Siirry pääsisältöön

Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni

"Rakkaus on pitkämielinen, se antaa anteeksi, ei seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän, niin kuin sanassa sanotaan. Rakkaus ei etsi omaansa, paitsi kapakoista."
(Novellista Että tuntisin eläväni)
Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni
(WSOY 2013)
180 sivua
Olen lukenut aiemmin Tuula-Liina Variksen teokset Rakas (2002) ja Vaimoni (2004). Pidin niistä molemmista, ja kun tämä Variksen uusin teos sattui silmiini kirjaston viikkolainahyllystä, nappasin sen kiinnostuneena mukaani.

Kirjan takakannessa paljastetaan, että kokoelmassa on kyse rakkaudesta, "sillä rakkaus on se voimavara, jonka varassa tunnemme olevamme elossa". Ja rakkautta novelleissa tosiaan on. Monenlaista, arkista, liiasta romantiikasta riisuttua rakkautta, joka viehättää juuri realistisuudellaan.

Kokoelman avaava novelli Ester vuonna 1926 kosketti minua eniten. Esterin puoliso Hannes on vakavasti sairas, mutta vaimo elättelee toivoa yhteisten unelmien toteutumisesta:
Hannes paranee, ja painajainen päättyy, kaikki suunnitelmat toteutuvat. Niin on käyvä, se on pakko, niin lujasti minä toivon.
Ja sitten sydämeen käyvä, epätoivoinen pyyntö:
Minähän sanon jatkuvasti Hannekselle älä. Sanon ääneen ja äänettä. Koko ajan. Älä kuole. Älä kuole. Älä jätä. 
Ester on vahva nainen, joka jatkaa elämäänsä, kuten parhaiten taitaa. Samaa vahvuutta on nähtävissä myös monien muiden tekstien naisissa: esimerkiksi Sylvian tunteet -tekstin minäkertoja, jota sanotaan Sylviksi, rakastaa Aarrea. Parisuhdetta kuormittaa se aikanaan niin tavallinen tarina, kun sotaan lähti mies, joka muuttui toiseksi.
Mutta Aarre, se iloinen, huoleton vekkuli, tanssitaituri ja tyttöjen naurattaja, joka meni sotaan, ei sodasta koskaan palannut. Toinen mies sieltä neljän vuoden päästä tuli. 
Silti Sylvi rakastaa, jaksaa ja rakastaa. Ja myöhemmin novellissa Äidin sydän Inari-tyttären näkökulmasta kerrotaan, miten leskeksi jäätyään Sylvi sanoo yhä uudelleen: "Jos Aarre eläisi."

Myös novelli Lempilapsi herätti ajatuksia. Pääosassa on Kari, joka katoaa ja patoaa asioita, isän mukaan "se on luja mies, seisoo omilla jaloillaan eikä pyytele keneltäkään mitään". Mutta äidin näkökulmasta poika on surun murtama, äiti toivoo, että poika pyytäisi apua. Mistä tulee se vaikenemisen kulttuuri, joka kieltää pyytämästä läheisimmiltäänkin? Mitä seuraisi, jos vaikenemisen muurin rikkoisi?

Novellikokoelma tarjoaa hyvää luettavaa arkisine kuvineen ja realistisine ihmiskohtaloineen. Toisiinsa kytkeytyvät novellit muodostavat hienon kaaren 1920-luvulta nykyaikaan, ja paitsi että ne kuvaavat tavallisia ihmiskohtaloita, on niissä nähtävissä myös maailman muuttuminen. Olen vaikuttunut Variksen taidosta kuvata suomalaisuutta henkilöhahmojensa kautta vivahteikkaasti, liikaa osoittelematta. Pidän Tuula-Liina Variksen tavasta kirjoittaa ja suosittelen novellikokoelmaa kaikille tavallisesta, suomalaisesta elämästä kiinnostuneille.

Sara, Hanna, HennaAnna, Anneli, Minna ja Jaana ovat tästä novellikokoelmasta minun laillani pitäneet.

Kommentit

  1. Hei Jonna
    Voitit arvonnastani Munron Viha, ystävyys, rakkaus teoksen.
    Laita nimi- ja osoitetiedot maimalaak@gmail.com, jotta voin lähettää kirjan sinulle.

    Onnittelut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämähän on onnekas sunnuntai! Ihanaa, kiitos! Lähetän sinulle piakkoin postia. :)

      Poista
  2. Oi, olisi jo aika tutustua Tuula-Liinan teoksiin...Useasti olen aikonut, mutta sitten on aina tullut jotain väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tutustua. Minä ainakin olen pitänyt kovasti kaikista lukemistani Variksen kirjoista.

      Poista
  3. Heipähei! :D Täytyy tulla moikkaamaan "sisarblogin" pitäjää, sillä onhan se aika erikoinen yhteensattuma, että meidän molempien nimi on Jonna ja minun blogini on Kirjakaapin avain, sinun Kirjakaapin kummitus! :)

    ps. Blogisi vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei, kiva kun tulit vierailulle! Minäkin jossain vaiheessa huomasin tuon hassun yhteensattuman. Sinun blogisi on vanhempi kuin minun, mutta en nimeä valitessasi lainkaan huomannut tuota yhtäläisyyttä. Tarkastin vain, ettei samaa nimeä ole kenelläkään käytössä.
      Kiitos, vierailen minäkin pian sinun blogissasi! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…