Siirry pääsisältöön

Haruki Murakami: 1Q84, osa 3

"Pitää myös muistaa, että elän vuotta 1Q84. Tämä on outo maailma, jossa voi tapahtua mitä tahansa."
Haruki Murakami: 1Q84, osa 3
(Tammi 2013)
Japaninkielinen alkuteos 1Q84 ilmestyi 2010.
Englanninkielisestä käännöksestä suomentanut Aleksi Milonoff.
446 sivua
1Q84:n ensimmäisen ja toisen osan luettuani odotin malttamattomana, milloin saan trilogian kolmannen osan käsiini. Ilokseni satuin löytämään kirjan yllättävän pian kirjastosta, joten pääsin perehtymään siihen, miten Aomamen ja Tengon käy rinnakkaistodellisuudessa, jossa taivaalla on kaksi kuuta.

Ensimmäisestä ja toisesta osasta poiketen kolmannessa osassa on Aomamen ja Tengon lisäksi Ushikawan näkökulma. Nämä kolme näkökulmaa vuorottelevat kiinnostavalla tavalla. Ushikawan tehtävänä on etsiä Aomame, jonka epäillään tappaneen uskonlahkon johtajan. Ushikawa ymmärtää pian Tengon ja Aomamen välisen yhteyden, ja hän asettuu Tengon asuintaloon varmana siitä, että miehen kautta hän pääsee etsimänsä naisen jäljille. Jännite pysyy koko ajan hyvin vahvana, kun Aomame ja Tengo etsivät toisiaan ja samaan aikaan Ushikawa on onnen uhkana, liian lähellä.

Kun kirjoitin ensimmäisen ja toisen osan yhteisniteestä, Marile kommentoi tekstiäni seuraavasti: "Murakami ansaitsisi kyllä jonkun 'tiiliskivi, joka ei tunnu tiiliskiveltä' -palkinnon." Samoin kuin yhteisniteen kohdalla, myös tämän kolmannen osan kanssa kävi niin, että sivumäärää ei edes miettinyt. Yli neljäsataa sivua lensi kuin siivillä, kirjaa ei mitenkään voinut kuvitella jättävänsä kesken. 

Niin taidolla Murakami erikoisen maailmansa rakentaa, että kun olin saanut kirjan luettua, huomasin ravistelevani epäuskoisena päätäni ja miettiväni, missä oikein olen. Onko maailmani enää entisellään 1Q84:n jälkeen?

Kolmososa on ehkä vielä hitusen edeltäjiään parempi. Kokonaisuutena 1Q84 on kiehtova, erikoinen ja erityinen.

Katja sulki kolmannen osan kannet haltioituneena, Annami jäi odottamaan jotain enemmän mutta Krista koki, että hänen odotuksensa palkittiin. Maria ja Kaisa toteavat, että trilogiaa pitää sulatella jonkin aikaa, Liisa pitää kokonaisuutta kiehtovana ja koskettavana. Moni, moni muukin on Murakamin teoksen lukenut, äänestettiinhän kirja vuoden 2013 Blogistanian Globalia -palkinnon voittajaksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...