Siirry pääsisältöön

Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni

"Rakkaus on pitkämielinen, se antaa anteeksi, ei seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän, niin kuin sanassa sanotaan. Rakkaus ei etsi omaansa, paitsi kapakoista."
(Novellista Että tuntisin eläväni)
Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni
(WSOY 2013)
180 sivua
Olen lukenut aiemmin Tuula-Liina Variksen teokset Rakas (2002) ja Vaimoni (2004). Pidin niistä molemmista, ja kun tämä Variksen uusin teos sattui silmiini kirjaston viikkolainahyllystä, nappasin sen kiinnostuneena mukaani.

Kirjan takakannessa paljastetaan, että kokoelmassa on kyse rakkaudesta, "sillä rakkaus on se voimavara, jonka varassa tunnemme olevamme elossa". Ja rakkautta novelleissa tosiaan on. Monenlaista, arkista, liiasta romantiikasta riisuttua rakkautta, joka viehättää juuri realistisuudellaan.

Kokoelman avaava novelli Ester vuonna 1926 kosketti minua eniten. Esterin puoliso Hannes on vakavasti sairas, mutta vaimo elättelee toivoa yhteisten unelmien toteutumisesta:
Hannes paranee, ja painajainen päättyy, kaikki suunnitelmat toteutuvat. Niin on käyvä, se on pakko, niin lujasti minä toivon.
Ja sitten sydämeen käyvä, epätoivoinen pyyntö:
Minähän sanon jatkuvasti Hannekselle älä. Sanon ääneen ja äänettä. Koko ajan. Älä kuole. Älä kuole. Älä jätä. 
Ester on vahva nainen, joka jatkaa elämäänsä, kuten parhaiten taitaa. Samaa vahvuutta on nähtävissä myös monien muiden tekstien naisissa: esimerkiksi Sylvian tunteet -tekstin minäkertoja, jota sanotaan Sylviksi, rakastaa Aarrea. Parisuhdetta kuormittaa se aikanaan niin tavallinen tarina, kun sotaan lähti mies, joka muuttui toiseksi.
Mutta Aarre, se iloinen, huoleton vekkuli, tanssitaituri ja tyttöjen naurattaja, joka meni sotaan, ei sodasta koskaan palannut. Toinen mies sieltä neljän vuoden päästä tuli. 
Silti Sylvi rakastaa, jaksaa ja rakastaa. Ja myöhemmin novellissa Äidin sydän Inari-tyttären näkökulmasta kerrotaan, miten leskeksi jäätyään Sylvi sanoo yhä uudelleen: "Jos Aarre eläisi."

Myös novelli Lempilapsi herätti ajatuksia. Pääosassa on Kari, joka katoaa ja patoaa asioita, isän mukaan "se on luja mies, seisoo omilla jaloillaan eikä pyytele keneltäkään mitään". Mutta äidin näkökulmasta poika on surun murtama, äiti toivoo, että poika pyytäisi apua. Mistä tulee se vaikenemisen kulttuuri, joka kieltää pyytämästä läheisimmiltäänkin? Mitä seuraisi, jos vaikenemisen muurin rikkoisi?

Novellikokoelma tarjoaa hyvää luettavaa arkisine kuvineen ja realistisine ihmiskohtaloineen. Toisiinsa kytkeytyvät novellit muodostavat hienon kaaren 1920-luvulta nykyaikaan, ja paitsi että ne kuvaavat tavallisia ihmiskohtaloita, on niissä nähtävissä myös maailman muuttuminen. Olen vaikuttunut Variksen taidosta kuvata suomalaisuutta henkilöhahmojensa kautta vivahteikkaasti, liikaa osoittelematta. Pidän Tuula-Liina Variksen tavasta kirjoittaa ja suosittelen novellikokoelmaa kaikille tavallisesta, suomalaisesta elämästä kiinnostuneille.

Sara, Hanna, HennaAnna, Anneli, Minna ja Jaana ovat tästä novellikokoelmasta minun laillani pitäneet.

Kommentit

  1. Hei Jonna
    Voitit arvonnastani Munron Viha, ystävyys, rakkaus teoksen.
    Laita nimi- ja osoitetiedot maimalaak@gmail.com, jotta voin lähettää kirjan sinulle.

    Onnittelut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämähän on onnekas sunnuntai! Ihanaa, kiitos! Lähetän sinulle piakkoin postia. :)

      Poista
  2. Oi, olisi jo aika tutustua Tuula-Liinan teoksiin...Useasti olen aikonut, mutta sitten on aina tullut jotain väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tutustua. Minä ainakin olen pitänyt kovasti kaikista lukemistani Variksen kirjoista.

      Poista
  3. Heipähei! :D Täytyy tulla moikkaamaan "sisarblogin" pitäjää, sillä onhan se aika erikoinen yhteensattuma, että meidän molempien nimi on Jonna ja minun blogini on Kirjakaapin avain, sinun Kirjakaapin kummitus! :)

    ps. Blogisi vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei, kiva kun tulit vierailulle! Minäkin jossain vaiheessa huomasin tuon hassun yhteensattuman. Sinun blogisi on vanhempi kuin minun, mutta en nimeä valitessasi lainkaan huomannut tuota yhtäläisyyttä. Tarkastin vain, ettei samaa nimeä ole kenelläkään käytössä.
      Kiitos, vierailen minäkin pian sinun blogissasi! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on