä Tallinnassa odottamassa laivaa, jonka ovat näkevinään ulapalla auringon häikäisyssä, se veisi heidät Krimille, siellä ei riistettäisi, siellä riittäisi kaikille leipää ja maitoa, hunajaakin. Hän on matkalla Ruotsiin, maahan, joka on luvannut ottaa kaikki pakenevat vastaan, on luvannut antaa ruokaa, suojaa ja turvaa, mutta viime aikoina sieltäkin on kantautunut puheita, ettei vieraita voida enää vastaanottaa, että älkää tulko tänne.” Suvi Ratinen: Pakolainen Otava 2025 kansi Piia Aho äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto 8 t 11 min Aino Kallaksen Sudenmorsian  oli taannoin vaikuttava klassikkoluk...

– Suuresta asiasta, ytimestä on vaikea sanoa mitään uutta, Maria sanoi ystävällisesti. Hän oli miettinyt asiaa, ajatellut vaikkapa rakkautta. Siitäkin oli kovin vaikea puhua uusin sanoin, ja silti se oli kaiken alku, ihan kaikkea se oli. Tämän ymmärryksen saaneena hän lohdutti sanojen mestaria: – Sanat tuppaavat vaan loppumaan. Laura Lähteenmäki: Marian kirja WSOY 2025 kansi Ville Laihonen 358 sivua Tämänvuotinen naistenviikko päättyy minun osaltani upeaan kirjaan naisesta suurmiehen rinnalla: Marian kirja  kertoo Maria Piponiuksesta (1823–1868), joka tapasi lääkäri Elias Lönnrotin Kainuussa 1840-luvun lopulla. Pariskunta meni naimisiin Oulussa vuonna 1849 ja liitto päättyi Marian kuolemaan parikymmentä vuotta myöhemmin. Eliaksesta Maria sai puolison, joka rakastaa ja jota rakastaa. Eliaksen kanssa Maria jakoi suurimman osan aikuisiästään ja sai elämän, joka olisi kenties voinut olla toisenlainenkin mutta yhtä kaikki, hyvä siitä tuli. Kun epätodennäköisin tapahtuu, kun kananmunassa...

– Mennään, Loja kuiskasi, mutta Mathilda tarrasi hänen käteensä ja näytti pinnistelevän kuullakseen paremmin, sillä tanskalainen kysyi Jarlilta jotakin. – Varmasti molemmat, Jarl sanoi. – Kumpikin sai sellaisen vaimon jonka tarvitsee. Tai peräti ansaitsee. Puheen nuotista päätellen tanskalainen kysyi taas jotakin, ja nyt Lojaakin harmitti ettei siitä saanut selvää. – Niin, Jarl sanoi. – Mutta muuta hän ei sitten olekaan. Hän on vain kaunis. Milla Ollikainen: Mathilda WSOY 2025 kansi Ville Laihonen äänikirjan lukija Krista Kosonen kesto 6 t 30 min Milla Ollikaisen historiallinen romaani Mathilda  kertoo kahdesta naisesta: nimihenkilö Mathilda saa rinnalleen Lojan, oikeastaan myös seuraajakseen. Mathilda nimittäin on arkkitehti Eliel Saarisen ensimmäinen vaimo, Loja toinen. Avioero ei suinkaan tarkoita kuitenkaan sitä, että ensimmäinen vaimo lähtee ja toinen saapuu, vaan naiset elävät hyvinkin rinnakkain. Mathilda menee naimisiin Lojan veljen Herman Gezeliuksen kanssa, ja koska Gezel...

Kun hän astuu ulos, lumeen, astuu alati laskeutuvan lumiverhon alle, hän ajatttelee lähtevänsä tästä talosta viimeistä kertaa vaimona. Hän tietää palaavansa tänään viimeistä kertaa siten, että tietäisi miehen tulevan pian perässä. Hän odottaisi, ja odottaessaan hän valmistaisi heille illallista, aivan kuten lukuisina muinakin päivinä näiden yhteisten vuosien aikana. Karoliina Timonen: Laina WSOY 2023 kansi Ville Laihonen, kannen teos Wäinö Aaltonen 416 sivua On tammikuun viimeinen päivä vuonna 1955. Koska lunta on satanut tiheään jo vuorokauden, maanantaiaamu on hiljainen ja hämärä, kuin sadussa. Karoliina Timosen romaani  Laina kertoo fiktiivisen tarinan Kalle Päätalon ensimmäisestä vaimosta. Liitto päättyi eroon vuonna 1955, ja eropäätöstä edelsivät kiihkeän rakkauden lisäksi muun muassa raivoisat riidat, oman kodin rakentaminen Tampereelle ja asuminen myös Kallen kotiseudulla Taivalkoskella – Lainan vastustuksesta huolimatta. Laina  on yhdenpäivänromaani, joka avaa kosketta...

Kun Maila kirjoittaa, hänen on hyvä olla, silloin hän on eniten oma itsensä, kokonainen. Kun hän kirjoittaa, hän voi käsitellä surullisia asioita, hän voi pyrkiä ymmärtämään niitä, hän voi muokata niitä, hän voi tutkia niitä, hän voi haudata ne. Mitä enemmän hän kirjoittaa, sitä enemmän myös tapahtuu, kirjoittaminen kasvaa hänen sisällään, se voimistuu ja alkaa muokata häntä myös ihmisenä.  Pirkko Soininen: Kipulintu WSOY 2023 kansi Martti Ruokonen 181 sivua Pirkko Soinisen Kipulintu  kertoo runoilija Maila Pylkkösestä (1931–1986), joka ei suoraan sanottuna ollut minulle entuudestaan tuttu runoilija. Kipulintu  tekee hänet tutummaksi ja avaa runoilijan traagista elämää, kuvaa äitiyttä ja taiteilijuutta kiinnostavasti ja ajatuksia herättäen. Kirjoittamisen tila on hänen yksityinen maailmansa, jossa hän voi luoda toisia maailmoja. Kirjoittamisen tila on aina olemassa, se on hänessä, ja hänen on mahdollista siirtyä siihen hyvin helposti. Kirjoittaminen on hengitystä, ilmaa, ...

Koska silloin – silloin! – olin alkanut kirjoittaa. Olin palannut kotiin uutta happea puhkuen, valmiina täyttämään uusia tyhjiä sivuja mieleni kokemuksilla; minulla oli ollut energiaa, halua ja sisua, sillä olin saanut hengähtää. Silloin olin alkanut kirjoittaa romaaniani Lasikellon alla. Mitä tällä kertaa tapahtuisi? Mitä tästä seuraisi – millaisen tekstin tämän helmikuun nihkeä tiehyttukos ja toipilasaika Court Greenin makuuhuoneessa minulle soisivat? Elin Cullhed: Euforia – Romaani Sylvia Plathista Atena 2022 alkuteos Eufori : en roman om Sylvia Plath suomentanut Laura Kulmala kansi Piia Aho 331 sivua Sylvia Plath on pienten lasten äiti, aviovaimo ja runoilija. Häntä ajaa halu kirjoittaa, mutta aikaa ei ole, koska koti ja perhe tarvitsevat niin paljon. Puolisolla, runoilija Ted Hughesilla, kyllä on aikaa toteuttaa taiteellisia intohimojaan – ja muitakin intohimojaan, kuten romaani myöhemmin osoittaa. Asetelma on sellainen, että se on vieläkin, kuusikymmentä vuotta romaanin tapahtuma...