"Koko ajan itsemurha houkutteli ja vikitteli minua, sen avulla pääsisin eroon musertavasta olosta. Kukaan ei minua enää tarvinnut, eikä minulla tuntunut olevan mitään merkitystä muille ihmisille." (Mies, 51.)
"On vain yksi tapa tulla tähän maailmaan, mutta monta tapaa lähteä. Joka vuosi lähes tuhat suomalaista tekee itsemurhan", kertovat Katariina Vuori ja Jonna Pulkkinen kirjansa alkusanoissa. Heidän mukaansa vakavia itsemurha-ajatuksia on jopa joka kymmenennellä suomalaisella. Aihe on siis tärkeä. Vuoren ja Pulkkisen kirjassa ääneen pääsevät itsemurhaa yrittäneet ja itsemurhan tehneiden läheiset.
Itsemurhaa yrittäneiden kertomukset ovat äärettömän surullisia. Itsemurhayrityksiä voi olla useita, ja niiden taustalta löytyy koulukiusaamista, ihmissuhdeongelmia, mielenterveysongelmia, yksinäisyyttä, rahahuolia... On ollut hätähuutoja ja avunpyyntöjä, joita kukaan ei ole kuullut. Itsemurhan yrityskin on saattanut olla hätähuuto, kun millään muulla tavoin ei ole saanut ääntä kuuluviin.
Surullista on myös se, että yhteiskunnan tukiverkko ei tunnu olevan riittävän vahva. Monessa tarinassa toistuu se, miten apua ja tukea on vaikea saada. Kelalle täytyy tehdä lukemattomia selvityksiä, jotta voisi saada apua, ja terapiaan pääsy on koko ajan vaikeampaa.
Kaiken pimeyden keskellä on kuitenkin myös valoa. Skitsofreniaa sairastava nainen toteaa, ettei halua kuolla, koska hänellä on liikaa menetettävää. Hänellä on myös hyvä ja vahva tukiverkko. 22-vuotiaalla naisella puolestaan on koira, jonka kanssa on ulkoiltava, ja liikkumisesta tulee hyvä mieli. Myös lähellä olevilla ihmisillä on merkitystä.
Kirjaesittelyn yhteyteen sopii tämä Chisun laulu.
 |
| Katariina Vuori ja Jonna Pulkkinen: Kourallinen tabuja. Kertomuksia itsemurhasta (Atena 2014) 201 sivua |
Itsemurhaa yrittäneiden kertomukset ovat äärettömän surullisia. Itsemurhayrityksiä voi olla useita, ja niiden taustalta löytyy koulukiusaamista, ihmissuhdeongelmia, mielenterveysongelmia, yksinäisyyttä, rahahuolia... On ollut hätähuutoja ja avunpyyntöjä, joita kukaan ei ole kuullut. Itsemurhan yrityskin on saattanut olla hätähuuto, kun millään muulla tavoin ei ole saanut ääntä kuuluviin.
Surullista on myös se, että yhteiskunnan tukiverkko ei tunnu olevan riittävän vahva. Monessa tarinassa toistuu se, miten apua ja tukea on vaikea saada. Kelalle täytyy tehdä lukemattomia selvityksiä, jotta voisi saada apua, ja terapiaan pääsy on koko ajan vaikeampaa.
Kaiken pimeyden keskellä on kuitenkin myös valoa. Skitsofreniaa sairastava nainen toteaa, ettei halua kuolla, koska hänellä on liikaa menetettävää. Hänellä on myös hyvä ja vahva tukiverkko. 22-vuotiaalla naisella puolestaan on koira, jonka kanssa on ulkoiltava, ja liikkumisesta tulee hyvä mieli. Myös lähellä olevilla ihmisillä on merkitystä.
Usein se on vain pienestä kiinni, että töytäisee tällaisia ajattelevan ihmisen ajatukset toiseen suuntaan tai onnistuu ojentamaan auttavan käden. (Mies, 51.)Vaikka kirjassa ovat esillä ne, jotka ovat halunneet kuolla, on monissa tarinoissa kuitenkin lohdullista uskoa ja toivoa elämään.
Koen tänä päivänä olevani vahvempi. Vahva siksi, että olen käynyt pohjalla. (Nainen, 38)Kourallinen tabuja on äärimmäisen tärkeä puheenvuoro aiheesta, josta vaietaan liian helposti. Avoimuuden lisäämisen tiellä Vuoren ja Pulkkisen teos on upea avaus.
Kirjaesittelyn yhteyteen sopii tämä Chisun laulu.
Jonna, hyvä, että otit tämän kirjan lukuun. Kourallinen tavuja ei ole vailla lohtua, sillä he kuitenkin jäivät kertomaan.
VastaaPoistaSinua voisi kiinnostaa myös de Viganin Yötä ei voi vastustaa.
Kiitos, Leena! Lisäsin tuon mainitsemasi kirjan lukulistalleni.
PoistaTuo Chisun laulu sopikin hyvin tähän yhteyteen. Se on niin herkkä ja surullinen.
VastaaPoistaLuin tästä kirjasta myös LeenaLumin blogista. Mielenkiintoinen kirja ja todella hyvä, että on tehty kirja tuosta näkökulmasta.
Chisun laulu on kyllä ihana. Ja tämä kirja on todella tutustumisen arvoinen.
PoistaVaikuttaa mielenkiintoiselta teokselta ja kirjoitit siitä todella hyvin. Aihe on erittäin tärkeä ja on hienoa, että siitä on tehty kirja. Tuntuu siltä, että aiheesta todella vaietaan liikaa, sillä itsemurha-ajatuksia ei useinkaan oteta todesta tai niitä pidetään vain huomion hakemisena. Tietyllä tavalla se voikin olla huomion hakemista, hätähuuto, kuten kirjoitit.
VastaaPoistaTiedän kokemuksesta, että on hyvin repivää seurata läheltä tilannetta, jossa joku käy näin vaikeaa asiaa läpi yhä uudelleen ja uudelleen. On niin vaikea tietää miten auttaa ja tukea ihmistä sellaisessa tilanteessa, mutta tämä ihminen on minulle sanonut monesti, että riittää kun vain olen olemassa, sillä hän tietää voivansa pyytää apua juuri minulta. Kummallakaan puolella ei siis ole helppoa, mikä kirjassa varmasti ilmenee itsemurhan tehneiden läheisten kautta.
Jonna, kiitos.
PoistaHienoa, että voit olla jollekin apuna ja tukena. Monesti riittää tosiaan se, että on olemassa. Suuria sanoja ja tekoja ei tarvita.
Tosiaankin Jonna, kuten sanoit, tärkeä puheenvuoro.
VastaaPoistaNiin on. Hienoa, että tällainen kirja on tehty.
Poista