Siirry pääsisältöön

Aino & Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta

"Näin kamalaa unta. Isi istui vahingossa muurahaispesään."


Aino & Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta (WSOY 2013)
48 sivua

Ville Tietäväisen tuotannosta olen aiemmin tutustunut sarjakuvaromaaniin Näkymättömät kädet, jossa tuodaan esille yksilön näkökulma laittomaan maahanmuuttoon. Vain pahaa unta sisältää tuttua piirrostyyliä uudella höysteellä: teos on tehty yhteistyössä Tietäväisen tyttären Ainon kanssa, ja mukana on Ainon piirroksia tämän pahoista unista. Isän ja tyttären piirrosten lisäksi teokseen on upotettu uniselityksiä eri lähteistä. Ne on kuitenkin tuotu mukaan siten, että teksteistä on paikoin mahdoton saada selvää. Ehkä ajatuksena on, että unia ei tarvitse pyrkiä selittämään?
Aino on nähnyt painajaisia esimerkiksi jättiläispupuista korkokengissä, kolmesilmäisestä otuksesta ja houkuttelijakasvista. Ainon piirroksia on täydennetty isä-Villen piirustuksilla. Lisäksi sivuilla on  harmaasävyisiä isän ja tyttären keskusteluja kuvaavia strippejä. Kirjan koskettavin kohta sijoittuu juuri tällaiseen dialogikuvaan, kun Aino on nähnyt painajaista, jossa häntä uhataan yksin jäämisellä, ja hän pohtii: "...Eihän tarvitse jäädä yksin ennen kuin olen niin vanha, että voin muuttaa omaan kotiin, ja sitten tulen oman lapsen kanssa tänne vanhaan kotiin, niin kuin mummilaan?"
Unikuvausten rinnalla kulkee lohduttava ajatus siitä, että pahasta unesta pitää puhua, ettei sitä enää tarvitse pelätä. Sarjakuvateos on siten lohdullisen viehättävä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…