Siirry pääsisältöön

Markku Ropponen: Kuhala ja jokimurhat

"- En ymmärrä miten puukko ajelehti Kalmokankaan mahaan. Se työnnettiin siihen joko Mazdan sivuikkunasta, jostakin Kankaankadun varjoista, tai kaveri haali sen nahkoihinsa omin neuvoin pelkkää hyvää… huonoa säkäänsä."


Markku Ropponen: Kuhala ja jokimurhat (Tammi 2013)
363 sivua

Kuhala ja jokimurhat on jo järjestyksessään kahdestoista Markku Ropposen Otto Kuhala -nimisestä yksityisetsivästä kertova dekkari. Aiemmin en ole kuitenkaan tullut Kuhalan edesottamuksiin tutustuneeksi, vaikka mies seikkailee aivan kotikulmillanikin. Mutta nyt tuli vihdoin tutustuttua, eikä turhaan.

Kirjassa Otto Kuhala palkataan seuraamaan Kalevi Kalmokangasta, joka ehtii saada kuolettavasti puukosta mahaansa, ennen kuin Kuhalan työ edes ehtii päästä kunnolla käyntiin. Samoilta tantereilta, Tourujoen rantamilta, löytyy toinen ruumis - ja myöhemmin kolmaskin. Tappajaa jäljittäessään Kuhala joutuu piipahtamaan Pohjanmaan lakeuksilla, pääsee melkein hengestään Kangasniemellä ja päätyy kahnauksiin poliisin kanssa, vaikka onkin virkavallan kanssa samalla puolella lakia. Monenlaisten käänteiden jälkeen asiat kuitenkin ratkeavat ja tekijä saadaan kiinni. Jännitys säilyi loppumetreille saakka, sillä minä en ainakaan onnistunut tappajaa arvaamaan ennen kuin siinä vaiheessa, kun murhamiehen henkilöllisyys alkoi olla hyvin ilmeinen.

Dekkarin henkilögalleria on laaja, ja mukana on toinen toistaan erikoisempia hahmoja. Vaikka minun makuuni kavalkadia olisi voinut hieman supistaa, olivat monet esille marssitetut henkilöt kuitenkin kiinnostavasti rakennettuja ja siten puolsivat paikkaansa. Ihmishahmojen rinnalla mieleen jäi kaimaani, joka kävi ulkoilemassa Tourujoella omistajansa Tomin kanssa ja päätyi kerran karkuteille veteen talutushihnan katkettua. Nauruhermoja kutkutti, kun paikalle saapunut Kuhala soitti hätäkeskukseen saadakseen apua kaimaanin metsästykseen: "Hän yritti valita sanansa taiten, lausua ne järkevästi ja luottamusta herättäen, mutta sai toisessa päässä kuuntelevan päivystäjän hiljentymään puolen minuutin taukoon ja murjaisemaan sen jälkeen, että viikko sitten Tourujoesta pelastetun sarvikuonon jälkeen siellä ei pitänyt olla muuta naarattavaa kuin mummovainaan polkupyörä."

Ylipäätään kirjassa viehätti humoristinen ote, joka sai ajoittain nauramaan ääneen. Ainakin tämän kirjan perusteella Markku Ropponen on taitava sanankäyttäjä, joka vie tarinaa jouhevasti eteenpäin huumoria säästelemättä.

Aikaisemmin en ole Kuhala-dekkareihin tutustunut, koska en ole kokenut olevani varsinaista kohderyhmää. Kohderyhmäksi taas olen määritellyt keski-ikäiset ja vanhemmat miehet. Kuhala onkin hahmona kohderyhmäkäsitystäni tukeva: kuusikymppinen, yksin asuva, viskiä rakastava mies, jolla tosin naismaailmassakin vientiä tuntuu riittävän. Mutta kyllä Kuhalan edesottamuksiin kannattaa monenlaisten lukijoiden tutustua juuri tuon mainitsemani huumorin ansiosta. Päähenkilö ei suhtaudu  kanssakulkijoihinsa sen kummemmin kuin itseensäkään tappavan vakavasti vaan ennemminkin ironisesti ja on aina sanavalmis:
"(Vartija:) -Satutko muuten olemaan se Otto Kuhala?
(Kuhala:) - Niin että mikä Otto Kuhala?
- Täällä kulkee asiakkaiden levittämä huhu, että samannimisellä jyväskyläläisellä miehellä olisi jotakin tekemistä sikäläisen rikosylikonstaapelin kuoleman kanssa. Hetkinen, yksityisetsivä Kuhala, juu, niin se oli.
Kuhala sanoi olevansa ammatiltaan suunnittelupäällikkö nahkiaismertoja valmistavassa verstaassa ja kotoisin Sihtuunasta. - Nimeni on aika tavallinen. Tiedän erään Otto Kuhalan, joka pitää antikvariaattia Ypäjällä ja toisen, joka pelaa ammattilaisena fortunaa pohjoisnavalla."

Sen verran paljon viehätyin Ropposen sanansäilän terävyydestä, että aion tutustua hänen muuhunkin tuotantoonsa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on