Siirry pääsisältöön

Hannu Raittila: Terminaali

"Lentokenttä on globalisaation keskeinen näyttämö. Se on dramaattisten ihmiskohtaloiden ja suurten tunteiden risteämis- ja tihentymäpiste. Sieltä lähdetään täynnä odotuksia lomalle tai uuteen elämään uudessa kotimaassa. Maailman tärkeimpiä kansainvälisiä sopimuksia ja kauppoja tekevät poliitikot ja liikemiehet joutuvat siirtymään toistensa luo lentokenttien kautta. Lentokenttä on eron tuskaa ja jälleennäkemisen riemua. Se on myöhästymisten ja turvatarkastusten aiheuttamaa stressiä ja euforiaksi purkautuvaa lähtöjännitystä."
Hannu Raittila: Terminaali (Siltala 2013)
454 sivua

Hannu Raittilan Finlandia-palkintoehdokkaaksi valittu romaani Terminaali sijoittuu monille eri lentokentille. Muutenkin kirjassa matkustetaan paljon: nuoret tytöt lentävät edullisesti kentältä toiselle ja isä päätyy maailmalle etsimään tytärtään.

Romaanissa on useita kertojia. Kommodori Johan Lampen työskentelee Rajavartiolaitoksen palveluksessa, toimittaja, tuottaja Pirjo Lampen taas oli kauan sitten hyvin lyhyen aikaa Johanin kanssa naimisissa. Heidän yhteinen tyttärensä Paula, joka haki jo nuorena itselleen uuden identitettin Twin Peaks -tv-sarjasta ja halusi itseään kutsuttavan Laura Palmeniksi, on kertojana päiväkirjamerkintöjensä kautta. Yhtenä kertojana on myös Paulan lapsuudenystävä Sara, josta tuli lapsuuden leikissä Lara. Vuoden kiertoa romaanissa kuvaa ulkopuolinen sivustakatsoja, ja lisäksi joukossa on vielä katkelmia Hengaajien historiasta, eli lentokentällä aikaansa viettäviä henkilöitä käsittelevästä tutkimuksesta.
Tarina sijoittuu 2000-luvulle siten, että pääasiassa liikutaan vuosissa 2011 ja 2012. Laura Palmenin päiväkirjamerkinnät sijoittuvat kuitenkin kymmenen vuoden taakse aikaan, kun New Yorkin WTC-torneihin oli juuri isketty, ja 1990-luvun alkupuolelle. Aikatasoja on paljon, mikä saattaa välillä aiheuttaa lukijalle haasteita.
Laura ja Sara muodostavat jo lapsuudessaan tiiviin kaksikon. Saran äiti on sekakäyttäjä, ja Sara hakee turvaa Lauran kotoa. Lauran isä ei ole lainkaan yhteydessä tyttäreensä ja äiti matkustaa työnsä takia ympäri maailmaa. Hänen mielestään lapsen on tärkeää itsenäistyä varhain, ja hänen jonkinlainen elämänmottonsa onkin Kahlil Gibranin runosta lainattu katkelma "Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi". Itsenäistymistä kuvaa esimerkiksi se, että Pirjo käskee kymmenenvuotiaiden Lauran ja Saran etsiä Las Palmasissa ilman hänen apuaan oikean lentokenttäbussin, jolla pääsee kentältä lomakohteeseen. Tytöt löytävät ja he myös todella itsenäistyvät. Myöhemmin heistä tulee lentokenttähengaajia, jotka matkaavat ympäri maailmaa ajatuksella "mennään mihin tahansa, kunhan päästään halvalla". Lauraa viehättävät lentokentät niin, että hän ei muuta haluakaan nähdä - Sara taas haluaa kokea muutakin. Erilaiset pyrkimykset aiheuttavat vuosien matkustamisen aikana myös ristiriitoja.
Lauran seikkailunhalu ei pääty aikuisenakaan, kun taas Sara päätyy koti-Suomeen asunnonomistajaksi, lintutietelijä-Markun puolisoksi ja äidiksi. Laurastakin tulee äiti, mutta maailmalta hän ei pysy poissa.

Raittila tarjoaa kirjassaan niin paljon tietoa, että välillä lukija jo tuntee lukevansa tietokirjaa. Lentokoneista ja -kentistä sekä merenkulusta tulee informaatiota roppa kaupalla, ohessa tarjotaan myös ajankuvaa esimerkiksi Islannin tuhkapilvien vaikutuksesta lentoliikenteeseen, Syyrian kriisistä, Palestiinan tilanteesta ja niin edelleen. Tietoa tulee niin paljon, että paikoin jo hengästyttää. Asiantuntevuus on toki vaikuttavaa, mutta sisällön karsiminen tuskin tekisi romaanille hallaa, sillä runsaus saattaa väsyttää lukijan.
Hyvin romaani kuitenkin pysyy koossa. Se on taitavasti kirjoitettu, ja tarina vetää lukijan mukaansa. Vähitellen pinnan alta kiertyy auki jännitteitä, jotka pitävät otteessaan. Kyllä Terminaali on Finlandia-palkintoehdokkuutensa ansainnut - nähtäväksi jää, yltääkö se itse palkinnon saajaksikin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on