"En minä mennyt naimisiin vahingossa. Valitsin aviomieheni. Päätin elää elämäni hänen kanssaan. Ja niin oudolta kuin se ehkä kuulostaakin, minä rakastan häntä yhä. Ei hän sentään koko ajan minua hakkaa."
Sylvain Ricardin käsikirjoittama ja Jamesin piirtämä sarjakuvateos kertoo parisuhdeväkivallasta. Tarina on se tavallinen: nainen ja mies rakastuvat, menevät naimisiin, kaikki on kaunista ja ihanaa - kunnes mies lyö ensimmäisen kerran, sitten toisen ja niin edelleen… Mutta vaikka tarina on tavallinen, on se tärkeää kertoa yhä uudelleen. Tässä tehtävässä sarjakuva onnistuu mielestäni hienosti.
Sarjakuvan aviopari kertoo tarinaa omasta näkökulmastaan. Pari istuu sohvalla ja puhuu rakkaudestaan ja avioliitostaan tuoden esille kaksi eri näkemystä. Tapa on tehokas.
Teoksessa tuodaan esille myös se, miten eri osapuolet suhtautuvat perheväkivaltaan. On nainen, uhri, joka puolustaa ja yrittää selittää kaiken taas hyväksi: "Hänen stressinsietokykynsä ei ole parhaasta päästä, sen myönnän, mutta toivon, että tilanne rauhoittuu ennen pitkää." On mies, väkivallan tekijä, joka vähättelee tekojaan: "Myönnän, että olen antanut hänelle pari korvatillikkaa… Mutta kukapa ei olisi, mitä?" On ystävä, joka on tilanteesta huolissaan: "Vain sinä voit tehdä asialle jotain. Laki suojelee sinua." Sitten on vielä läheinen, joka vähättelee ongelmaa ja jonka mielestä ainakaan avioero ei ole ratkaisu: "Tiedäthän, että kaikki miehet ovat vähän väkivaltaisia. Johtuu hormoneista." "Ja kuvittele, mikä skandaali siitä syntyisi, jos sinä eroaisit! Mitä ihmiset sanoisivat?" Lisäksi sarjakuvassa tavataan muita hahmoja, kuten lääkäri ja miehen esimies.
Sarjakuvan kuvitus on yksinkertaista ja jättää hyvin tilaa tarinalle. Ihmisten sijaan sarjakuvan hahmot ovat eläimiä, mikä toimii sopivasti etäännyttävänä tekijänä. Silti tarina koskettaa ja tulee iholle: on kauheaa esimerkiksi lukea siitä, miten nainen pelkää omassa kodissaan ja millaisiin varotoimenpiteisiin hän turvautuu, jotta mies ei satuttaisi.
Järjen veit on varsin pessimistinen kuvaus erittäin tärkeästä aiheesta. Valitettavasti se kuvaa hyvin realistisesti sitä arkea, jossa moni tälläkin hetkellä elää. Teos herättää myös suuria kysymyksiä: Mitä kaikkea voi selittää rakkaudella? Mihin saakka rakkaus riittää? Miksi uhri jää suhteeseen, jossa tulee satutetuksi? Mitä olisi tehtävissä?
Järjen veit -sarjakuvaa ovat blogeissaan arvioineet myös Norkku, Katri ja Susa.
 |
| Sylvain Ricard & James: Järjen veit (WSOY 2012) Ranskankielinen alkuteos …á la folie Suomentaja Saara Pääkkönen Sivuja 143 |
Sylvain Ricardin käsikirjoittama ja Jamesin piirtämä sarjakuvateos kertoo parisuhdeväkivallasta. Tarina on se tavallinen: nainen ja mies rakastuvat, menevät naimisiin, kaikki on kaunista ja ihanaa - kunnes mies lyö ensimmäisen kerran, sitten toisen ja niin edelleen… Mutta vaikka tarina on tavallinen, on se tärkeää kertoa yhä uudelleen. Tässä tehtävässä sarjakuva onnistuu mielestäni hienosti.
Sarjakuvan aviopari kertoo tarinaa omasta näkökulmastaan. Pari istuu sohvalla ja puhuu rakkaudestaan ja avioliitostaan tuoden esille kaksi eri näkemystä. Tapa on tehokas.
Teoksessa tuodaan esille myös se, miten eri osapuolet suhtautuvat perheväkivaltaan. On nainen, uhri, joka puolustaa ja yrittää selittää kaiken taas hyväksi: "Hänen stressinsietokykynsä ei ole parhaasta päästä, sen myönnän, mutta toivon, että tilanne rauhoittuu ennen pitkää." On mies, väkivallan tekijä, joka vähättelee tekojaan: "Myönnän, että olen antanut hänelle pari korvatillikkaa… Mutta kukapa ei olisi, mitä?" On ystävä, joka on tilanteesta huolissaan: "Vain sinä voit tehdä asialle jotain. Laki suojelee sinua." Sitten on vielä läheinen, joka vähättelee ongelmaa ja jonka mielestä ainakaan avioero ei ole ratkaisu: "Tiedäthän, että kaikki miehet ovat vähän väkivaltaisia. Johtuu hormoneista." "Ja kuvittele, mikä skandaali siitä syntyisi, jos sinä eroaisit! Mitä ihmiset sanoisivat?" Lisäksi sarjakuvassa tavataan muita hahmoja, kuten lääkäri ja miehen esimies.
Sarjakuvan kuvitus on yksinkertaista ja jättää hyvin tilaa tarinalle. Ihmisten sijaan sarjakuvan hahmot ovat eläimiä, mikä toimii sopivasti etäännyttävänä tekijänä. Silti tarina koskettaa ja tulee iholle: on kauheaa esimerkiksi lukea siitä, miten nainen pelkää omassa kodissaan ja millaisiin varotoimenpiteisiin hän turvautuu, jotta mies ei satuttaisi.
Järjen veit on varsin pessimistinen kuvaus erittäin tärkeästä aiheesta. Valitettavasti se kuvaa hyvin realistisesti sitä arkea, jossa moni tälläkin hetkellä elää. Teos herättää myös suuria kysymyksiä: Mitä kaikkea voi selittää rakkaudella? Mihin saakka rakkaus riittää? Miksi uhri jää suhteeseen, jossa tulee satutetuksi? Mitä olisi tehtävissä?
Järjen veit -sarjakuvaa ovat blogeissaan arvioineet myös Norkku, Katri ja Susa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!