Siirry pääsisältöön

Minna Canth: Papin perhe

"Edistystä, sanon minä, sillä tiellä, joka kadotukseen vie. Minä ne tunnen, nuo alasrepivät, hajoittavat pyrinnöt. Ei ole ensi kertaa, kun ihmishenki tekee kapinaa Jumalaa vastaan."

Minna Canthin näytelmässä Papin perhe on nimensä mukaisesti kysymys papin perheestä. Pastori Henrik Valtarilla ja hänen vaimollaan Elisabethilla on kolme lasta: Jussi, Hanna ja Maiju. Hanna ja Jussi saapuvat käymään kotonaan ja tuovat mukanaan uusia ajatuksia. He  ovat kiinnostuneita niin naiskysymyksestä kuin työväen asioistakin, mutta tyttärensä suun isä pyrkii tukkimaan tylysti vetoamalla siihen, että tämä edustaa naissukupuolta eikä voi ymmärtää asioita, jotka eivät hänelle kuulukaan.

Isä toivoisi poikansa mukaan lehtityöhön, mutta poika kieltäytyy ja lähtee mieluummin työskentelemään aatteiltaan liberaalimman sanomalehden leipiin. Tästä isä ei pidä vaan ajaa poikansa pois kotoa. Hanna liittyy veljensä seuraan, ja kotiin jää Maiju, joka haluaa toteuttaa omia unelmiaan. Niiden hän tietää sotivan isän ihanteita vastaan ja päätyy lopulta lähtemään salaa haaveidensa perään.

Isä on varsin omanarvontuntoinen ja jyrkkä. Lasten pyrkimys rikkoa rajoja ja omaksua uusia aatteita on isän mielestä äidin lepsun kasvatuksen syytä: omassa toiminnassaan hän ei kykene korjattavaa näkemään. Lopulta hänkin kuitenkin taipuu huomaamaan, että ehkä uusissakin tuulissa voi olla jotain hyvää.

Näytelmässä luodaan Canthille ominaiseen tapaan realistista ajankuvaa ja nostetaan esille yhteiskunnallisia epäkohtia. Kirjailijan parhaimmistoon tämä teos ei mielestäni lukeudu, mutta aivan kelpo luettavaa teksti kyllä nykyajan lukijallekin tarjoaa. Konservatiivisten ja vapaamielisempien ajatusten törmääminen ei ole vierasta 2000-luvullakaan.

Papin perheen ovat lukeneet myös ainakin Annika ja Luru.

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Niin on! Uskomatonta, miten yli sata vuotta sitten kirjoitetut ajatukset kantavat tänäkin päivänä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on