Siirry pääsisältöön

Jaakko Yli-Juonikas: Vanhan merimiehen tarina

"Annikan ulvahdus merkitsee, että hän haluaa kirjoittaa. Asetun polvilleni parketille bewlin viereen ja tartun tytön olkavarteen. Kouristunut käsi herää eloon näppäimistön yllä. Ei mitään kiirettä. Kuuntelen kesän tukahtuneita haukotuksia, dvd-laitteen sähköistä äänettömyyttä. (Aarno)"
Jaakko Yli-Juonikas: Vanhan merimiehen tarina
(Otava 2014)
188 sivua
Jaakko Yli-Juonikkaan romaani Vanhan merimiehen tarina tarttui mukaani kirjaston uutuushyllystä. Kiinnostuin kirjan keltaisesta kannesta sekä takakansitekstistä ja päädyin lukemaan kiinnostavan tarinan, joka avaa todentuntuisella tavalla vaikeavammaisen maailmaa. Mielenkiintoista on se, että kirjan nimi on Vanhan merimiehen tarina, vaikka keskiössä on kaikkea muuta. Vanhan merimiehen tarinoita kirjassa on kaksi, mutta ne jäävät hyvin pieneen osaan.

Romaanin keskiössä on teini-ikäinen Annika vanhempineen, ja he kaikki toimivat vuorollaan romaanin kertojina. Annika on vaikeasti vammainen: hänellä on dystonia ja selkärangassa kasvain, joka aiheuttaa tetraplegisen halvauksen. Annika ei pysty selviämään päivittäisistä toimista yksin, joten hänen vanhempansa Aarno ja Niina toimivat hänen omaishoitajinaan. Niina ei käy lainkaan ansiotyössä, mutta Aarno kartoittaa työkseen maaperän kuntoa pohjoissuomalaisilla tiloilla. Kiinnostus työhön on myös muuta kuin ammatillista: hän on aikuisiällä tajunnut, että hänen kotiseudullaan oli tavallista enemmän vammaisia, kun hän oli lapsi.
Järkyttää vieläkin ajatella, millaisessa mykkyydessä ja toivottomuudessa Annika joutui elämään kaksitoista ensimmäistä vuottaan. Koska tytöllä oli diagnosoitu vaikea älyllinen kehitysvamma, häntä kohdeltiin sen mukaisesti. Hoitajat ja sukulaiset saattoivat hänen kuultensa lausua tahdittomuuksia kuvitellen, ettei hän ymmärrä puhetta. Emme mekään Aarnon kanssa ole tässä asiassa viattomat. Fasilitaatiota edeltävältä ajalta muistuu mieleen tapauksia, jotka mieluummin unohtaisin. (Niina)
Annika saa oman äänensä kuuluviin fasilitaation avulla: hänen äitinsä, isänsä tai toimintaterapeuttinsa auttaa häntä kirjoittamaan ajatuksensa tietokoneella muiden luettavaksi. Fasilitaation avulla Annika myös kirjoittaa runoja ja haaveilee niiden julkaisemisesta. Runous on teoksessa vahvasti läsnä, ja välillä kerronnan ja Annikan runouden raja on häilyvä:
Siis: illan valo haalistuu, kun juna suhisee kuusimaan poikki kotiin päin. Mitä pohjoisemmaksi kuljemme, sitä ankarammin valo tulehduttaa maisemaa. Olen väsynyt, onnellinen ja kivuton, en tiedä mikä meitä odottaa. Äiti nukkuu, ja unihorteisissa aivoissani pyörii uuden runon aihio. "Kohtalo, siitä hän koettaa uuttaa hämärän ensimmäisen säikeen / puhki kuin lävistetyn ja uudelleen syntyvän, mikä kulki tästä kauan sitten ohi. / Siihen hän sijasi muotonsa." (Annika)
Fasilitointi ei ole yksiselitteisen hyvä asia, vaan se herättää myös epäilyksiä. Kaikki eivät usko, että tietokoneelle ilmestyvät sanat ovat todella Annikan sanoja. Muutenkin romaanissa on paljolti kyse viestinnästä: fasilitointia epäilevät monet ja vähitellen koko perhe joutuu törmäyskurssille. Loppujen lopuksi käy niin, että lukijakin joutuu miettimään, mikä on totta ja mikä ei. Kuka kertojista on se, johon voi luottaa? Vai onko totuutta ylipäätään olemassa? Kirja hämmentää eikä päästä helpolla mutta on äärimmäisen mielenkiintoinen kokonaisuus.

Tästä romaanista puhutaan Aamun kirjassa ja kirjoitetaan esimerkiksi Plainsongs-blogissa, Habaneran havainnoissa, Runomiimeissä ja Tuijata. Kulttuuripohdinnoissa.

Kommentit

  1. Vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta kirjalta, monta sellaista teemaa, jotka itseäni kiinnostavat. Jotenkin tämä kirja on mennyt minulta ihan ohi, joten kiitos, että toit tämän esiin. Taidanpa samantien mennä kirjaston sivuille tekemään (taas yhtä) varausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. :)
      Tämä on kyllä mielenkiintoinen, joskin myös hämmentävä kirja.
      Kirjaston varauksista pullistelee minullakin. On liian paljon kiinnostavia kirjoja, jotka on päästävä lukemaan!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on