Siirry pääsisältöön

Hanna Koljonen: Syliinvaellus Intiaan

"Minulle tämä 24 tuntia vuorokaudessa itsensä muiden vuoksi uhraava nainen oli ennenkaikkea osoitus siitä, että rakkautta oli todella olemassa. Täydellistä, ehdotonta rakkautta."
Hanna Koljonen: Syliinvaellus Intiaan
(Asema 2011)
70 sivua
Hanna Koljonen kertoo esikoisteoksessaan Syliinvaellus Intiaan paitsi matkasta Intiaan, myös matkasta omaan itseen. Tarina on tosi, sillä Hanna Koljonen kertoo siinä itsestään ja henkisestä tiestään värikylläisin kuvin ja itseironisin maustein.

Sarjakuvantekijä kertoo olleensa aina jonkinlainen etsijä. Hän toteaa tutustuneensa niin hindulaisuuteen kuin shamanismiin, mutta:
En koskaan voinut hyväksyä ajatusta Yhdestä Ainoasta Oikeasta Uskonnosta.
Teos on värikylläinen - kuin Intia.
Viimein koittaa käänteentekevä hetki Helsingissä.
2 päivää myöhemmin kävelin kohti Helsingin Kaapelitehdasta, koska olin kuullut että joku hullu hyväntekijänainen Intiasta aikoi halata siellä ihmisiä koko yön.
Halaamisen hetki on pysäyttävä:
Se oli Täydellisyys.
Ikuisuus.
Kaikki, ja ei mitään.
Kaapelitehtaalta alkaa prosessi, joka vie Koljosen lopulta Intiaan Amritapuriin, joka on Äiti Amman synnyinpaikka ja jossa on ashram, henkinen keskus. Elämä muuttuu aivan toisenlaiseksi ja kokemus saa pohtimaan omaa tapaa olla ja elää.

Hanna Koljosen teos on mielenkiintoinen kurkistus Intiaan ja henkiseen muutokseen. Sarjakuva-albumista jää hyvä mieli, jos kohta se saattaa myös ajaa lukijan pohtimaan omaa elämää. Suosittelen!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…