Siirry pääsisältöön

Janna Rantala: Äiti, älä tottele! (kaiken maailman kasvatusoppaita)

"Valtaosa perheen säännöistä on vanhempien laatimia. Ja hyvä niin. Päätösvalta kuuluu aikuisille, mutta toimeenpanovalta on jaettu aikuisten ja lasten kesken. Siksi lukuisat kasvatusoppaat esittelevät tapoja, joilla lapsi saadaan manipuloitua tottelemaan vanhempaa. Itse en näitä tapoja tottele."
Janna Rantala: Äiti, älä tottele! (kaiken maailman kasvatusoppaita)
(Gummerus 2014)
160 sivua
Janna Rantalan tavoin minäkin kuvittelin ennen äidiksi tuloa, että olen hyvä vanhempi. Kuvittelin tietäväni, miten homma hoidetaan ja näin silmissäni loputtoman kärsivällisen muumimammahahmon ja pullantuoksuisen kodin - ja tietysti tottelevaiset ja vanhempiaan kunnioittavat lapset. Aivan siihen ei ole päästy, mutta onneksi elämä on opettanut, ettei ideaalikuvaan tarvitsekaan päästä. Elämään ja kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu vaikeita hetkiä ja ristiriitoja, eikä lapsen ja vanhemman suhde ole sen kummallisempi:
Myös vanhemman ja lapsen suhteessa on väärinkäsityksiä, riitoja, pelkoja, haluja, torjuntoja, uhmaamisia ja miellyttämisyrityksiä. Jokainen ihmissuhde rakoilee, kriisiytyy. Nämä tavanomaisuudet saavat vanhemmat etsimään kasvatuskeinoja, joilla riidat voidaan välttää.
Ihan suotta! Riita on oivallinen tapa tutustua tottelemattomuuteen: kenen vuoro on totella ja ketä?
Janna Rantala on koonnut kirjansa kuvaukseksi oman perheensä sunnuntaipäivästä, jonka aikana törmätään monenlaisiin tilanteisiin, joissa kasvatustieteelliset teoriat ja erilaisten oppaiden vinkit eivät päde. Äidin tutkinto lastenpsykiatriasta ei paljon paina, kun lapsi kieltäytyy syömästä aamupalaa. Rantala tarjoaakin lukijalle elämänmakuisia tilanteita, jotka varmasti kuulostavat monen korvaan tutuilta, ja esittää omia ajatuksiaan ristiriitojen ratkaisemiseksi. Yksi tärkeä viesti on se, että vanhempien on hyvä miettiä omia ajatusmallejaan: Miksi me koemme niin suureksi ongelmaksi sen, jos lapsi ei tottele? Kuinka paljon me määrittelemme lapsiamme omilla ennakkokäsityksillämme? Miksi jotkut tunteet ovat sallitumpia kuin toiset?

Kirjan eri luvuissa käsitellään esimerkiksi uhmaikää (eli nykyään kauniimmin muotoiltua tahtoikää), ruokailua, kasvatuserimielisyyksiä ja parisuhdetta. Jokaisen luvun lopussa on ajatusleikkejä eli kysymyksiä lukijalle pohdittavaksi. Monet kysymyksistä ovat sellaisia, että niitä olisi hyvä pysähtyä joskus miettimään perhetilanteesta riippumatta.

Kirjassa rinnastetaan mukavalla tavalla lapsen maailma aikuisen maailmaan. Esimerkiksi uuden perheenjäsenen syntymä saattaa aiheuttaa esikoisessa tunteita, jotka eivät ole vain ilahduttavia. Mutta entäpä, jos vanhemmat yrittävät eläytyä lapsen tunteisiin:
Ajatellaanpa hetki, että mieheni muuttuisi ensin poissaolevaksi, ärtyisäksi ja lihavaksi. Sitten hän katoaisi muutamaksi päiväksi. Kotiin palatessaan hänen käsipuolessaan kipittäisi Pikkuvaimo. Toistaitoinen, miehessäni yötä päivää roikkuva, mutta kaikkien mielestä niin kovin suloinen Pikkuvaimo. Kun mulkoilisin Pikkuvaimoa ilkeästi, mieheni myhäilisi, että meistä kyllä tulee vielä kaverit, kunhan Pikkuvaimo vähän kasvaa.
Pidän paljon Janna Rantalan tavasta kirjoittaa. Hänen teoksensa on realistinen ja elämänmakuinen, eikä sitä tai sen kirjoittajaa tarvitse nostaa jalustalle: sanoohan jo teoksen nimikin, että kaiken maailman kasvatusoppaita ei tule totella. Riittää, kun kirjasta ottaa vinkkejä, jotka kokee itselle tarpeellisiksi ja toimiviksi. Kyllä se arki siitä lutviutuu. Ja vaikka joskus on hyvä tarttua kasvatusoppaaseen ja päivittää omia käsityksiä, on joskus myös hyvä antaa elämän kuljettaa ja jättää liika pohdiskelu (lue: asioiden problematisointi) sikseen.
Tätä teosta on helppo lämpimästi suositella kenelle tahansa perhe-elämästä kiinnostuneelle. Minä aion palata kirjan pariin vielä uudelleenkin!

Kommentit

  1. Sinulle on muumi-haaste blogissani: http://oksanhyllylta.blogspot.fi/2014/03/haastevastaus-muumikirjat-ja-mina.html.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pitääpä perehtyä paremmalla ajalla! :)

      Poista
  2. Olin kuuntelemassa Janna Rantalan haastattelua kirjan tiimoilta Gummeruksen pressissä, ja hän vaikutti todella sympaattiselta ja lämpimältä ihmiseltä. Pitääpä tutustua tähän kirjaan, kun kirjaston varausjono vähän lyhenee, kiitos esittelystä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjastakin välittyy sympaattinen fiilis. Olisipa mukavaa joskus kuunnella Janna Rantalaa ihan livenä!

      Poista
  3. Kuuntelin tänään 7-aikaan haastattelun ja tämä kirja olisi varmaankin hyvä häälahja tai "sopeutumiskirjaksi " lapsia odottaville :)
    Olen MUUTEN kirjaston kova kannattaja, mutta Jannan kirja kuuluu moneen kotiin ihan omaksi...Sanoo Äiti/mummi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta: jotkut kirjat on hyvä omistaa, että niihin voi palata aina uudelleen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on