"Näin kamalaa unta. Isi istui vahingossa muurahaispesään."
Ville Tietäväisen tuotannosta olen aiemmin tutustunut sarjakuvaromaaniin Näkymättömät kädet, jossa tuodaan esille yksilön näkökulma laittomaan maahanmuuttoon. Vain pahaa unta sisältää tuttua piirrostyyliä uudella höysteellä: teos on tehty yhteistyössä Tietäväisen tyttären Ainon kanssa, ja mukana on Ainon piirroksia tämän pahoista unista. Isän ja tyttären piirrosten lisäksi teokseen on upotettu uniselityksiä eri lähteistä. Ne on kuitenkin tuotu mukaan siten, että teksteistä on paikoin mahdoton saada selvää. Ehkä ajatuksena on, että unia ei tarvitse pyrkiä selittämään?
Aino on nähnyt painajaisia esimerkiksi jättiläispupuista korkokengissä, kolmesilmäisestä otuksesta ja houkuttelijakasvista. Ainon piirroksia on täydennetty isä-Villen piirustuksilla. Lisäksi sivuilla on harmaasävyisiä isän ja tyttären keskusteluja kuvaavia strippejä. Kirjan koskettavin kohta sijoittuu juuri tällaiseen dialogikuvaan, kun Aino on nähnyt painajaista, jossa häntä uhataan yksin jäämisellä, ja hän pohtii: "...Eihän tarvitse jäädä yksin ennen kuin olen niin vanha, että voin muuttaa omaan kotiin, ja sitten tulen oman lapsen kanssa tänne vanhaan kotiin, niin kuin mummilaan?"
Unikuvausten rinnalla kulkee lohduttava ajatus siitä, että pahasta unesta pitää puhua, ettei sitä enää tarvitse pelätä. Sarjakuvateos on siten lohdullisen viehättävä.
 |
| Aino & Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta (WSOY 2013) 48 sivua |
Ville Tietäväisen tuotannosta olen aiemmin tutustunut sarjakuvaromaaniin Näkymättömät kädet, jossa tuodaan esille yksilön näkökulma laittomaan maahanmuuttoon. Vain pahaa unta sisältää tuttua piirrostyyliä uudella höysteellä: teos on tehty yhteistyössä Tietäväisen tyttären Ainon kanssa, ja mukana on Ainon piirroksia tämän pahoista unista. Isän ja tyttären piirrosten lisäksi teokseen on upotettu uniselityksiä eri lähteistä. Ne on kuitenkin tuotu mukaan siten, että teksteistä on paikoin mahdoton saada selvää. Ehkä ajatuksena on, että unia ei tarvitse pyrkiä selittämään?
Aino on nähnyt painajaisia esimerkiksi jättiläispupuista korkokengissä, kolmesilmäisestä otuksesta ja houkuttelijakasvista. Ainon piirroksia on täydennetty isä-Villen piirustuksilla. Lisäksi sivuilla on harmaasävyisiä isän ja tyttären keskusteluja kuvaavia strippejä. Kirjan koskettavin kohta sijoittuu juuri tällaiseen dialogikuvaan, kun Aino on nähnyt painajaista, jossa häntä uhataan yksin jäämisellä, ja hän pohtii: "...Eihän tarvitse jäädä yksin ennen kuin olen niin vanha, että voin muuttaa omaan kotiin, ja sitten tulen oman lapsen kanssa tänne vanhaan kotiin, niin kuin mummilaan?"
Unikuvausten rinnalla kulkee lohduttava ajatus siitä, että pahasta unesta pitää puhua, ettei sitä enää tarvitse pelätä. Sarjakuvateos on siten lohdullisen viehättävä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.