Siirry pääsisältöön

Jenni Haukio: Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata

"En kuulu tänne

kaupunkiin,
jossa tehtaan saastuttama vesi on tullut katujen väliin"


Jenni Haukio: Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata (Savukeidas 2003)
61 sivua

Jenni Haukion runokokoelma Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata jakautuu viiteen osaan sekä epilogiin. Ensimmäisessä osassa "Tule kun joelta nousee aamusavu" luonto on vahvasti läsnä, ja ihminen on osa luontoa. Myös Haukion kokoelmasta Sinä kuulet sen soiton (2009) mieleeni jäivät vahvat luontoon liittyvät runokuvat, ja juuri luonnon kuvauksessa Haukio on mielestäni parhaimmillaan. Tämän kokoelman ensimmäisestä osasta löytyykin suosikkirunoni Kun isän kalastajapaatti on liikkeellä, jossa on pysäyttävää maiseman maalaamista:

"avomeri näyttäytyy ensi kerran rikkonaisten
luotojen takaa,

vasemmalle jää tyrniä kasvava saunaranta
ja silakkasavustamon katto erottuu katajien lomitse--"

Runokokoelman toisesta osasta "Kylmää metallia siellä minne kuuluisi vihreää ja maata" välittyy kaipuuta menneeseen: on ikävä 1950-luvulle, lähemmäs juuria. Ja "Vanhat arvot / lojuvat puistikossa tiedottomina // näyttäytyvät enää harvoin puhtaina / kuten vanhoina hyvinä aikoina--" Oliko ennen kaikki paremmin?

Kolmannessa osassa "En saa unta kiveltä" teemaksi nousee suhde toiseen ihmiseen, ja neljättä osaa "Kipu kivulta nousee rintaan kohina" leimaavat yksinäisyys ja jonkin päättyminen: "Eräänä päivänä nämä kadut ovat tyhjät / joen kutsut ohi."

Viidennessä osassa "Lupaavasti tihenee aistieni hengitys" palataan luontokuviin ja tuodaan toivoa, iloakin: "nauran kesyttämätöntä tuulta, / joka luulee voivansa viedä."

Jenni Haukio kirjoittaa kauniisti ja viipyillen. Runokokoelmaa voi suositella erityisesti lukijalle, joka haluaa maalata mieleensä kuvia luonnosta ja pohtia ihmisen asemaa osana luontoa.

Kommentit

  1. Jonna, kiinnostavaa! Vaikka olenkin vahvojen, rosoisten runojen ystävä, niin myös luontorunot kutsuvat minua...ja samat maisemat kuin Haukiota.

    VastaaPoista
  2. Sittenpä suosittelen erityisesti tuota mainitsemaani Sinä kuulet sen soiton -kokoelmaa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on