Siirry pääsisältöön

Luetuimmat lastenkirjamme


Metsän eläinten konsertti ja Virtasta ei väsytä
kuuluvat perheemme suosikkikirjoihin.
Blogien lastenkirjaviikon merkeissä päätin listata perheemme luetuimmat lastenkirjat viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Mitenkään paremmuusjärjestyksessä kirjat eivät ole, mutta tässä on Top 5 -listamme:
  1. Katti Hoflin ja Bo Rosander: Virtasta ei väsytä. Suomentanut Teemu Saarinen. WSOY 2004.
  2. Fiona Watt: Metsän eläinten konsertti, kuvitus Elisa Squillace ja musiikki Anthony Marks. Suomentanut Mika Siimes. Nemo 2012.
  3. Mari Kujanpää: Minä ja Muro. Kuvittanut Aino-Maija Metsola. Otava 2009.
  4. H. C. Andersen: Pieni merenneito ja muita satuja. Kuvittanut Svend Otto S. Suomentajat Maila Talvio, Eeva-Liisa Manner ja Minna Vuorinen. Kolibri 1997.
  5. Werner Holtzwarth ja Wolf Erlbruch: Pikkumyyrä joka tahtoi tietää kuka kehtasi kakkia kikkaran suoraan hänen päähänsä. Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. Nemo 2005.
Virtasta ei väsytä oli isompien lasteni suosikki, kun he olivat hieman alle kouluikäisiä. Kirja kertoo Kuunosta, joka haluaa mieluummin olla Virtanen ja jota ei väsytä lainkaan, vaikka on nukkumaanmenoaika. Tarina tarjoaa samaistumispintaa niin vanhemmalle kuin lapselle: lasta ei väsytä, kun taas äiti haluaisi jo kovasti nukkumaan ja hermostuu. Virtasen äiti haluaa olla tuhma ja toivoo, että joku joskus peittelisi hänet. Äidin ja lapsen roolit kääntyvät päälaelleen, mutta tarinassa on onnellinen loppu.

Metsän eläinten konsertti on juuri viiden kuukauden ikään ehtineen vauvamme suosikki. On ihanaa huomata, miten hän innostuu, kun kirja otetaan esille! Tarinassa metsän eläimet pitävät konsertin, ja kirjassa on painikkeita, joiden avulla saa kuulumaan musiikkia.


Minä ja Muro voitti vuoden 2009 Finlandia Junior -palkinnon ja nousi lukemaan oppineiden lasteni suosikkikirjaksi. Kirja kertoo yhdeksänvuotiaasta Lauhasta, jonka paras ystävä on leikkikarhu Muro. Muuten Lauha on yksinäinen. Tarina on rankka mutta silti se oli lapsilleni tärkeä muutama vuosi sitten.

Kuva ladattu kustantajan sivuilta.
Pieni merenneito ja muita satuja sisältää Tanskan satusetä Andersenin klassikkosatuja, jotka tuntuvat vetoavan sukupolvesta toiseen. Erityisesti lapsiani miellyttivät kaikkien tuntemat tarinat Pieni tulitikkutyttö ja Pieni merenneito.

Huikean suosittu kirja perheessämme oli jossain vaiheessa kuvakirja Pikkumyyrä joka tahtoi tietää kuka kehtasi kakkia kikkaran suoraan hänen päähänsä. Kirjaa ei ole koskaan löytynyt omasta hyllystämme, vaan lainasimme sen kirjastosta yhä uudelleen ja uudelleen (siksi kansikuva on ladattu kustantajan sivuilta). Lasteni mielestä tarina "rikosta" selvittävästä pikkumyyrästä oli ihan hulvattoman hauska. Ja täytyy myöntää, että nauratti se äitiäkin!

Kommentit

  1. Virtasen kirjat ovat hauskoja! Olen esitellyt musitaakseni yhden blogissani, toivottavasti!
    Ja tulipa hyviä vinkkejä, voi nämä pitäisi muistaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan aina, miten lapset osasivat sanoa oikeassa kohtaa Virtasen sanat: "Ei minua väsytä." :)
      Kiva, jos vinkeistä on iloa!

      Poista
  2. Nämä olivat nyt minulle ihan outoja paitsi ei H.C.Andersen, joka oli kuopuksemme suosikki Lindgrenin ohella. Pikumyyrä kakkahatulla varmaan naurattaa lapsia;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Andersen ja Lindgren ovat kestosuosikkeja vuodesta toiseen. Tuohon listaan olisi voinut lisätä esimerkiksi Ronja ryövärintyttären, jota keskimmäinen lapseni luki jossain vaiheessa aina vain uudelleen.

      Poista
  3. Pikkumyyrä näyttää mainiolta lastenkirjalta! Minä ja Muro on mennyt meiltä täysin ohi... Täytynee etsiä se käsiinsä. Tutut, rakkaimmat kirjat, joihin ei koskaan väsytä - paitsi äiti joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko myöntää, että jossain vaiheessa teki mieli "kadottaa" esimerkiksi Virtanen, jota piti lukea aina vain uudelleen. Mutta nyt muistot kirjoista, joihin lapset eivät koskaan väsyneet, ovat vain ihania. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on