Siirry pääsisältöön

Helmikuun luetut

"- Miten iso se hämähäkki oli?
- Isompi kuin pesukarhu. Puolet sängystä. En tiedä." (Novellista Pelotat enemmän / Granta 2)

Helmikuussa tuli jostain syystä luettua kirjoja, jotka eivät päästäneet helpolla. Yksi vaikuttavimpia kirjoja oli Maaria Päivisen Pintanaarmuja, josta en voi sanoa pitäneeni mutta joka oli lukukokemuksena suorastaan järisyttävä. Parisuhdeväkivaltaa käsittelevän romaanin rinnalle asettui luontevasti toinen tässä kuussa lukemani tietokirja: Jari Hautamäen Mikä minuun meni? Tositarinoita suomalaisesta perheväkivallasta. Haastava, joskaan ei väkivaltainen parisuhde tuli vastaan Paula McLainin romaanissa Nuoruutemme Pariisi, josta pidin kovasti. Kummallisia ja jopa hyytäviä lukuelämyksiä puolestaan tarjosi suomalaisen Grantan juuri ilmestynyt toinen numero, jonka teemana on outous.
Helmikuussa jänis jätti merkin pihamaalle.

Ihminen sodassa -haaste eteni tammikuussa kahden kirjan ja yhden kolmasosan verran. Lena Muhinan juuri julkaistu Piirityspäiväkirja toi vaikuttavalla tavalla esille sodan vaikutuksen siviiliväestöön. Toni Morrisonin Koti oli elämys, jonka pariin haluan vielä joskus palata uudelleen: luulen, että kirjasta riittää ammennettavaa toisellakin lukukerralla. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanista luin ensimmäisen osan osana kimppalukua, ja toisen osan lukeminen on parhaillaan kesken.

Helmikuussa tartuin kahteen uuteen haasteeseen. Annamin Vive la France! -haasteeseen luin Muriel Barberyn romaanin Kulinaristin kuolema, joka ei onnistunut päihittämään Barberylta aiemmin lukemaani Siilin eleganssia. Saran Runohaaste 2014 houkutteli minut aloittamaan tämän vuoden runokirjojen luvun kevyesti Heli Laaksosen Aapine -teoksella. Haasteeseen liittyen on muutama runokirja odottamassa lukuvuoroaan.

Antoisa lukukuukausi on jälleen takana. Saapa nähdä, mitä kaikkea kirkastuva kevät vielä tuo tullessaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on