Siirry pääsisältöön

Pirkko Saisio: Betoniyö

"Yö on mustimmillaan.
Simo makaa hiekkalaatikon pohjalla ja valuttaa jo kylmennyttä santaa kädestä toiseen. Pölyää. Kuu liikkuu kalpean kelmunsa sisällä, tähdet välkkyvät. Betonitornit tuijottavat sammunein silmin."


Pirkko Saisio: Betoniyö (Tammi 2011, alkuper. 1981)
171 sivua

Pirkko Saision vuonna 1981 alun perin julkaistu romaani Betoniyö on taas ajankohtainen, sillä 1.11. tuli ensi-iltaan Pirjo Honkasalon romaanin pohjalta ohjaama elokuva. Ostin Betoniyön Bon-pokkarina, joka on minulle uusi tuttavuus. Kyseessä on Markkinointi&Mainonta-lehden uutisen mukaan tämän vuoden alussa aloittanut pokkarisarja, jossa julkaistaan WSOY:n ja Tammen kirjojen nidottuja versioita.

Betoniyössä tavataan veljekset Simo ja Ilkka, joiden elämäntilanne ei ole kaksinen: yksinhuoltajaäidille maistuu alkoholi liiankin kanssa, ja Simon ihailema isoveli Ilkka on pian lähdössä vankilaan istumaan kymmenen kuukauden mittaista tuomiota. Ilkka on Simolle roolimalli, jossa kuitenkin on toivomisen varaa. Ilkan elämänohjeisiin kuuluvat muun muassa seuraavat: "Ensin sun pitää oppia oleen luottamatta kehenkään." "Jos sä meinaat johonki pystyä, sun on oltava ihan yksin." "Vahvoja on vaan sellaset, joilla ei o mitään menetettävää… joilla ei yleensäkään o mitään. Tai ketään." "Ei naisista kannata puhua. Samaa ainetta ne on kaikki vaikka vähän erilaisissa pakkauksissa." "Naiset tykkää kun niitä lyö." Ilkan maailma on kylmä ja kyyninen, ja Simo haluaa miellyttää veljeään, olla kuin hän.

Surullista tarinassa onkin se, että Simo näyttää vääjäämättömästi seuraavan veljensä jalanjälkiä. Hänen tulevaisuutensa näyttää tyhjältä, "Simolta on aika karannut". Hän pyrkii niin kiihkeästi miellyttämään veljeään, että vaikuttaa, kuin hän ei lainkaan tietäisi, mitä hän itse haluaa, mitä hän on mieltä asioista, kuka hän ylipäätään on. Ehkä hän jollain tasolla ongelman tiedostaakin, sillä hän pohtii olevansa "naamaton", hän ei tiedä, miltä hän näyttää. "Simo oli alkanut epäillä, että naamaa ei saanutkaan ilman muuta, syntymälahjana. Naama piti saavuttaa." Hän on sosiaalisesti kömpelö ja tulkitsee toisten puheita hyvin vahvasti värittäen, joten väärinymmärrysten riski on koko ajan suuri. Ja itse asiassa juuri tällainen tulkinnallinen väärinymmärrys johtaa Simon pahasti harhaan.

Kirjan kerronta nojaa paljon dialogiin. Miljöön kuvausta on jonkin verran, mutta kaikkiaan kerronnasta jää melko lakoninen, toteava vaikutelma. Kertoja ei päädy selittämään henkilöhahmojen tekemiä valintoja vaan toimii ikään kuin neutraalina välittäjänä.

Pokkariversiossa on Helsingin yliopiston tutkijan Päivi Koiviston ansiokas esipuhe, jossa tuodaan esille muun muassa aikalaisvastaanottoa. Minut yllätti se, kuinka vähän ajan hammas on pystynyt romaaniin, jolla on ikää jo yli kolmekymmentä vuotta. Siksi olisikin kiinnostavaa nähdä myös Honkasalon elokuva.

Betoniyöstä on kirjoitettu muun muassa blogeissa Matkalla tuntemattomaan ja Sisältää yksinäisyyttä

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on