"Iida istui hänen sänkynsä laidalle ja yhä vielä hän voi tuntea, miten sänky narahtaa toisen ihmisen painosta. Ikkunasta tihkuva valo piirsi Iidalle hohtavat reunat. Joidenkin ihmisten takana on varjo, Iidan takana valo, aina."
 |
| Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta (Siltala 2013) 125 sivua |
Inka Nousiaisen romaanin Kirkkaat päivä ja ilta päähenkilö on nuori opettajatar Iida, joka tapaa sodan alla Eliaksen. Kohtaaminen sillalla on Iidalle hyvin merkityksellinen: hän kokee heti löytäneensä Sen Oikean, josta hän ehkä näki häivähdyksen jo vuosia aiemmin juhannustaikoja tehdessään. Eliaksen ja Iidan tiet kuitenkin erkanevat päätyäkseen myöhemmin taas yhteen ja erkaantuakseen sitten uudelleen.
Merkitykselliseksi henkilöksi romaanissa nousee myös Iidan pikkusisko Edla, joka tapaa nykyajassa nuoren miehen Viljamin, jolle hän tulee kertoneeksi elämänsä tarinan. Samalla hän paljastaa suuren salaisuuden, sen, että eräs hänen tekonsa vaivaa häntä vielä vuosien kuluttua. Vanhan naisen kanssa keskustellessaan myös Viljami tajuaa elämästä jotain tärkeää.
Romaani sijoittuu eri aikatasoille: 1930-luvulle ja nykyaikaan. Rakenne on kuitenkin selkeä.
Romaani sijoittuu eri aikatasoille: 1930-luvulle ja nykyaikaan. Rakenne on kuitenkin selkeä.
Inka Nousiainen kuvaa tavallisia asioita persoonallisella ja viehättävällä tavalla, tarkasti: "Oli hautovankuuma heinäkuu vuonna kolmekymmentäkahdeksan. Sirkat sirisivät heinikossa ja aurinko valui taivaalla kuin sula voi." Ja: "Veeran seurassa Viljamista tuntui että hän oli jäänyt paitsi elämän mysteereistä, salaisuuksista jotka piileskelevät sellaisissa asioissa kuin puistonpenkit tai tapa jolla tuntematon nuolaisee kirjekuoren liimapintaa tai kantaa kahvilassa sienipiiraita keittiöstä vitriiniin."
Nousiainen kuvaa romaanissaan hienosti myös vanhan ihmisen maailmaa. Kuinka ilahtunut Edla on, kun nuori Viljami tulee hänen luokseen ja viipyy: "Vieläkin täällä, Edla ajattelee. Häntä jaksaa ihmetyttää että Viljami on viihtynyt hänen seurassaan näin pitkään. Hän ei ole ikiaikoina puhunut asioistaan tällä tavalla eikä kukaan ole ikiaikoihin kuunnellut häntä noin tosissaan, noin uteliaana." Voi, kunpa mahdollisimman moni saisi kokea, kuten Edla: että on ikääntyneenäkin tai juuri nimenomaan ikääntyneenä arvokas, kuuntelemisen arvoinen.
Romaania voi kuvata mielestäni sanoilla surullisen kaunis. Sivuja siinä on vain 125, joten sen lukee nopeasti, mutta tarina jää soimaan mielessä mollivoittoista mutta lohdullista säveltä pitkään.
Kirkkaat päivä ja ilta -romaanista ovat pitäneet myös Luettua elämää -blogin Elina, Ajatuksia kirjamaasta -blogin Anni ja Kirsin kirjanurkan Kirsi.
Minäkin tosiaan luin tämän kirjan kesällä eli ei niin kovin kauan sitten. Tunnustan, että oli pakko itsekin kurkata, mitä olin kirjasta kirjoittanut. Pidin, kuten kirjoitin. Mutta on sanottava, ettei kirjasta kovin voimakasta jälkikuvaa jäänyt. Harmi. Siis on harmi, että taiten kirjoitettu kirja sitten kuitenkin kovin nopeasti haalistuu mielessä ja unohtuu.
VastaaPoistaP.S. Sinulla on päällä tuo todella ärsyttävä kommenttien sanavahvistus. Olisi komentoijaystävällistä luopua siitä.
On tosiaan sääli, että moni tarina haalistuu mielessä niin pian. Nousiaisen tarina jäi mieleeni, mutta saa nähdä, kauanko se ajatuksissa säilyy.
VastaaPoistaKiitos, kun mainitsit tuosta sanavahvistuksesta, en ollut sitä huomannutkaan. Nyt sen pitäisi olla poissa. :)