Kirjakaapin kummitus

"Tiedän, että tuolla usmaharson takana, muutamien sylien päässä, alkaa ulkomaa, suuri, tuntematon ja tunteeton. Olen jo sen kidassa. Minun täytyy aloittaa uusi elämä, istuttaa itseni outoihin oloihin, vaikka juuret vielä ovat vanhassa mullassa. Soisin, että laiva maalle laskematta kääntyisi takaisin kotimaahan." Kirjabloggaajien klassikkohaasteen viidettä osaa isännöi Tekstiluola . Juhani Ahon pienoisromaani Yksin  ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1890. Pitkään kirja on ollut lukulistallani, ja nyt sain sen viidennen klassikkohaasteen kunniaksi luettua. Jotenkin pöllämystynyt olo jäi päällimmäiseksi, kun viimeiset rivit luin, mutta silti lopputulema on, että pidin romaanista, joka on suurelta osin tunnemaailman kuvaus. Tarinan minäkertoja on kolmekymppinen mies, joka rakastuu ystävänsä sisareen, Annaan. Tunteet ovat voimakkaita, jopa niin vahvoja, että mies lykkää suunniteltua ulkomaanmatkaansa. Kun matka viimein koittaa, ei nainen unohdu mielestä edelleenkään. ...

"Ja missä he olivatkaan, puhuivat he toisilleen, kuinka onnellisia he olivat, kuinka he ajattelivat ja tunsivat samalla lailla, ja kuinka ne tunteet olivat toisenlaisia kuin kaikki ne, mitä he ennen olivat kokeneet. Ja tokkohan kukaan maailmassa rakastaa niin hienosti ja samalla niin suuresti ja syvästi? Eihän se tavallisissa oloissa ja tavallisille ihmisille voikaan olla mahdollista, mutta heille, heillähän on siihen aivan erityiset edellytykset." Huopanankoski, joka myös Juhani Ahon koskena tunnetaan, kuohuu. Juhani Ahon Papin rouva  (1893) jatkaa Papin tyttären  (1885) tarinaa. Päähenkilönä on jälleen Elli, ja aikaa on kulunut joitakin vuosia siitä, mihin edellinen romaani päättyi. Elli on nyt pastori Mikko Aarnion vaimo, ja hän on totutellut tyytymään elämäänsä miehen kanssa, joka ei hänelle koskaan ollut mikään unelmien puoliso. Vakaa elämä järkkyy, kun pastorin ystävä Olavi ilmoittaa saapuvansa pariskunnan luokse. Olavi on sama mies, johon Elli nuorena ihastui ja...

"Elli oli hänen nimensä.      Jo pienenä teki hänen mielensä tikapuille kiivetä, ensin alimmalle piille, sitten piitä ylemmä, yhtä piitä, kahta, ja määrä oli päästä neljännelle piille, joka oli paksumpi kuin muut. Ja sieltä sitten katsella alaspäin keittiön rappusille, jossa kerjäläislapsia leikitteli, ja eteenpäin pihamaata pitkin, jonka keskellä Musti makasi käppyrässä." "Juhani Ahon koski" - Huopanankoski Viitasaarella. Kirjabloggaajien klassikkohaasteessa on meneillään jo neljäs kierros, ja tällä kertaa haastetta emännöi Yöpöydän kirjat -blogi . Klassikkohaaste on siitä mukava, että siitä on tullut jo perinne, jota osaa odottaa. Lisäksi haaste ilahduttaa siinäkin mielessä, että valinnanvaraa riittää aina vain: lukemattomia klassikoita kun on edelleen nolostuttavan paljon. Aiemmilla kierroksilla olen lukenut ulkomaisia klassikkoteoksia, joten tällä kertaa olikin hyvä tarttua kotimaiseen teokseen semminkin, kun meneillään on kotimaamme suuri juhlavuos...

"Issakainen kuuluu niihin ihmisiin, joita voitaisiin luonnehtia psykologisella termillä synnyntä-hapannaamat. Hänen mielestään kaikki on mennyt päin mäntyä, kaikki menee päin mäntyä ja kaikki tulee menemään päin mäntyä."  (Sarjakuvasta Issakaisen hyvä mieli .) Kimmo Taskinen: Herra ja moukka (Arktinen Banaani 2001) 48 sivua Kimmo Taskisen kuvittama sarjakuva-albumi Herra ja moukka  kuvaa maaseutua ja maalaisia värikkään herkullisesti. Taskinen on muovannut uuteen uskoon Juhani Ahon, Aapelin, Unto Eskelisen ja Joel Lehtosen tekstejä, ja lopputulos on varsin onnistunut. Teoksesta löytyvät sarjakuvasovituksina Juhani Ahon Tuomiokello , Aapelin Issakaisen hyvä mieli , Joel Lehtosen Herra ja moukka  sekä Unto Eskelisen Tulukintavaekeoksia . Tulukintavaekeoksia -tarinan kuvitus on värikästä. Tarinoissa kuvataan ihmisluontoa hykertelevän ymmärtäväisesti, ja sama näkyy myös teoksen kuvituksessa. Henkilöhahmot eivät ole silotellun kauniita vaan pikemmin päinvastoin:...