Siirry pääsisältöön

Lastenkirja lapsuudestani


Sininen keskitie -blogin bleue haastoi äitiys-, perhe- ja kirjablogit viettämään Blogien lastenkirjaviikkoa. Ihana haaste, jonka aloitan kirjoittamalla lapsuuteni tärkeästä lastenkirjasta. Se on Hans Christian Andersenin teos Andersenin satukirja, joka lymyili mummolani kirjahyllyssä ja jonka kaivoin aina esiin, kun mummolassa vierailin. Oheisessa kuvassa on kirjan kansi juuri sellaisena, kuin sen muistan. Kuvan olen ladannut WSOY:n sivuilta, koska en tiedä, missä tuo lapsuuteni kirja tällä hetkellä on. Mummolassa asuu nykyään uusi sukupolvi, eikä mummoa ja pappaa enää ole. Ehkä kirja löytyy äitini kirjahyllystä.

Lapsuuteni tärkeän kirjan kansikuva oli tällainen.
Kuva on ladattu WSOY:n sivulta.
Erityisen tärkeä satu tuossa kirjassa oli Villijoutsenet, jonka jaksoin lukea yhä uudelleen ja uudelleen. Siinä paha äitipuoli noituu Elisan veljet joutseniksi, ja pelastaakseen veljensä Elisa neuloo nokkosista heille villapuserot. Nokkoset pistelevät Elisan käsiä, mutta hän kutoo kutomasta päästyään. Muistan yhä vieläkin sen pakahduttavan tunteen, jonka koin satua lukiessani. Perinteistä hyvän ja pahan taistelua väritti suuri rakkaus, jota Elisa tunsi veljiään kohtaan. Vaikka monien lukukertojen myötä tiesin, mitä sadussa tapahtuu, elin yhä uudestaan mukana Elisan ja hänen veljiensä taistelussa ja jännitin, kuinka heidän käy.

Rakkauteni lukemiseen kumpuaa varmasti paljolti lapsuuden tunteita herättävistä, upeista lukukokemuksista, joiden myötä matkustin ympäri maailmaa ja elin niin prinsessana kaukaisessa maassa kuin pienenä tulitikkutyttönäkin tutun lumisateen keskellä. Onnekseni niin kotona kuin mummolassa oli kirjoja, joita sain tutkailla. Kirjaston suurasiakas minusta tuli jo varhain, ja vieläkin muistan, miten ylpeä olin ensimmäisestä kirjastokortistani.

Kommentit

  1. Oikeita kunnon satuja :) ja ihana muisto kirjasta, mummolan kirjahyllyn aarre! Onpa ihanan näköinen kuvitus, kenenhän se mahtaa olla? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satuklassikot tuntuvat kestävän aikaa ja kiehtovan sukupolvesta toiseen. :)
      Kuvittajasta olisi varmaan maininta alkuperäisessä kirjassa, jos sen jostain löytäisin. Tuo kansikuva on kyllä suloinen!

      Poista
  2. Pieni tulitikkutyttö...oi kuka sitä voisikaan unohtaa ja siitä on sinulla tässä ihana kuva. Tämä satu oli minun sekä tyttären eli hyvä kestää aikaa. Minä en tähän viikkoon löytänyt muutamaa tärkeää kirjaa, joista yksi on juuri Andersenin satukirja, mutta jotain kuitenkin löytyi...



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satuklassikot ovat ihania, kun ne muistaa lapsuudesta ja sitten saa ehkä nähdä, kun omat lapset kiintyvät niihin myös. Niin on meillä käynyt. :)
      Oi, mielenkiinnolla odotan, mitä löysit!

      Poista
  3. Andersenin sadut ovat niin pakahduttavia, etten ole niitä uskaltanut vielä omille lapsilleni lukea. Itkisin varmaan silmät päästäni, niin vahvasti ne vaikuttivat minuun lapsena. Minulla on juuri tämä kirja hyllyssäni. Jonain päivänä aloitan taas...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on varmaan yritettävä hankkia tämä kirja itselleni jostain, sillä siihen liittyy niin lämpimiä muistoja. Jotain taikaa Andersenin saduissa on, kun ne vaikuttavat niin vahvasti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on