Siirry pääsisältöön

Markku Pääskynen: Vihan päivä

"En enää tiedä kuinka voimme maksaa velkamme takaisin. Ulosottoviraston kanssa käyn loputtomia neuvotteluja ja heidän mielestään ainoa vaihtoehto on talon pakkohuutokauppa. Asko kuvittelee että meillä ei ole suurempia rahahuolia, ei sen jälkeen kun hän perusti firmansa. Lapset eivät tiedä, eivät mitään, heille uusi polkuauto tai trampoliini ei merkitse luottoa vaan leikkiä ja aurinkoa."
Markku Pääskynen: Vihan päivä
(Tammi 2006)
117 sivua
Markku Pääskysen romaanissa Vihan päivä on perhe, jossa kaikki voisi olla hyvin. Asko on yrittäjä, lapset ovat nimeltään Lahja ja Aarre - kuin nimetkin kuvastaisivat lasten suurta merkitystä vanhemmilleen. Mutta: Eliisa on masentunut, välillä niin väsynyt että hän nukkuu viikkokausia.
Äiti on vaan joskus surullinen ilman syytä, Lahja sanoo, ja äiti sanoi että se on niin kuin tauti johon ei oo lääkettä. Silloin Aarre sanoo: Mut meidän täytyis pitää äiti ilosena niin se ei olis surullinen. Jos äiti ei olis surullinen se olis ilonen.
Samalla perheen taloudellinen tilanne on käymässä kestämättömäksi. Asko odottaa perheen yhteistä lomamatkaa, eikä Eliisa saa kerrottua, että matkaa ei tule, koska rahaa ei ole edes välttämättömiin menoihin. Ulosottovirasto kolkuttelee ovella ja pakkohuutokaupan julkistamiseen on vain päiviä. Eliisa miettii ja miettii mutta ei löydä ratkaisua, kunnes tulee päivä, jolloin kaikki muuttuu. Eliisa ottaa koko perheen kohtalon käsiinsä säästyäkseen häpeältä ja perheensä rakkauden menettämiseltä - sitä hän tuntuu eniten pelkäävän.
Aarre, äiti rakastaa sua paljon, sanon ja puristan pojan itseäni vasten. Äiti ei enää ikinä jätä Aarrea yksin.
Sille, että vanhempi surmaa perheensä, etsitään luonnollisesti selitystä, eikä Pääskysen romaanissa teolle ole vain yhtä syytä. Monet asiat punoutuvat vyyhdeksi, joka johtaa käsittämättömään, kauheaan tekoon. On menneisyys, johon on sisältynyt liian kauan ja liian paljon pahoja asioita; on nykyisyys, joka tuntuu liian raskaalta kantaa; on yksinäisyys, kun ei oikein kenellekään pysty kertomaan, miten huonosti asiat ovat, ja on ihmismieli, jonka kulkua ei aina pysty käsittämään.

Pääskysen romaani on ainakin yksi yritys selittää, miksi asiat menevät joskus niin kovin väärään suuntaan, miksi elämänhallinta pettää niin kohtalokkaasti. Yrityksessään selittää kirjailija onnistuu hyvin: Eliisan ja hänen perheensä tarina on niin uskottava ja todentuntuinen, että se tekee pahaa. Romaani ei kerro vain yksittäisestä perheestä ja yksittäisestä tragediasta vaan koko yhteiskunnasta, jossa ongelmat saavat kasautua ja ihmiset jäävät yksin ilman, että kukaan auttaa.
Mä olen ollut huolissani susta, äiti sanoo ja katsoo silmiini. Katson maahan. Äiti tarttuu käteeni ja odottaa. Käteni on veltto pala lihaa. Mitä minun pitäisi sanoa? Pitäisikö minun sanoa ettei se riitä, että on liian myöhäistä?
Markku Pääskynen kirjoittaa kauniisti. Teksti soljuu eteenpäin viehättävällä tavalla, vaikka samaan aikaan yllä leijuu ahdistava ja uhkaava tunnelma, kun lukija aavistaa, että tällä tarinalla ei ole onnellista loppua.
Kuukaudet ilmestyivät toistensa sisältä kuin neuvostonuket, ne muuttuivat yhä pienemmiksi ja hennommiksi sitä mukaa kuin kevät eteni ja paisui, saapui maaliskuu, huhtikuu ja toukokuussa asuimme jo Loviisassa, Asko työskenteli huoltoasemalla ja minä myin vaatteita pienessä putiikissa jonka minun äitini omisti. 
Törmäsin kirjaan, kun olin lukenut Tiina Raevaaran romaanin Laukaisu, jota verrattiin muutamassa blogissa tähän Pääskysen romaaniin. Aihe kirjoissa on sama, mutta käsittelytapa on hyvin erilainen. Molemmat kirjat ovat tärkeitä, mutta on pakko myöntää, että Vihan päivä kolahti minuun Laukaisua paremmin.

Romaanista ovat kirjoittaneet myös Maria, Alma Kalma ja Penjami.

Kommentit

  1. Totta, Vihan päivä on kauniimpi, enemmän kaunokirjallisuutta kuin Laukaisu. Kirja palautui hyvin mieleeni postauksestasi. Olit lainannut hienoja kohtia. Tuo kohta, jossa Eliisa tietää, että on jo lohduttamisten ulkopuolella, että on liian myöhäistä, on kyllä viiltävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, varsinkin kun ottaa huomioon Eliisan ja äidin menneisyyden. Mietin, miksi äidinkin on niin vaikea ottaa huoltaan puheeksi aiemmin, vaikka ilmeisesti hän on nähnyt, että jokin on vialla. Kiitos, Marjatta.

      Poista
    2. Niin surmasiko äiti perheensä suojellakseen heitä? Kuka oli usein käynnyt vieras tontilla? Kuka olisi voinut ahdistaa ihanan äidin murhaamaan rakastamansa?
      Äiti ajettiin niin sellaiselta taholta nurkkaan jota ei kukaan uskoisi tekijäksi. Tuo vieras ei välttämättä kirjoittanut käyntejään päiväkirjoihin, olihan hänellä omat halunsa ja päämääränsä. Se joka tutkii tai johtaa tutkintaa tai syyttää

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on