Siirry pääsisältöön

Janna Rantala: Äiti, älä tottele! (kaiken maailman kasvatusoppaita)

"Valtaosa perheen säännöistä on vanhempien laatimia. Ja hyvä niin. Päätösvalta kuuluu aikuisille, mutta toimeenpanovalta on jaettu aikuisten ja lasten kesken. Siksi lukuisat kasvatusoppaat esittelevät tapoja, joilla lapsi saadaan manipuloitua tottelemaan vanhempaa. Itse en näitä tapoja tottele."
Janna Rantala: Äiti, älä tottele! (kaiken maailman kasvatusoppaita)
(Gummerus 2014)
160 sivua
Janna Rantalan tavoin minäkin kuvittelin ennen äidiksi tuloa, että olen hyvä vanhempi. Kuvittelin tietäväni, miten homma hoidetaan ja näin silmissäni loputtoman kärsivällisen muumimammahahmon ja pullantuoksuisen kodin - ja tietysti tottelevaiset ja vanhempiaan kunnioittavat lapset. Aivan siihen ei ole päästy, mutta onneksi elämä on opettanut, ettei ideaalikuvaan tarvitsekaan päästä. Elämään ja kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu vaikeita hetkiä ja ristiriitoja, eikä lapsen ja vanhemman suhde ole sen kummallisempi:
Myös vanhemman ja lapsen suhteessa on väärinkäsityksiä, riitoja, pelkoja, haluja, torjuntoja, uhmaamisia ja miellyttämisyrityksiä. Jokainen ihmissuhde rakoilee, kriisiytyy. Nämä tavanomaisuudet saavat vanhemmat etsimään kasvatuskeinoja, joilla riidat voidaan välttää.
Ihan suotta! Riita on oivallinen tapa tutustua tottelemattomuuteen: kenen vuoro on totella ja ketä?
Janna Rantala on koonnut kirjansa kuvaukseksi oman perheensä sunnuntaipäivästä, jonka aikana törmätään monenlaisiin tilanteisiin, joissa kasvatustieteelliset teoriat ja erilaisten oppaiden vinkit eivät päde. Äidin tutkinto lastenpsykiatriasta ei paljon paina, kun lapsi kieltäytyy syömästä aamupalaa. Rantala tarjoaakin lukijalle elämänmakuisia tilanteita, jotka varmasti kuulostavat monen korvaan tutuilta, ja esittää omia ajatuksiaan ristiriitojen ratkaisemiseksi. Yksi tärkeä viesti on se, että vanhempien on hyvä miettiä omia ajatusmallejaan: Miksi me koemme niin suureksi ongelmaksi sen, jos lapsi ei tottele? Kuinka paljon me määrittelemme lapsiamme omilla ennakkokäsityksillämme? Miksi jotkut tunteet ovat sallitumpia kuin toiset?

Kirjan eri luvuissa käsitellään esimerkiksi uhmaikää (eli nykyään kauniimmin muotoiltua tahtoikää), ruokailua, kasvatuserimielisyyksiä ja parisuhdetta. Jokaisen luvun lopussa on ajatusleikkejä eli kysymyksiä lukijalle pohdittavaksi. Monet kysymyksistä ovat sellaisia, että niitä olisi hyvä pysähtyä joskus miettimään perhetilanteesta riippumatta.

Kirjassa rinnastetaan mukavalla tavalla lapsen maailma aikuisen maailmaan. Esimerkiksi uuden perheenjäsenen syntymä saattaa aiheuttaa esikoisessa tunteita, jotka eivät ole vain ilahduttavia. Mutta entäpä, jos vanhemmat yrittävät eläytyä lapsen tunteisiin:
Ajatellaanpa hetki, että mieheni muuttuisi ensin poissaolevaksi, ärtyisäksi ja lihavaksi. Sitten hän katoaisi muutamaksi päiväksi. Kotiin palatessaan hänen käsipuolessaan kipittäisi Pikkuvaimo. Toistaitoinen, miehessäni yötä päivää roikkuva, mutta kaikkien mielestä niin kovin suloinen Pikkuvaimo. Kun mulkoilisin Pikkuvaimoa ilkeästi, mieheni myhäilisi, että meistä kyllä tulee vielä kaverit, kunhan Pikkuvaimo vähän kasvaa.
Pidän paljon Janna Rantalan tavasta kirjoittaa. Hänen teoksensa on realistinen ja elämänmakuinen, eikä sitä tai sen kirjoittajaa tarvitse nostaa jalustalle: sanoohan jo teoksen nimikin, että kaiken maailman kasvatusoppaita ei tule totella. Riittää, kun kirjasta ottaa vinkkejä, jotka kokee itselle tarpeellisiksi ja toimiviksi. Kyllä se arki siitä lutviutuu. Ja vaikka joskus on hyvä tarttua kasvatusoppaaseen ja päivittää omia käsityksiä, on joskus myös hyvä antaa elämän kuljettaa ja jättää liika pohdiskelu (lue: asioiden problematisointi) sikseen.
Tätä teosta on helppo lämpimästi suositella kenelle tahansa perhe-elämästä kiinnostuneelle. Minä aion palata kirjan pariin vielä uudelleenkin!

Kommentit

  1. Sinulle on muumi-haaste blogissani: http://oksanhyllylta.blogspot.fi/2014/03/haastevastaus-muumikirjat-ja-mina.html.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pitääpä perehtyä paremmalla ajalla! :)

      Poista
  2. Olin kuuntelemassa Janna Rantalan haastattelua kirjan tiimoilta Gummeruksen pressissä, ja hän vaikutti todella sympaattiselta ja lämpimältä ihmiseltä. Pitääpä tutustua tähän kirjaan, kun kirjaston varausjono vähän lyhenee, kiitos esittelystä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjastakin välittyy sympaattinen fiilis. Olisipa mukavaa joskus kuunnella Janna Rantalaa ihan livenä!

      Poista
  3. Kuuntelin tänään 7-aikaan haastattelun ja tämä kirja olisi varmaankin hyvä häälahja tai "sopeutumiskirjaksi " lapsia odottaville :)
    Olen MUUTEN kirjaston kova kannattaja, mutta Jannan kirja kuuluu moneen kotiin ihan omaksi...Sanoo Äiti/mummi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta: jotkut kirjat on hyvä omistaa, että niihin voi palata aina uudelleen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...