Siirry pääsisältöön

Kari Hotakainen: Luonnon laki

"Älä kato ittees, kato taivasta." 
Kari Hotakainen: Luonnon laki (Siltala, 2013)
283 sivua
Kari Hotakaisen uutuusromaanin ensimmäinen virke vie mukanaan ja luo odotuksia: mitä onkaan tulossa, kun jo aloitus hurmaa?
Romaanin päähenkilö on maalämpöpumppuyrittäjä Rautala, joka joutuu auto-onnettomuuteen ja päätyy vakavasti loukkaannuttuaan pitkäksi aikaa sairaalaan. Yhtäläisyydet Hotakaisen omaan elämään ovat ilmeiset, vaikka erojakin toki löytyy kosolti.
Yrittäjä Rautala on ennen auto-onnettomuutta harjaantunut paitsi maalämpöpumppualalla, myös veronkierrossa. Sairaalassa hän kokee omakohtaisesti, mihin maksetut verorahat menevät - ja mihin niiden maksamattomienkin olisi pitänyt mennä. Samaan aikaan Rautalan isä Väinö toimii vaimonsa Kertun omaishoitajana ja tytär Mira odottaa esikoistaan. Kun mukana tarinassa ovat vielä muut saman osaston potilaat ja sairaanhoitaja Laura, on yhteiskunnan vaikutus esillä monella tapaa. Kun Rautalan saattaminen kuntoon sairaalassa vie omaisuuksia, samaan aikaan Leikkaaja pyrkii säästämään yhteiskunnan varoja, televisiossa puhutaan omaishoidon tuen leikkaamisesta ja Laura antaa kasvot sille massalle, joka tekee pienipalkkaista työtä ajoittain jaksamisensa rajoilla.
Kuten jo aloitus kertoo, on Hotakainen edelleen mestarillinen kielenkäyttäjä ja sanataituri. Hänen tapansa ilmaista asioita on viehättävä ja kiinnostava. Paikoin on pakko vain pysähtyä hämmästelemään, miten hienosti hän osaa ilmaista arkipäiväisiä asioita. Luonnon laki ei kuitenkaan tarinana kuulu mielestäni Hotakaisen parhaimpiin - esimerkiksi vuonna 2009 julkaistu Ihmisen osa oli mielestäni parempi. Uutuusromaanissa on paikoin pienoista tyhjäkäyntiä, ja sivujuonteena kulkeva Leikkaajan tarina jää irralliseksi.
Yhtä kaikki, Luonnon laki on kuitenkin taattua Hotakaista ja ehdottomasti lukemisen arvoinen teos. Suomalaisten yt-neuvottelu-uutisten ja säästötoimenpiteiden keskellä on hyvä palauttaa mieleen, että jokainen meistä voi joutua yhtäkkiä tilanteeseen, jossa hyvinvointiyhteiskuntamme tarjoama tuki ja turva tulee enemmän kuin tarpeeseen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on