"Lentokenttä on globalisaation keskeinen näyttämö. Se on dramaattisten ihmiskohtaloiden ja suurten tunteiden risteämis- ja tihentymäpiste. Sieltä lähdetään täynnä odotuksia lomalle tai uuteen elämään uudessa kotimaassa. Maailman tärkeimpiä kansainvälisiä sopimuksia ja kauppoja tekevät poliitikot ja liikemiehet joutuvat siirtymään toistensa luo lentokenttien kautta. Lentokenttä on eron tuskaa ja jälleennäkemisen riemua. Se on myöhästymisten ja turvatarkastusten aiheuttamaa stressiä ja euforiaksi purkautuvaa lähtöjännitystä."
Hannu Raittilan Finlandia-palkintoehdokkaaksi valittu romaani Terminaali sijoittuu monille eri lentokentille. Muutenkin kirjassa matkustetaan paljon: nuoret tytöt lentävät edullisesti kentältä toiselle ja isä päätyy maailmalle etsimään tytärtään.
Romaanissa on useita kertojia. Kommodori Johan Lampen työskentelee Rajavartiolaitoksen palveluksessa, toimittaja, tuottaja Pirjo Lampen taas oli kauan sitten hyvin lyhyen aikaa Johanin kanssa naimisissa. Heidän yhteinen tyttärensä Paula, joka haki jo nuorena itselleen uuden identitettin Twin Peaks -tv-sarjasta ja halusi itseään kutsuttavan Laura Palmeniksi, on kertojana päiväkirjamerkintöjensä kautta. Yhtenä kertojana on myös Paulan lapsuudenystävä Sara, josta tuli lapsuuden leikissä Lara. Vuoden kiertoa romaanissa kuvaa ulkopuolinen sivustakatsoja, ja lisäksi joukossa on vielä katkelmia Hengaajien historiasta, eli lentokentällä aikaansa viettäviä henkilöitä käsittelevästä tutkimuksesta.
Tarina sijoittuu 2000-luvulle siten, että pääasiassa liikutaan vuosissa 2011 ja 2012. Laura Palmenin päiväkirjamerkinnät sijoittuvat kuitenkin kymmenen vuoden taakse aikaan, kun New Yorkin WTC-torneihin oli juuri isketty, ja 1990-luvun alkupuolelle. Aikatasoja on paljon, mikä saattaa välillä aiheuttaa lukijalle haasteita.
Laura ja Sara muodostavat jo lapsuudessaan tiiviin kaksikon. Saran äiti on sekakäyttäjä, ja Sara hakee turvaa Lauran kotoa. Lauran isä ei ole lainkaan yhteydessä tyttäreensä ja äiti matkustaa työnsä takia ympäri maailmaa. Hänen mielestään lapsen on tärkeää itsenäistyä varhain, ja hänen jonkinlainen elämänmottonsa onkin Kahlil Gibranin runosta lainattu katkelma "Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi". Itsenäistymistä kuvaa esimerkiksi se, että Pirjo käskee kymmenenvuotiaiden Lauran ja Saran etsiä Las Palmasissa ilman hänen apuaan oikean lentokenttäbussin, jolla pääsee kentältä lomakohteeseen. Tytöt löytävät ja he myös todella itsenäistyvät. Myöhemmin heistä tulee lentokenttähengaajia, jotka matkaavat ympäri maailmaa ajatuksella "mennään mihin tahansa, kunhan päästään halvalla". Lauraa viehättävät lentokentät niin, että hän ei muuta haluakaan nähdä - Sara taas haluaa kokea muutakin. Erilaiset pyrkimykset aiheuttavat vuosien matkustamisen aikana myös ristiriitoja.
Lauran seikkailunhalu ei pääty aikuisenakaan, kun taas Sara päätyy koti-Suomeen asunnonomistajaksi, lintutietelijä-Markun puolisoksi ja äidiksi. Laurastakin tulee äiti, mutta maailmalta hän ei pysy poissa.
Raittila tarjoaa kirjassaan niin paljon tietoa, että välillä lukija jo tuntee lukevansa tietokirjaa. Lentokoneista ja -kentistä sekä merenkulusta tulee informaatiota roppa kaupalla, ohessa tarjotaan myös ajankuvaa esimerkiksi Islannin tuhkapilvien vaikutuksesta lentoliikenteeseen, Syyrian kriisistä, Palestiinan tilanteesta ja niin edelleen. Tietoa tulee niin paljon, että paikoin jo hengästyttää. Asiantuntevuus on toki vaikuttavaa, mutta sisällön karsiminen tuskin tekisi romaanille hallaa, sillä runsaus saattaa väsyttää lukijan.
