"Sikamaisen huono idea! Edes 110 vuotta kuolemani jälkeen te miehenpuolet ette ole viisastuneet pennin vertaa."
Minna & miehet. Minna Canthia sarjakuvina -teos on Pohjois-Savon taidetoimikunnan projekti, jossa kuusi savolaissyntyistä sarjakuvataiteilijaa tulkitsee Canthia ja hänen tekstejään. Sarjakuva-albumin aloittaa Jyrki Nissisen tulkinta Köyhää kansaa -romaanista, joka oli minulle aikanaan ensimmäinen ja järisyttävä kosketus Canthin tuotantoon. Nissinen on tuonut köyhän Marin ja hänen tarinansa nykyaikaan.
Jyrki Heikkisen sarjakuva Epäluulo sekoittaa unen ja todellisuuden, ja "kaikki on niin mahdottoman sekavaa". Jope Pitkäsen sarjakuvassa Kiss & Tell taas on kysymys kuvitellusta salaisesta rakkaustarinasta, jota viedään eteenpäin tekstiviestein. Tarinassa otetaan hauskalla tavalla, Minna Canthin tapaan, kantaa nykyajan ilmiöihin.
Reijo Kärkkäisen Eräs Puijolla käynti mukailee Canthin novellia ja kertoo kahdesta tytöstä, joiden maine ja kunnia joutuvat vaaraan viattoman Puijolla käynnin myötä. Sarjakuvassa naisten tai tyttöjen asema näyttäytyy melkoisen kahlittuna: koskaan ei voi olla liian varovainen, jos haluaa säilyttää kunniallisen maineensa.
Hemmo-sarjakuva, jonka on piirtänyt Petteri Tikkanen, perustuu myös Minna Canthin tarinaan. Tulee sota, joka vaatii miehiä puolustamaan maata, ja matkaan lähtee myös Hemmo. Tarina etenee hyvin vahvasti kuvien varassa, tekstiä ei ole juuri lainkaan, ja piirrosjälki on suurilinjaista.
Sarjakuva-albumin päättää Pentti Otsamon tulkinta novellista Kuoleva lapsi. Kuoleman odotusta sävyttää tuskaisa kyseleminen, mikä mahtaa olla kaiken tarkoitus.
Albumin sarjakuvat ovat luonnollisesti hyvin erityyppisiä, kun kaikki ovat eri tekijöiden kynistä lähtöisin. Yhteinen nimittäjä on Minna Canth, mikä on hieno asia: on hyvä, että tärkeän naiskirjailijamme tuotantoa tuodaan esille tälläkin tavoin - ja miesvoimin! Sarjakuvistakin näkyy Canthin sanoman ajattomuus.
Albumin parissa tajusin, että on vielä monia Canthin teoksia, joihin en ole tutustunut, vaikka Canth lempikirjailijoihini lukeutuukin. Pohjana olevien tekstien tunteminen ei ole välttämätöntä sarjakuvien ymmärtämiseksi, mutta etua siitä mielestäni kyllä on.
 |
| Minna & miehet. Minna Canthia sarjakuvina (Asema ja Pohjois-Savon taidetoimikunta 2010) 118 sivua |
 |
| Jyrki Nissisen sarjakuvassa Köyhää kansaa tuodaan nykyaikaan. |
Minä itse pysyttelen mieluusti vaan paikallani. En kunnolla nukuksissa, enkä kunnolla valveilla. Tsiikailen vain umpi crazyjä näkyjäni. Hullunhoureita! Hirviöitä ja sen sellaista.Perustarina kuitenkin on kuta kuinkin sama. Lopussa on romaanistakin tuttu keskustelu, jossa pappi ja lääkäri keskustelevat ja lääkäri esittää ajatuksia, jotka saavat papin tyrmistymään. Jotain Canthin edistyksellisestä ajattelusta kertoo se, että lääkärin ajatuksista kiistellään vielä nykyäänkin.
Jyrki Heikkisen sarjakuva Epäluulo sekoittaa unen ja todellisuuden, ja "kaikki on niin mahdottoman sekavaa". Jope Pitkäsen sarjakuvassa Kiss & Tell taas on kysymys kuvitellusta salaisesta rakkaustarinasta, jota viedään eteenpäin tekstiviestein. Tarinassa otetaan hauskalla tavalla, Minna Canthin tapaan, kantaa nykyajan ilmiöihin.
Reijo Kärkkäisen Eräs Puijolla käynti mukailee Canthin novellia ja kertoo kahdesta tytöstä, joiden maine ja kunnia joutuvat vaaraan viattoman Puijolla käynnin myötä. Sarjakuvassa naisten tai tyttöjen asema näyttäytyy melkoisen kahlittuna: koskaan ei voi olla liian varovainen, jos haluaa säilyttää kunniallisen maineensa.
Hemmo-sarjakuva, jonka on piirtänyt Petteri Tikkanen, perustuu myös Minna Canthin tarinaan. Tulee sota, joka vaatii miehiä puolustamaan maata, ja matkaan lähtee myös Hemmo. Tarina etenee hyvin vahvasti kuvien varassa, tekstiä ei ole juuri lainkaan, ja piirrosjälki on suurilinjaista.
Sarjakuva-albumin päättää Pentti Otsamon tulkinta novellista Kuoleva lapsi. Kuoleman odotusta sävyttää tuskaisa kyseleminen, mikä mahtaa olla kaiken tarkoitus.
Albumin sarjakuvat ovat luonnollisesti hyvin erityyppisiä, kun kaikki ovat eri tekijöiden kynistä lähtöisin. Yhteinen nimittäjä on Minna Canth, mikä on hieno asia: on hyvä, että tärkeän naiskirjailijamme tuotantoa tuodaan esille tälläkin tavoin - ja miesvoimin! Sarjakuvistakin näkyy Canthin sanoman ajattomuus.
Albumin parissa tajusin, että on vielä monia Canthin teoksia, joihin en ole tutustunut, vaikka Canth lempikirjailijoihini lukeutuukin. Pohjana olevien tekstien tunteminen ei ole välttämätöntä sarjakuvien ymmärtämiseksi, mutta etua siitä mielestäni kyllä on.
Mikä mahtava idea tällainen sarjakuvateos! Meni heti lukulistalle!
VastaaPoistaOnpa mielenkiintoista sitten kuulla, mitä sinä kirjasta ajattelet. :) Minun käsiini sarjakuvateos osui ihan sattumalta kirjaston vasta palautettujen hyllystä.
PoistaVau, hieno Minnan päivän postaus! :) Tämä täytyy tsekata. Kiitos mukavasta arviosta :)
VastaaPoistap.s. olen useana päivänä yrittänyt kirjautua lukijaksesi, mutta blogger ilmoittaa, ettei se pysty toteuttamaan pyyntöäni.. Muillakin on kuulema bloggerin kanssa sama ongelma... Ei auta siis kuin odotella, että vika korjataan...
Kiitos kivasta kommentista! :)
PoistaBlogger kyllä välillä aina yllättää ominaisuuksillaan. Joskus tekstien asettelut menevät miten sattuu, vaikka mitä tekisi, ja joskus on näitä kirjautumisongelmia. Mutta kiva kuulla, että olet innostunut kirjautumaan lukijakseni. Toivottavasti pian onnistuu!
Tästä en tiennytkään... onpas hieno vinkki! En ole mikään Canth-fani, mutta tämä alkoi kiinnostaa, kun on niin originelli aihe sarjakuvaan.
VastaaPoistaTämä on tosiaan kiinnostava kokonaisuus, kun tekijät käsittelevät Canthia niin eri tavoin.
Poista