"On hauskaa olla äiti, mutta eihän sitä selvin päin kestä." (Taintor)
"Kuulepas, äiti... Mitä kohtaa... sanasta EI... sinä et ymmärrä?" (Beaven)
Kirjaston juuri palautettujen hyllystä sattui eteen kaksi humoristisesti vanhemmuutta käsittelevää teosta. Anne Taintorin Onhan tässä palautusoikeus? Joka naisen opas äitiyden iloihin käsittelee humoristisesti äitiyttä ja siihen liittyviä myyttejä. Alice Beavenin teos Kelvottomia ohjeita pienten pilttien kasvatukseen taas käsittelee huumorin avulla niitä ohjeita, joihin pienten lasten vanhemmat välttämättä törmäävät - ja joista ei todennäköisesti ole mitään hyötyä.
Teoksia yhdistää paitsi aihe ja huumori, myös kuvitus. Beavenin teoksessa kuvitus on vanhahtavaa ja musta-valkoista, Taintorin teosta taas elävöittävät värikkäät vintage-henkiset kuvat.
Kelvottomia ohjeita pienten pilttien kasvatukseen -teoksessa on listattu lukuisa määrä ohjeita, joihin vanhempana takuulla törmää, ennemmin tai myöhemmin. Esimerkiksi ohjeet lapsen ruokinnasta, vauvan nukuttamisesta ja lapsiperheen tärkeistä varusteista ovat varmasti tuttuja kenelle tahansa vauvan saaneelle. Näitä ohjeita kirjan kirjoittaja ampuu alas yksi kerrallaan humorististen kuvien tai ironisten kommenttien avulla. Esimerkiksi väite, jonka mukaan lapset saavat nuhakuumetta, koska äidit desinfioivat liikaa, saa seurakseen lääkärin kommentin:
Anne Taintorin teoksessa puolestaan kommentoidaan humoristisesti äitiyttä ja siihen liittyviä odotuksia. Kuka väitti, että päivittäinen ruoanlaitto on mukavaa ja palkitsevaa?
Molemmat kirjat kyseenalaistavat hauskalla tavalla vanhemmuuteen liittyviä myyttejä. Anne Taintorin kirja kuitenkin kolahti minuun paremmin, sillä sen ironia on niin osuvaa ja ilahduttavaa. Beavenin teoksessa turhan moni sivu tuli ohitettua vain pienesti hymähtäen, jos niinkään. Kummankin teoksen pariin voisin kuitenkin palata vielä uudelleen.
 |
| Anne Taintor: Onhan tässä palautusoikeus? Joka naisen opas äitiyden iloihin (Atena 2013) Englanninkielinen alkuteos ...but I wanted a pony 2013 Suomentanut Laura Niemi-Pynttäri 112 sivua |
 |
| Alice Beaven: Kelvottomia ohjeita pienten pilttien kasvatukseen (Otava 2007) Englanninkielinen alkuteos The Complete Guide to Uninvited Advice on raising Children julkaistu 2005 Suomentanut Tarja Kontro 106 sivua |
 |
| Alice Beavenin teoksen kuvitus on musta-valkoinen. |
Kelvottomia ohjeita pienten pilttien kasvatukseen -teoksessa on listattu lukuisa määrä ohjeita, joihin vanhempana takuulla törmää, ennemmin tai myöhemmin. Esimerkiksi ohjeet lapsen ruokinnasta, vauvan nukuttamisesta ja lapsiperheen tärkeistä varusteista ovat varmasti tuttuja kenelle tahansa vauvan saaneelle. Näitä ohjeita kirjan kirjoittaja ampuu alas yksi kerrallaan humorististen kuvien tai ironisten kommenttien avulla. Esimerkiksi väite, jonka mukaan lapset saavat nuhakuumetta, koska äidit desinfioivat liikaa, saa seurakseen lääkärin kommentin:
Kuulkaahan nyt, rouva Koivula. Pikku Yrjö on vain saanut lievän koleran jouduttuaan kosketuksiin liian puhtaiden pintojen kanssa.Paitsi että Beavenin kirjassa nauretaan hyödyttömille ohjeille, pilkataan siinä myös vanhempia, jotka tasoittavat lapsensa elämää liiaksi ja pyrkivät tekemään kaikkensa lapsensa puolesta, jotta tästä tulisi "jotain".
Älkää ujostelko vaan toitottakaa kaikille lapsenne saavutukset. Etenkin toiset äidit haluavat kuulla, kuinka hyvin lapsenne menestyy.
 |
| Anne Taintorin kirjan viehättävää kuvitusta. |
Sinähän syöt sen... syöt ja vieläpä nautit siitä!
Miten niin lasten täytyy syödä joka päivä?Kirjan kuvitus täydentää hauskalla tavalla ironista otetta: hehkuvat, kauniit ja tyytyväisen näköiset naiset saavat rinnalleen tekstit, jotka muuttavat kuvatkin aivan toiseksi. Kirjan sivuilla konkretisoituvat ne monet odotukset, jotka nykyajan äitiyteen väistämättä kohdistuvat. Toisaalta kirjan sivuilla piileskelee äiti, joka rikkoo häneen kohdistuvia odotuksia iloiten.
Molemmat kirjat kyseenalaistavat hauskalla tavalla vanhemmuuteen liittyviä myyttejä. Anne Taintorin kirja kuitenkin kolahti minuun paremmin, sillä sen ironia on niin osuvaa ja ilahduttavaa. Beavenin teoksessa turhan moni sivu tuli ohitettua vain pienesti hymähtäen, jos niinkään. Kummankin teoksen pariin voisin kuitenkin palata vielä uudelleen.
 |
| Anne Taintorin teoksessa mies ilahduttaa vaimoaan lahjalla. |
Melkein yhdeksän vuotta äitinä, joista viimeiset kaksi vuotta kotona, ja olen tullut suorastaan allergiseksi ohjeille. Nämähän voisivat toimia terapiana!
VastaaPoistaTuttu tunne! :)
PoistaNäissä kirjoissa on mukavan kevyt ote perhe-elämään, ja se on virkistävää.