Siirry pääsisältöön

Pirkko Saisio: Betoniyö

"Yö on mustimmillaan.
Simo makaa hiekkalaatikon pohjalla ja valuttaa jo kylmennyttä santaa kädestä toiseen. Pölyää. Kuu liikkuu kalpean kelmunsa sisällä, tähdet välkkyvät. Betonitornit tuijottavat sammunein silmin."


Pirkko Saisio: Betoniyö (Tammi 2011, alkuper. 1981)
171 sivua

Pirkko Saision vuonna 1981 alun perin julkaistu romaani Betoniyö on taas ajankohtainen, sillä 1.11. tuli ensi-iltaan Pirjo Honkasalon romaanin pohjalta ohjaama elokuva. Ostin Betoniyön Bon-pokkarina, joka on minulle uusi tuttavuus. Kyseessä on Markkinointi&Mainonta-lehden uutisen mukaan tämän vuoden alussa aloittanut pokkarisarja, jossa julkaistaan WSOY:n ja Tammen kirjojen nidottuja versioita.

Betoniyössä tavataan veljekset Simo ja Ilkka, joiden elämäntilanne ei ole kaksinen: yksinhuoltajaäidille maistuu alkoholi liiankin kanssa, ja Simon ihailema isoveli Ilkka on pian lähdössä vankilaan istumaan kymmenen kuukauden mittaista tuomiota. Ilkka on Simolle roolimalli, jossa kuitenkin on toivomisen varaa. Ilkan elämänohjeisiin kuuluvat muun muassa seuraavat: "Ensin sun pitää oppia oleen luottamatta kehenkään." "Jos sä meinaat johonki pystyä, sun on oltava ihan yksin." "Vahvoja on vaan sellaset, joilla ei o mitään menetettävää… joilla ei yleensäkään o mitään. Tai ketään." "Ei naisista kannata puhua. Samaa ainetta ne on kaikki vaikka vähän erilaisissa pakkauksissa." "Naiset tykkää kun niitä lyö." Ilkan maailma on kylmä ja kyyninen, ja Simo haluaa miellyttää veljeään, olla kuin hän.

Surullista tarinassa onkin se, että Simo näyttää vääjäämättömästi seuraavan veljensä jalanjälkiä. Hänen tulevaisuutensa näyttää tyhjältä, "Simolta on aika karannut". Hän pyrkii niin kiihkeästi miellyttämään veljeään, että vaikuttaa, kuin hän ei lainkaan tietäisi, mitä hän itse haluaa, mitä hän on mieltä asioista, kuka hän ylipäätään on. Ehkä hän jollain tasolla ongelman tiedostaakin, sillä hän pohtii olevansa "naamaton", hän ei tiedä, miltä hän näyttää. "Simo oli alkanut epäillä, että naamaa ei saanutkaan ilman muuta, syntymälahjana. Naama piti saavuttaa." Hän on sosiaalisesti kömpelö ja tulkitsee toisten puheita hyvin vahvasti värittäen, joten väärinymmärrysten riski on koko ajan suuri. Ja itse asiassa juuri tällainen tulkinnallinen väärinymmärrys johtaa Simon pahasti harhaan.

Kirjan kerronta nojaa paljon dialogiin. Miljöön kuvausta on jonkin verran, mutta kaikkiaan kerronnasta jää melko lakoninen, toteava vaikutelma. Kertoja ei päädy selittämään henkilöhahmojen tekemiä valintoja vaan toimii ikään kuin neutraalina välittäjänä.

Pokkariversiossa on Helsingin yliopiston tutkijan Päivi Koiviston ansiokas esipuhe, jossa tuodaan esille muun muassa aikalaisvastaanottoa. Minut yllätti se, kuinka vähän ajan hammas on pystynyt romaaniin, jolla on ikää jo yli kolmekymmentä vuotta. Siksi olisikin kiinnostavaa nähdä myös Honkasalon elokuva.

Betoniyöstä on kirjoitettu muun muassa blogeissa Matkalla tuntemattomaan ja Sisältää yksinäisyyttä

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat