Siirry pääsisältöön

Äitiydestä ja lastenkasvatuksesta humoristisesti

"On hauskaa olla äiti, mutta eihän sitä selvin päin kestä." (Taintor)
"Kuulepas, äiti... Mitä kohtaa... sanasta EI... sinä et ymmärrä?" (Beaven)
Anne Taintor: Onhan tässä palautusoikeus?
Joka naisen opas äitiyden iloihin
(Atena 2013)
Englanninkielinen alkuteos ...but I wanted a pony 2013
Suomentanut Laura Niemi-Pynttäri
112 sivua
Kirjaston juuri palautettujen hyllystä sattui eteen kaksi humoristisesti vanhemmuutta käsittelevää teosta. Anne Taintorin Onhan tässä palautusoikeus? Joka naisen opas äitiyden iloihin käsittelee humoristisesti äitiyttä ja siihen liittyviä myyttejä. Alice Beavenin teos Kelvottomia ohjeita pienten pilttien kasvatukseen taas käsittelee huumorin avulla niitä ohjeita, joihin pienten lasten vanhemmat välttämättä törmäävät - ja joista ei todennäköisesti ole mitään hyötyä.
Alice Beaven: Kelvottomia ohjeita pienten pilttien kasvatukseen
(Otava 2007)
Englanninkielinen alkuteos The Complete Guide to Uninvited Advice on raising Children julkaistu 2005
Suomentanut Tarja Kontro
106 sivua
Teoksia yhdistää paitsi aihe ja huumori, myös kuvitus. Beavenin teoksessa kuvitus on vanhahtavaa ja musta-valkoista, Taintorin teosta taas elävöittävät värikkäät vintage-henkiset kuvat.
Alice Beavenin teoksen kuvitus on musta-valkoinen.

Kelvottomia ohjeita pienten pilttien kasvatukseen -teoksessa on listattu lukuisa määrä ohjeita, joihin vanhempana takuulla törmää, ennemmin tai myöhemmin. Esimerkiksi ohjeet lapsen ruokinnasta, vauvan nukuttamisesta ja lapsiperheen tärkeistä varusteista ovat varmasti tuttuja kenelle tahansa vauvan saaneelle. Näitä ohjeita kirjan kirjoittaja ampuu alas yksi kerrallaan humorististen kuvien tai ironisten kommenttien avulla. Esimerkiksi väite, jonka mukaan lapset saavat nuhakuumetta, koska äidit desinfioivat liikaa, saa seurakseen lääkärin kommentin:
Kuulkaahan nyt, rouva Koivula. Pikku Yrjö on vain saanut lievän koleran jouduttuaan kosketuksiin liian puhtaiden pintojen kanssa.
Paitsi että Beavenin kirjassa nauretaan hyödyttömille ohjeille, pilkataan siinä myös vanhempia, jotka tasoittavat lapsensa elämää liiaksi ja pyrkivät tekemään kaikkensa lapsensa puolesta, jotta tästä tulisi "jotain".
Älkää ujostelko vaan toitottakaa kaikille lapsenne saavutukset. Etenkin toiset äidit haluavat kuulla, kuinka hyvin lapsenne menestyy.
Anne Taintorin kirjan viehättävää kuvitusta.
Anne Taintorin teoksessa puolestaan kommentoidaan humoristisesti äitiyttä ja siihen liittyviä odotuksia. Kuka väitti, että päivittäinen ruoanlaitto on mukavaa ja palkitsevaa?
Sinähän syöt sen... syöt ja vieläpä nautit siitä!
Miten niin lasten täytyy syödä joka päivä? 
Kirjan kuvitus täydentää hauskalla tavalla ironista otetta: hehkuvat, kauniit ja tyytyväisen näköiset naiset saavat rinnalleen tekstit, jotka muuttavat kuvatkin aivan toiseksi. Kirjan sivuilla konkretisoituvat ne monet odotukset, jotka nykyajan äitiyteen väistämättä kohdistuvat. Toisaalta kirjan sivuilla piileskelee äiti, joka rikkoo häneen kohdistuvia odotuksia iloiten.

Molemmat kirjat kyseenalaistavat hauskalla tavalla vanhemmuuteen liittyviä myyttejä. Anne Taintorin kirja kuitenkin kolahti minuun paremmin, sillä sen ironia on niin osuvaa ja ilahduttavaa. Beavenin teoksessa turhan moni sivu tuli ohitettua vain pienesti hymähtäen, jos niinkään. Kummankin teoksen pariin voisin kuitenkin palata vielä uudelleen.
Anne Taintorin teoksessa mies ilahduttaa vaimoaan lahjalla.

Kommentit

  1. Melkein yhdeksän vuotta äitinä, joista viimeiset kaksi vuotta kotona, ja olen tullut suorastaan allergiseksi ohjeille. Nämähän voisivat toimia terapiana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu tunne! :)
      Näissä kirjoissa on mukavan kevyt ote perhe-elämään, ja se on virkistävää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok