"Kun isä kantoi illalla tupaan pitkiä koivuhalkoja ja teki männynoksista uuniluudan, alkoi odotus. Äiti nosteli esiin leivontakalut ja pyysi minua hakemaan taikinajuuren vintiltä. Juuren päälle hän kaatoi hieman vettä ja jauhoja." (Hannu-Pekka Björkman: Leipäpäivä.)
Sinisen linnan kirjastosta bongasin vinkin tästä kiinnostavasta kirjallisesta keittokirjasta, joka kantaa nimeä Lautasellinen iloa. Nimivalinta on varsin onnistunut, sillä kirjasta jää jotenkin kovin iloinen mieli: teos on värikäs ja kiva katsella, eivätkä nuo kuvassa näkyvät, kirjan reseptin mukaan leivotut suklaahullun supermuffinitkaan saaneet suupieliä kääntymään alaspäin, päinvastoin!
Kirjallisen keittokirjasta tekevät kaunokirjalliset tekstit. Monessa tekstissä nousevat esille lapsuuden suloiset makumuistot: Esimerkiksi Hannu-Pekka Björkman muistelee viehättävässä tekstissään Leipäpäivä sitä, miten hänen lapsuudessaan äiti leipoi leipää. Pojan tärkeä tehtävä oli käydä viemässä lämpimiä leipiä naapureihin. Laura Honkasalo muistaa Maikki-tädin tekemän täydellisen toffeen, Jari Tervon tekstissä taas rinnastuvat vallankumous ja gulassi. Kirjallisen panoksensa kirjaan ovat antaneet myös Leena Lehtolainen, Irja Askola, Sinikka Nopola, Ilpo Tiihonen ja Aki Ollikainen.
Kirjan tuotoista osa suunnataan Naisten Pankille, ja kirjan reseptit ovat peräisin yhteisön jäsenten arkistoista. Reseptivalikoima on kirjan tapaan värikäs, sillä tarjolla on niin karjalanpiirakoita kuin guatemalalaista tomaattikastiketta. Reseptit vaikuttavat pääasiassa kohtuullisen helpoilta, ja ainakin minä löysin teoksesta monta kiinnostavaa ohjetta, joita aion vielä kokeilla.
 |
| Reetta Meriläinen ja Johanna Pentikäinen (toim.): Lautasellinen iloa. Kirjallinen keittokirja (Kirjapaja 2013) 126 sivua |
Kirjallisen keittokirjasta tekevät kaunokirjalliset tekstit. Monessa tekstissä nousevat esille lapsuuden suloiset makumuistot: Esimerkiksi Hannu-Pekka Björkman muistelee viehättävässä tekstissään Leipäpäivä sitä, miten hänen lapsuudessaan äiti leipoi leipää. Pojan tärkeä tehtävä oli käydä viemässä lämpimiä leipiä naapureihin. Laura Honkasalo muistaa Maikki-tädin tekemän täydellisen toffeen, Jari Tervon tekstissä taas rinnastuvat vallankumous ja gulassi. Kirjallisen panoksensa kirjaan ovat antaneet myös Leena Lehtolainen, Irja Askola, Sinikka Nopola, Ilpo Tiihonen ja Aki Ollikainen.
Kirjan tuotoista osa suunnataan Naisten Pankille, ja kirjan reseptit ovat peräisin yhteisön jäsenten arkistoista. Reseptivalikoima on kirjan tapaan värikäs, sillä tarjolla on niin karjalanpiirakoita kuin guatemalalaista tomaattikastiketta. Reseptit vaikuttavat pääasiassa kohtuullisen helpoilta, ja ainakin minä löysin teoksesta monta kiinnostavaa ohjetta, joita aion vielä kokeilla.
Äitini, periaatteessa hurahtamaton luonne, hurahti gulassiin. Pörkölt olisi ollut maineikkaista unkarilaisherkuista helpompi rovaniemeläisen lausua ja luultavasti myös kokata, mutta ulkomaanruoka taivutettiin heti suussasulavaan muotoon: kulassi. (Jari Tervo: Kulassi.)
Ihana postaus ja ihanat muffinssit! Tällaisia kirjoja lukisin mielelläni enemmänkin; siis vastaava idea mutta ruokareseptien sijasta esim. käsityöohjeita (en tee käsitöitä, mutta noin esimerkkinä) :)
VastaaPoistaKiitos, Maria! Nuo muffinssit olivat kyllä ihania. Nyt ne ovat enää muisto vain. :)
PoistaTotta, olisi kiva lukea enemmän tämäntyyppisiä teoksia! On hyvä idea sekoittaa tietoa ja fiktiota.
Iloista puuhaa syömisen pitäisi ollakin, makuja ja nautiskelua. Nykyään vaan tuntuu, että siitä on tullut käsittämättömän monimutkaista puuhaa... kalorien laskeminen ei ole enää mitään kunnon ruokahifistelijöiden rinnalla. Minulle riittää, että tulee kylläinen olo eikä tarvitse nälässä kuilottaa. En juuri kokkaile, mutta noin fiilistasolla tämä voisi olla minulle sopiva kirja - ja noista muffineista valuu suklaa melkein tänne ruudun toiselle puolelle, ihania ovat. :)
VastaaPoistaOlen hyvin samaa mieltä kanssasi! Monet muotiruokavaliot ovat mielestäni hyviä keinoja tehdä oma elämä hankalaksi. Minusta on kiva laittaa ruokaa, ja syöminen vasta onkin kivaa. ;)
PoistaTämä kirja vaikuttaa syötävän suloiselta. Pitääpä katsoa, jos tulisi vastaan kirjastossa! :)
VastaaPoistaKannattaa tutustua. Syötävän suloinen on osuvasti sanottu. :)
Poista