Siirry pääsisältöön

Pokkareita kauppareissulta


Eiliseltä kauppareissulta tuli bongailtua pokkareita, ja mukaan tarttui kolme kirjaa:

  • Tällä hetkellä ajankohtainen on Pirkko Saision Betoniyö (Tammi 2011, alun perin julkaistu 1981), josta on juuri tullut ensi-iltaan Pirjo Honkasalon ohjaama elokuva.
  • Juha Veli Jokisen toimittaman Se on siinä! Antero Mertarannan parhaat -teoksen (Minerva 2013) ostin lahjaksi henkilölle, joka muuten lukee hyvin vähän kirjoja.
  • Chimamanda Ngozi Adichien novellikokoelma Huominen on liian kaukana (Otava 2012) oli kolmikon edullisin, 3.5 euroa - tuolla hinnalla kirjaa ei kerta kaikkiaan voinut jättää hyllyyn varsinkaan, kun nigerialaiskirjailijan läpimurtoteos Puolikas keltaista aurinkoa (Otava 2009) jäi mieleen vaikuttavana kuvauksena Biafran sodasta.
Tiedän, että monen mielestä pokkarit eivät ole "oikeita" kirjoja, ja jotta kirjan voisi omaksi ostaa, tulee sen olla kovakantinen. Minä kuitenkin päädyn silloin tällöin hankkimaan pokkareita, koska niitä saa usein hyvin edullisesti verrattuna kovakantisiin painoksiin ja koska sisältö on lopulta tärkein, ei ulkomuoto. Mutta jos kirjahyllyjäni tarkastelee, huomaa kyllä, että kovakantisia laitoksia löytyy nidottuja enemmän.
Mitäs sinä sanot? Pokkari vai kovakantinen?

Kommentit

  1. Ennen suosin pokkareita halpuuden vuoksi, mutta koska nyt yritän keskittyä ostamaan lähinnä kirjoja, jotka todella haluan omaan hyllyyni (enkä vain osta siksi, että jee saan kolme pokkaria alle kympillä), olen ostanut enemmän kovakantisia. Pokkareissa kun on se huono puoli, että ne eivät kestä kovaa kulutusta. Olen vaikka joutunut uusimaan osan Harry Pottereistani, koska olin muutaman ostanut alunperin pokkareina. En uskaltanut enää lukea niitä, koska sivut lähtivät irti, niin oli pakko ostaa kestävämpi nide. :) Tämä tosin vähentää kirjojen osteluani, koska täysihintaisiin (kotimaisiin) kovakantisiin minulla on valitettavasti aika harvoin varaa.

    Tutustuin hieman paremmin blogiisi ja huomasin, että bloggaat kunnioitettavan usein. Kiva löytää näin aktiivinen blogi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihan totta, että pokkarit eivät kovin kovaa kulutusta kestä. :( Hami vain, että kovakantiset tuppaavat olevan niin tyyriitä, että niitä ei raaski usein ostaa. Kovakantisten ostamiset harkitsenkin aina hyvin tarkkaan, kun taas pokkareita raaskii ostaa vähemmälläkin miettimisellä. Ylipäätään olen tosin yrittänyt vähän vähentää kirjojen ostamista omaksi, sillä säilytystila kotona on melko rajallinen.

      Luulenpa, että jatkossa aktiivisuuteni tulee vähenemään, kun vauvani kasvaa. :) Hän on tähän saakka lähinnä nukkunut ja syönyt, joten minä olen saanut nauttia runsaasta lukuajasta. Viime aikoina valveillaoloaika on lisääntynyt, ja se taas vaikuttaa suoraan lukuaikaani. Ihanaa, kun vauva kasvaa ja oppii uutta koko ajan. :)

      Kivaa, jos viihdyt blogini parissa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat