Siirry pääsisältöön

Minna & miehet. Minna Canthia sarjakuvina

"Sikamaisen huono idea! Edes 110 vuotta kuolemani jälkeen te miehenpuolet ette ole viisastuneet pennin vertaa."
Minna & miehet. Minna Canthia sarjakuvina
(Asema ja Pohjois-Savon taidetoimikunta 2010)
118 sivua
Minna & miehet. Minna Canthia sarjakuvina -teos on Pohjois-Savon taidetoimikunnan projekti, jossa kuusi savolaissyntyistä sarjakuvataiteilijaa tulkitsee Canthia ja hänen tekstejään. Sarjakuva-albumin aloittaa Jyrki Nissisen tulkinta Köyhää kansaa -romaanista, joka oli minulle aikanaan ensimmäinen ja järisyttävä kosketus Canthin tuotantoon. Nissinen on tuonut köyhän Marin ja hänen tarinansa nykyaikaan.
Jyrki Nissisen sarjakuvassa Köyhää kansaa tuodaan nykyaikaan.
Minä itse pysyttelen mieluusti vaan paikallani. En kunnolla nukuksissa, enkä kunnolla valveilla. Tsiikailen vain umpi crazyjä näkyjäni. Hullunhoureita! Hirviöitä ja sen sellaista.
Perustarina kuitenkin on kuta kuinkin sama. Lopussa on romaanistakin tuttu keskustelu, jossa pappi ja lääkäri keskustelevat ja lääkäri esittää ajatuksia, jotka saavat papin tyrmistymään. Jotain Canthin edistyksellisestä ajattelusta kertoo se, että lääkärin ajatuksista kiistellään vielä nykyäänkin.

Jyrki Heikkisen sarjakuva Epäluulo sekoittaa unen ja todellisuuden, ja "kaikki on niin mahdottoman sekavaa". Jope Pitkäsen sarjakuvassa Kiss & Tell taas on kysymys kuvitellusta salaisesta rakkaustarinasta, jota viedään eteenpäin tekstiviestein. Tarinassa otetaan hauskalla tavalla, Minna Canthin tapaan, kantaa nykyajan ilmiöihin.

Reijo Kärkkäisen Eräs Puijolla käynti mukailee Canthin novellia ja kertoo kahdesta tytöstä, joiden maine ja kunnia joutuvat vaaraan viattoman Puijolla käynnin myötä. Sarjakuvassa naisten tai tyttöjen asema näyttäytyy melkoisen kahlittuna: koskaan ei voi olla liian varovainen, jos haluaa säilyttää kunniallisen maineensa.

Hemmo-sarjakuva, jonka on piirtänyt Petteri Tikkanen, perustuu myös Minna Canthin tarinaan. Tulee sota, joka vaatii miehiä puolustamaan maata, ja matkaan lähtee myös Hemmo. Tarina etenee hyvin vahvasti kuvien varassa, tekstiä ei ole juuri lainkaan, ja piirrosjälki on suurilinjaista.

Sarjakuva-albumin päättää Pentti Otsamon tulkinta novellista Kuoleva lapsi. Kuoleman odotusta sävyttää tuskaisa kyseleminen, mikä mahtaa olla kaiken tarkoitus.

Albumin sarjakuvat ovat luonnollisesti hyvin erityyppisiä, kun kaikki ovat eri tekijöiden kynistä lähtöisin. Yhteinen nimittäjä on Minna Canth, mikä on hieno asia: on hyvä, että tärkeän naiskirjailijamme tuotantoa tuodaan esille tälläkin tavoin - ja miesvoimin! Sarjakuvistakin näkyy Canthin sanoman ajattomuus.

Albumin parissa tajusin, että on vielä monia Canthin teoksia, joihin en ole tutustunut, vaikka Canth lempikirjailijoihini lukeutuukin. Pohjana olevien tekstien tunteminen ei ole välttämätöntä sarjakuvien ymmärtämiseksi, mutta etua siitä mielestäni kyllä on.

Kommentit

  1. Mikä mahtava idea tällainen sarjakuvateos! Meni heti lukulistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mielenkiintoista sitten kuulla, mitä sinä kirjasta ajattelet. :) Minun käsiini sarjakuvateos osui ihan sattumalta kirjaston vasta palautettujen hyllystä.

      Poista
  2. Vau, hieno Minnan päivän postaus! :) Tämä täytyy tsekata. Kiitos mukavasta arviosta :)

    p.s. olen useana päivänä yrittänyt kirjautua lukijaksesi, mutta blogger ilmoittaa, ettei se pysty toteuttamaan pyyntöäni.. Muillakin on kuulema bloggerin kanssa sama ongelma... Ei auta siis kuin odotella, että vika korjataan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! :)
      Blogger kyllä välillä aina yllättää ominaisuuksillaan. Joskus tekstien asettelut menevät miten sattuu, vaikka mitä tekisi, ja joskus on näitä kirjautumisongelmia. Mutta kiva kuulla, että olet innostunut kirjautumaan lukijakseni. Toivottavasti pian onnistuu!

      Poista
  3. Tästä en tiennytkään... onpas hieno vinkki! En ole mikään Canth-fani, mutta tämä alkoi kiinnostaa, kun on niin originelli aihe sarjakuvaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosiaan kiinnostava kokonaisuus, kun tekijät käsittelevät Canthia niin eri tavoin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on