Siirry pääsisältöön

Ville Virtanen: Hevosen taju

"Tällä on haavaton sydän, kasvanut hyvissä käsissä, vaistosi Elias, ja saman tien pysähtyi, sillä ajatus ei oikein sopinut kokonaisuuteen. Hevosen sydän on herkkä vehje, haavoittumattomana säilynyt on harvinaisuus."

Ville Virtanen: Hevosen taju (Teos 2013)
364 sivua

Hevonen on uljas, kaunis ja vaikuttava eläin. Entisenä hevostyttönä ja nykyisten hevostyttöjen äitinä oli suorastaan pakko tarttua näyttelijä Ville Virtasen romaaniin Hevosen taju. Kovasti olisin kirjasta halunnut pitää, mutta tehtävä osoittautui vaikeaksi, vaikka sitkeästi romaanin loppuun asti kahlasinkin.
Kirjasta näkyy se, että Virtanen tuntee hevoset. Paikoin hevossanasto vie kuitenkin liiaksi tilaa, ja kun alan slangiin liitetään ajoittain tolkuttoman pitkät ja vaikeaselkoiset virkerakenteet, on lukija koetuksella. Kirjasta näkyy myös se, että Virtanen ihailee hevosia, mikä ei ole lainkaan huono asia. Teoksesta välittyy halu ymmärtää eläintä - ylittämätöntä hevosen tajua osoittaakin toinen teoksen päähenkilöistä, Elias, joka kykenee loihtimaan hevosesta kuin hevosesta sen parhaat puolet esille. Samaan aikaan tarinasta piirtyy esiin kritiikki hevosten huonoa kohtelua kohtaan.

Takakannessa todetaan, että Hevosen taju on Eliaksen ja Flon rakkaustarina. Hempeää rakkausromaania ei kuitenkaan kannata odottaa, sillä Flo ja Elias joutuvat taistelemaan rakkautensa takia hyvinkin raadollisesti. Rakkaus ja hevoset vievät pariskunnan Pohjolasta Niuvanniemen kautta jonnekin Azerbaidẑanin taakse, missä salaperäinen, upporikas Herra K hallitsee. Tarinasta ei käänteitä puutu, ja se ehkä onkin yksi romaanin heikkouksista. Materiaalia olisi riittänyt useampaankin teokseen, ja kokonaisuutta olisi voinut selkeyttää ja jäntevöittää. Rönsyily näkyy myös teoksen kieliasussa: monipolviset virkkeet ja pitkät kappaleet tekevät lukemisesta uuvuttavaa, ja kieliasu olisi kaivannut tarkempaa hiomista (missä kustannustoimittaja?): oikeinkirjoituksessa on alkeellisia virheitä, kun esimerkiksi REM-uni on kirjoitettu muotoon "remuni".

Myös tyylilajin muutos realistisesta maagiseksi realismiksi hämmentää ainakin minua: Elias, taitava hevosmies, muuttuu hevosen ja miehen yhdistelmäksi. Mutta kun tyylilajin muutoksen hyväksyy, on kirjan loppupuoli melkoista ilotulitusta, ja kirja on pakko saada päätökseen, jotta selviää, saavatko Elias ja Flo lopulta toisensa.

Ville Virtasen romaani on persoonallinen ja kaiken rönsyilyn keskeltä löytyy tarina, joka on kiinnostava. Vaikka teos ei omiin suosikkeihini lukeudukaan, uskon sen löytävän oman lukijakuntansa.

Kommentit

  1. Minua vaivasi hirveästi kirjan kansi, joka ei ole yhtään otiskon mukainen, sillä siitä on kaikki hevosen taju kaukana: Katso miten tiukalla ja satuttavasti ovat kuolaimet. Olen ihmetellyt, että mikään taho ei ole puuttunut tuohon kauheaan kanteen.
    Olen itse ratsastanut koko nuoruuteni, sitten sattui onnettomuus ja olin 30 vuotta pois ratsaitla, mutta nyt löysin uudelleen polun hevosiin, mutta issikoihin. Saan käyttää ystäväni tallilla aina yhtä ja samaa suloista pikkuhevosta ja olla aina maastossa. Ikinä en käytä kuolaimia! Isoilla hevosilla se voi olla tarpeen, mutta ei niitä saa ikinä noin kiskoa. Joka sen tekee, ansaitsee itse purra liian kireitä kuolaimia suussaan. Parhaita hevosia ei anneta aloittelijoille juuri siksi, että heillä on tapana REPIÄ kuolaimista. Se sattuu hevosta.

    Siis meni ihan ohi kirjan aiheen, mutta huomasin, että et niin kirjalle syttynyt, joten en minäkään varmaan mitään menettänyt. Haluan lukea hevoskirjoja, mutta aivan toisenlaisia...

    VastaaPoista
  2. Totta! Joku minuakin tuossa kannessa vaivasi, mutta sinä onnistuit sen sanallistamaan. Ei tosiaan näytä siltä, että hevosen selässä on joku, joka eläintä tajuaa. :(
    Innostuin alun perin tuosta kirjasta, koska aikuisille suunnattuja hevoskirjoja on osunut niin vähän eteen. Valitettavasti odotukseni eivät tosiaan täyttyneet. Nuorille hevoskirjatarjontaa onneksi on huomattavasti enemmän, ja aikanaan tuli kyllä luettua kaikki mahdolliset, esimerkiksi Nummelan ponitalli -sarja, ja useampaan kertaan. Nyt on hauskaa huomata, että omat lapset lukevat juuri niitä samoja hevoskirjoja, joita minä tavasin aikoinani. :)
    Hienoa, että olet löytänyt hevoset uudelleen!

    VastaaPoista
  3. Itsekin pistin merkille tämän kirjan kielen, joka ei todellakaan päästänyt lukijaansa helpolla. Ajoittain tuntui, että Virtasella oli esimerkiksi pakkomielle vältellä saman substantiivin käyttöä kahdesti peräkkäin, ja siksi piti keksiä toinen toistaan oudompia synonyymejä ja kiertoilmaisuja. Yksityiskohtaiset ratsastuskuvaukset olivat minulle sen sijaan kirjan parasta antia, koska olen itsekin harrastanut ratsastusta jo yli kaksikymmentä vuotta, ja minulla on omia hevosia.

    Olisin pitänyt tästä kirjasta huimasti enemmän, jos sen tyylilaji ei olisi muuttunut puolessa välissä. Omaan makuuni kirjan loppupuolisko oli liian mauton ja outo. Tämä siitä huolimatta, että yleensä rakastan maagista realismia yli kaiken. Nyt ei vain huumorintaju riittänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevosten tuntemus tässä kirjassa kyllä hienolla tavalla näkyy. Kieli vain on kovin haastavaa.
      Onpa kiva kuulla, etten ole ainoa, jonka huumorintaju ei riittänyt. :) Tiedän, että kirjasta on myös pidetty, mutta minun suosikkeihini teos ei lukeudu.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on