Siirry pääsisältöön

Pokkareita kauppareissulta


Eiliseltä kauppareissulta tuli bongailtua pokkareita, ja mukaan tarttui kolme kirjaa:

  • Tällä hetkellä ajankohtainen on Pirkko Saision Betoniyö (Tammi 2011, alun perin julkaistu 1981), josta on juuri tullut ensi-iltaan Pirjo Honkasalon ohjaama elokuva.
  • Juha Veli Jokisen toimittaman Se on siinä! Antero Mertarannan parhaat -teoksen (Minerva 2013) ostin lahjaksi henkilölle, joka muuten lukee hyvin vähän kirjoja.
  • Chimamanda Ngozi Adichien novellikokoelma Huominen on liian kaukana (Otava 2012) oli kolmikon edullisin, 3.5 euroa - tuolla hinnalla kirjaa ei kerta kaikkiaan voinut jättää hyllyyn varsinkaan, kun nigerialaiskirjailijan läpimurtoteos Puolikas keltaista aurinkoa (Otava 2009) jäi mieleen vaikuttavana kuvauksena Biafran sodasta.
Tiedän, että monen mielestä pokkarit eivät ole "oikeita" kirjoja, ja jotta kirjan voisi omaksi ostaa, tulee sen olla kovakantinen. Minä kuitenkin päädyn silloin tällöin hankkimaan pokkareita, koska niitä saa usein hyvin edullisesti verrattuna kovakantisiin painoksiin ja koska sisältö on lopulta tärkein, ei ulkomuoto. Mutta jos kirjahyllyjäni tarkastelee, huomaa kyllä, että kovakantisia laitoksia löytyy nidottuja enemmän.
Mitäs sinä sanot? Pokkari vai kovakantinen?

Kommentit

  1. Ennen suosin pokkareita halpuuden vuoksi, mutta koska nyt yritän keskittyä ostamaan lähinnä kirjoja, jotka todella haluan omaan hyllyyni (enkä vain osta siksi, että jee saan kolme pokkaria alle kympillä), olen ostanut enemmän kovakantisia. Pokkareissa kun on se huono puoli, että ne eivät kestä kovaa kulutusta. Olen vaikka joutunut uusimaan osan Harry Pottereistani, koska olin muutaman ostanut alunperin pokkareina. En uskaltanut enää lukea niitä, koska sivut lähtivät irti, niin oli pakko ostaa kestävämpi nide. :) Tämä tosin vähentää kirjojen osteluani, koska täysihintaisiin (kotimaisiin) kovakantisiin minulla on valitettavasti aika harvoin varaa.

    Tutustuin hieman paremmin blogiisi ja huomasin, että bloggaat kunnioitettavan usein. Kiva löytää näin aktiivinen blogi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihan totta, että pokkarit eivät kovin kovaa kulutusta kestä. :( Hami vain, että kovakantiset tuppaavat olevan niin tyyriitä, että niitä ei raaski usein ostaa. Kovakantisten ostamiset harkitsenkin aina hyvin tarkkaan, kun taas pokkareita raaskii ostaa vähemmälläkin miettimisellä. Ylipäätään olen tosin yrittänyt vähän vähentää kirjojen ostamista omaksi, sillä säilytystila kotona on melko rajallinen.

      Luulenpa, että jatkossa aktiivisuuteni tulee vähenemään, kun vauvani kasvaa. :) Hän on tähän saakka lähinnä nukkunut ja syönyt, joten minä olen saanut nauttia runsaasta lukuajasta. Viime aikoina valveillaoloaika on lisääntynyt, ja se taas vaikuttaa suoraan lukuaikaani. Ihanaa, kun vauva kasvaa ja oppii uutta koko ajan. :)

      Kivaa, jos viihdyt blogini parissa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…