Siirry pääsisältöön

Luetuimmat lastenkirjamme


Metsän eläinten konsertti ja Virtasta ei väsytä
kuuluvat perheemme suosikkikirjoihin.
Blogien lastenkirjaviikon merkeissä päätin listata perheemme luetuimmat lastenkirjat viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Mitenkään paremmuusjärjestyksessä kirjat eivät ole, mutta tässä on Top 5 -listamme:
  1. Katti Hoflin ja Bo Rosander: Virtasta ei väsytä. Suomentanut Teemu Saarinen. WSOY 2004.
  2. Fiona Watt: Metsän eläinten konsertti, kuvitus Elisa Squillace ja musiikki Anthony Marks. Suomentanut Mika Siimes. Nemo 2012.
  3. Mari Kujanpää: Minä ja Muro. Kuvittanut Aino-Maija Metsola. Otava 2009.
  4. H. C. Andersen: Pieni merenneito ja muita satuja. Kuvittanut Svend Otto S. Suomentajat Maila Talvio, Eeva-Liisa Manner ja Minna Vuorinen. Kolibri 1997.
  5. Werner Holtzwarth ja Wolf Erlbruch: Pikkumyyrä joka tahtoi tietää kuka kehtasi kakkia kikkaran suoraan hänen päähänsä. Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. Nemo 2005.
Virtasta ei väsytä oli isompien lasteni suosikki, kun he olivat hieman alle kouluikäisiä. Kirja kertoo Kuunosta, joka haluaa mieluummin olla Virtanen ja jota ei väsytä lainkaan, vaikka on nukkumaanmenoaika. Tarina tarjoaa samaistumispintaa niin vanhemmalle kuin lapselle: lasta ei väsytä, kun taas äiti haluaisi jo kovasti nukkumaan ja hermostuu. Virtasen äiti haluaa olla tuhma ja toivoo, että joku joskus peittelisi hänet. Äidin ja lapsen roolit kääntyvät päälaelleen, mutta tarinassa on onnellinen loppu.

Metsän eläinten konsertti on juuri viiden kuukauden ikään ehtineen vauvamme suosikki. On ihanaa huomata, miten hän innostuu, kun kirja otetaan esille! Tarinassa metsän eläimet pitävät konsertin, ja kirjassa on painikkeita, joiden avulla saa kuulumaan musiikkia.


Minä ja Muro voitti vuoden 2009 Finlandia Junior -palkinnon ja nousi lukemaan oppineiden lasteni suosikkikirjaksi. Kirja kertoo yhdeksänvuotiaasta Lauhasta, jonka paras ystävä on leikkikarhu Muro. Muuten Lauha on yksinäinen. Tarina on rankka mutta silti se oli lapsilleni tärkeä muutama vuosi sitten.

Kuva ladattu kustantajan sivuilta.
Pieni merenneito ja muita satuja sisältää Tanskan satusetä Andersenin klassikkosatuja, jotka tuntuvat vetoavan sukupolvesta toiseen. Erityisesti lapsiani miellyttivät kaikkien tuntemat tarinat Pieni tulitikkutyttö ja Pieni merenneito.

Huikean suosittu kirja perheessämme oli jossain vaiheessa kuvakirja Pikkumyyrä joka tahtoi tietää kuka kehtasi kakkia kikkaran suoraan hänen päähänsä. Kirjaa ei ole koskaan löytynyt omasta hyllystämme, vaan lainasimme sen kirjastosta yhä uudelleen ja uudelleen (siksi kansikuva on ladattu kustantajan sivuilta). Lasteni mielestä tarina "rikosta" selvittävästä pikkumyyrästä oli ihan hulvattoman hauska. Ja täytyy myöntää, että nauratti se äitiäkin!

Kommentit

  1. Virtasen kirjat ovat hauskoja! Olen esitellyt musitaakseni yhden blogissani, toivottavasti!
    Ja tulipa hyviä vinkkejä, voi nämä pitäisi muistaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan aina, miten lapset osasivat sanoa oikeassa kohtaa Virtasen sanat: "Ei minua väsytä." :)
      Kiva, jos vinkeistä on iloa!

      Poista
  2. Nämä olivat nyt minulle ihan outoja paitsi ei H.C.Andersen, joka oli kuopuksemme suosikki Lindgrenin ohella. Pikumyyrä kakkahatulla varmaan naurattaa lapsia;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Andersen ja Lindgren ovat kestosuosikkeja vuodesta toiseen. Tuohon listaan olisi voinut lisätä esimerkiksi Ronja ryövärintyttären, jota keskimmäinen lapseni luki jossain vaiheessa aina vain uudelleen.

      Poista
  3. Pikkumyyrä näyttää mainiolta lastenkirjalta! Minä ja Muro on mennyt meiltä täysin ohi... Täytynee etsiä se käsiinsä. Tutut, rakkaimmat kirjat, joihin ei koskaan väsytä - paitsi äiti joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko myöntää, että jossain vaiheessa teki mieli "kadottaa" esimerkiksi Virtanen, jota piti lukea aina vain uudelleen. Mutta nyt muistot kirjoista, joihin lapset eivät koskaan väsyneet, ovat vain ihania. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…