Keväisin aapa muuttui laajaksi järveksi, ja känkkyräiset männyt ja kitukoivut näyttivät kasvavan keskeltä kirkasta vettä. Äänimaailma oli massiivinen: kurkien huuto, kuovien ujellus ja liron sirkeä viserrys, kun se toisteli omaa nimeään. Se oli elävämpää kuin yksikään näkemäni television luontodokumentti. Suokukot teatraalisissa kaulureissaan olivat kuin Afrikan savannilta, jota syksyisin Viiankiaavan okranväriseksi värjäytyvät niittypellot myös mielestäni muistuttivat. Ihmeellisin oli taivaanvuohen soidinlento. Jokainen terävä syöksy oli kuin lampaanmääkäisy, kun pyrstösulat räpättivät epätasaisina tuulessa. En ollut koskaan aiemmin kuullut sellaista. Se oli ihmeellistä – että pitkosten kautta kotikylääni avautui paratiisi. Että minun kotonani oli niin kaunista. Riikka Karppinen ja Joonas Lehtonen: Sodankylän Jeanne d'Arc – Riikka Karppisen tie vaikuttajaksi Tammi 2021 304 sivua äänikirjan lukijat Saara Lehtonen ja Riikka Karppinen kesto 11 t 45 min Vaikuttaja ja aktivisti Riikka ...