Siirry pääsisältöön

Katariina Vuori ja Jonna Pulkkinen: Kourallinen tabuja

"Koko ajan itsemurha houkutteli ja vikitteli minua, sen avulla pääsisin eroon musertavasta olosta. Kukaan ei minua enää tarvinnut, eikä minulla tuntunut olevan mitään merkitystä muille ihmisille." (Mies, 51.)
Katariina Vuori ja Jonna Pulkkinen:
Kourallinen tabuja. Kertomuksia itsemurhasta
(Atena 2014)
201 sivua
"On vain yksi tapa tulla tähän maailmaan, mutta monta tapaa lähteä. Joka vuosi lähes tuhat suomalaista tekee itsemurhan", kertovat Katariina Vuori ja Jonna Pulkkinen kirjansa alkusanoissa. Heidän mukaansa vakavia itsemurha-ajatuksia on jopa joka kymmenennellä suomalaisella. Aihe on siis tärkeä. Vuoren ja Pulkkisen kirjassa ääneen pääsevät itsemurhaa yrittäneet ja itsemurhan tehneiden läheiset.

Itsemurhaa yrittäneiden kertomukset ovat äärettömän surullisia. Itsemurhayrityksiä voi olla useita, ja niiden taustalta löytyy koulukiusaamista, ihmissuhdeongelmia, mielenterveysongelmia, yksinäisyyttä, rahahuolia... On ollut hätähuutoja ja avunpyyntöjä, joita kukaan ei ole kuullut. Itsemurhan yrityskin on saattanut olla hätähuuto, kun millään muulla tavoin ei ole saanut ääntä kuuluviin.

Surullista on myös se, että yhteiskunnan tukiverkko ei tunnu olevan riittävän vahva. Monessa tarinassa toistuu se, miten apua ja tukea on vaikea saada. Kelalle täytyy tehdä lukemattomia selvityksiä, jotta voisi saada apua, ja terapiaan pääsy on koko ajan vaikeampaa.

Kaiken pimeyden keskellä on kuitenkin myös valoa. Skitsofreniaa sairastava nainen toteaa, ettei halua kuolla, koska hänellä on liikaa menetettävää. Hänellä on myös hyvä ja vahva tukiverkko. 22-vuotiaalla naisella puolestaan on koira, jonka kanssa on ulkoiltava, ja liikkumisesta tulee hyvä mieli. Myös lähellä olevilla ihmisillä on merkitystä.
Usein se on vain pienestä kiinni, että töytäisee tällaisia ajattelevan ihmisen ajatukset toiseen suuntaan tai onnistuu ojentamaan auttavan käden. (Mies, 51.)
Vaikka kirjassa ovat esillä ne, jotka ovat halunneet kuolla, on monissa tarinoissa kuitenkin lohdullista uskoa ja toivoa elämään.
Koen tänä päivänä olevani vahvempi. Vahva siksi, että olen käynyt pohjalla. (Nainen, 38)
Kourallinen tabuja on äärimmäisen tärkeä puheenvuoro aiheesta, josta vaietaan liian helposti. Avoimuuden lisäämisen tiellä Vuoren ja Pulkkisen teos on upea avaus.

Kirjaesittelyn yhteyteen sopii tämä Chisun laulu.

Kommentit

  1. Jonna, hyvä, että otit tämän kirjan lukuun. Kourallinen tavuja ei ole vailla lohtua, sillä he kuitenkin jäivät kertomaan.

    Sinua voisi kiinnostaa myös de Viganin Yötä ei voi vastustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena! Lisäsin tuon mainitsemasi kirjan lukulistalleni.

      Poista
  2. Tuo Chisun laulu sopikin hyvin tähän yhteyteen. Se on niin herkkä ja surullinen.
    Luin tästä kirjasta myös LeenaLumin blogista. Mielenkiintoinen kirja ja todella hyvä, että on tehty kirja tuosta näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Chisun laulu on kyllä ihana. Ja tämä kirja on todella tutustumisen arvoinen.

      Poista
  3. Vaikuttaa mielenkiintoiselta teokselta ja kirjoitit siitä todella hyvin. Aihe on erittäin tärkeä ja on hienoa, että siitä on tehty kirja. Tuntuu siltä, että aiheesta todella vaietaan liikaa, sillä itsemurha-ajatuksia ei useinkaan oteta todesta tai niitä pidetään vain huomion hakemisena. Tietyllä tavalla se voikin olla huomion hakemista, hätähuuto, kuten kirjoitit.

    Tiedän kokemuksesta, että on hyvin repivää seurata läheltä tilannetta, jossa joku käy näin vaikeaa asiaa läpi yhä uudelleen ja uudelleen. On niin vaikea tietää miten auttaa ja tukea ihmistä sellaisessa tilanteessa, mutta tämä ihminen on minulle sanonut monesti, että riittää kun vain olen olemassa, sillä hän tietää voivansa pyytää apua juuri minulta. Kummallakaan puolella ei siis ole helppoa, mikä kirjassa varmasti ilmenee itsemurhan tehneiden läheisten kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kiitos.
      Hienoa, että voit olla jollekin apuna ja tukena. Monesti riittää tosiaan se, että on olemassa. Suuria sanoja ja tekoja ei tarvita.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Niin on. Hienoa, että tällainen kirja on tehty.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on