Hyvin romaani kuitenkin pysyy koossa. Se on taitavasti kirjoitettu, ja tarina vetää lukijan mukaansa. Vähitellen pinnan alta kiertyy auki jännitteitä, jotka pitävät otteessaan. Kyllä Terminaali on Finlandia-palkintoehdokkuutensa ansainnut - nähtäväksi jää, yltääkö se itse palkinnon saajaksikin.
 |
| Hannu Raittila: Terminaali (Siltala 2013) 454 sivua |
Hannu Raittilan Finlandia-palkintoehdokkaaksi valittu romaani Terminaali sijoittuu monille eri lentokentille. Muutenkin kirjassa matkustetaan paljon: nuoret tytöt lentävät edullisesti kentältä toiselle ja isä päätyy maailmalle etsimään tytärtään.
Romaanissa on useita kertojia. Kommodori Johan Lampen työskentelee Rajavartiolaitoksen palveluksessa, toimittaja, tuottaja Pirjo Lampen taas oli kauan sitten hyvin lyhyen aikaa Johanin kanssa naimisissa. Heidän yhteinen tyttärensä Paula, joka haki jo nuorena itselleen uuden identitettin Twin Peaks -tv-sarjasta ja halusi itseään kutsuttavan Laura Palmeniksi, on kertojana päiväkirjamerkintöjensä kautta. Yhtenä kertojana on myös Paulan lapsuudenystävä Sara, josta tuli lapsuuden leikissä Lara. Vuoden kiertoa romaanissa kuvaa ulkopuolinen sivustakatsoja, ja lisäksi joukossa on vielä katkelmia Hengaajien historiasta, eli lentokentällä aikaansa viettäviä henkilöitä käsittelevästä tutkimuksesta.
Tarina sijoittuu 2000-luvulle siten, että pääasiassa liikutaan vuosissa 2011 ja 2012. Laura Palmenin päiväkirjamerkinnät sijoittuvat kuitenkin kymmenen vuoden taakse aikaan, kun New Yorkin WTC-torneihin oli juuri isketty, ja 1990-luvun alkupuolelle. Aikatasoja on paljon, mikä saattaa välillä aiheuttaa lukijalle haasteita.
Laura ja Sara muodostavat jo lapsuudessaan tiiviin kaksikon. Saran äiti on sekakäyttäjä, ja Sara hakee turvaa Lauran kotoa. Lauran isä ei ole lainkaan yhteydessä tyttäreensä ja äiti matkustaa työnsä takia ympäri maailmaa. Hänen mielestään lapsen on tärkeää itsenäistyä varhain, ja hänen jonkinlainen elämänmottonsa onkin Kahlil Gibranin runosta lainattu katkelma "Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi". Itsenäistymistä kuvaa esimerkiksi se, että Pirjo käskee kymmenenvuotiaiden Lauran ja Saran etsiä Las Palmasissa ilman hänen apuaan oikean lentokenttäbussin, jolla pääsee kentältä lomakohteeseen. Tytöt löytävät ja he myös todella itsenäistyvät. Myöhemmin heistä tulee lentokenttähengaajia, jotka matkaavat ympäri maailmaa ajatuksella "mennään mihin tahansa, kunhan päästään halvalla". Lauraa viehättävät lentokentät niin, että hän ei muuta haluakaan nähdä - Sara taas haluaa kokea muutakin. Erilaiset pyrkimykset aiheuttavat vuosien matkustamisen aikana myös ristiriitoja.
Lauran seikkailunhalu ei pääty aikuisenakaan, kun taas Sara päätyy koti-Suomeen asunnonomistajaksi, lintutietelijä-Markun puolisoksi ja äidiksi. Laurastakin tulee äiti, mutta maailmalta hän ei pysy poissa.
Raittila tarjoaa kirjassaan niin paljon tietoa, että välillä lukija jo tuntee lukevansa tietokirjaa. Lentokoneista ja -kentistä sekä merenkulusta tulee informaatiota roppa kaupalla, ohessa tarjotaan myös ajankuvaa esimerkiksi Islannin tuhkapilvien vaikutuksesta lentoliikenteeseen, Syyrian kriisistä, Palestiinan tilanteesta ja niin edelleen. Tietoa tulee niin paljon, että paikoin jo hengästyttää. Asiantuntevuus on toki vaikuttavaa, mutta sisällön karsiminen tuskin tekisi romaanille hallaa, sillä runsaus saattaa väsyttää lukijan.
Hyvin romaani kuitenkin pysyy koossa. Se on taitavasti kirjoitettu, ja tarina vetää lukijan mukaansa. Vähitellen pinnan alta kiertyy auki jännitteitä, jotka pitävät otteessaan. Kyllä Terminaali on Finlandia-palkintoehdokkuutensa ansainnut - nähtäväksi jää, yltääkö se itse palkinnon saajaksikin.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!