Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Taikurin hattu

"Tällä tavoin he löysivät Taikurin hatun ja veivät sen mukanaan kotiin aavistamatta, että he sen avulla muuttivat Muumilaakson kaikenlaisten taikuuksien ja omituisuuksien temmellyskentäksi."
Tove Jansson: Taikurin hattu (WSOY 2010)
20. painos
Alkuteos Trollkarlens hatt julkaistu 1948
Suomenkielinen alkuteos 1958
Suomentanut Laila Järvinen
140 sivua
Taikurin hattu kertoo nimensä mukaisesti Taikurin hatusta, jonka Muumipeikko, Nipsu ja Nuuskamuikkunen sattumalta löytävät. Hattu viedään kotiin Muumitaloon ja pian käy ilmi, että sen mukana tulee kummallisia voimia. Muumipeikko piiloutuu hattuun ja muuttuu kummalliseksi olennoksi, jota kukaan muu kuin Muumimamma ei tunnista:
- Tule syliin, sanoi Muumimamma. - Katsos, kyllä minä kuitenkin aina tunnen pienen muumilapseni.
Taikurin hattu on Tove Janssonin kuvittama.
Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen päättävät piilottaa hatun, ennen kuin se ehtii aiheuttaa enempää harmia. Ei hattu tietenkään piilossa kauan pysy, mutta siitä mitään tietämättä Muumitalon väki matkustaa veneellä yksinäiselle saarelle, missä on samaan aikaan hattivattien vuosikokous. Saarella koetaan seikkailuja ja tehdään ihmeellisiä löytöjä, ja salaperäinen hattu painuu hetkeksi taka-alalle.

Saarelta palattuaan muumit joutuvat jälleen tekemisiin Taikurin hatun kummallisten voimien kanssa. Hassut Tiuhti ja Viuhti ilmaantuvat muumilaaksoon ja Mörkökin piipahtaa jättämässä hyisen tuulahduksen pihamaalle. Muumimamman käsilaukku katoaa ja lopulta paikalle saapuu myös itse Taikuri, joka on etsinyt jättimäistä rubiinia kuusta saakka. Tapahtumia kirjassa siis riittää yllin kyllin!

Aiemmin lukemaani Muumipappa ja meri -teokseen verrattuna Taikurin hattu on huomattavasti iloisempi. Kirjassa luotu kuva muumien maailmasta on jälleen kerran ihastuttava.
-Äiti, sanoi Muumipeikko, - keksi meille jotakin tekemistä! Me vain riitelemme, ja on niin kuuma!
- Niin, rakas lapsi, sanoi Muumimamma. - Minä olen huomannut sen ja tuntuisi hyvältä, jos olisitte jonkin aikaa poissa näkyvistä. Ettekö voisi muuttaa pariksi päiväksi luolaan? Siellä on vilpoisempaa, ja voitte lekotella meressä rauhoittumassa vaikka koko päivän jos haluatte.
- Saammeko nukkuakin luolassa? Muumipeikko kysyi ihastuneena.
- Tietenkin! sanoi Muumimamma. - Älkääkä tulko kotiin ennen kuin olette taas iloisia!
Kirjassa tapahtuu kummallisia asioita ja esiin marssii monenlaisia uusia tuttavuuksia. Yksi kirjan tärkeä teema on mielestäni suvaitsevaisuus, joka kiteytyy kohdassa, jossa muumilaakson väki tarkkailee Taikuria pelonsekaisin tuntein:
Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen. 
Taikurin hatusta ovat kirjoittaneet monet, ainakin Laura, TiinaJokke, Salla ja Kaisa Reetta.

Kommentit

  1. Meidän poikien, varsinkin kuopuksen ehdottomat suosikit Taikurin hatussa olivat Tiuhti ja Viuhti. Ja tietysti heidän kielensä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiuhti ja Viuhti ovat kyllä ihania. :) Ja se heidän käyttämänsä kieli on hellyttävä. Minua ihastutti erityisesti se, miten Muumimamma suhtautui heidän tuloonsa: vieraanvaraisuus on niin viehättävää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on