Siirry pääsisältöön

Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta

"Iida istui hänen sänkynsä laidalle ja yhä vielä hän voi tuntea, miten sänky narahtaa toisen ihmisen painosta. Ikkunasta tihkuva valo piirsi Iidalle hohtavat reunat. Joidenkin ihmisten takana on varjo, Iidan takana valo, aina."


Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta (Siltala 2013)
125 sivua

Inka Nousiaisen romaanin Kirkkaat päivä ja ilta päähenkilö on nuori opettajatar Iida, joka tapaa sodan alla Eliaksen. Kohtaaminen sillalla on Iidalle hyvin merkityksellinen: hän kokee heti löytäneensä Sen Oikean, josta hän ehkä näki häivähdyksen jo vuosia aiemmin juhannustaikoja tehdessään. Eliaksen ja Iidan tiet kuitenkin erkanevat päätyäkseen myöhemmin taas yhteen ja erkaantuakseen sitten uudelleen.

Merkitykselliseksi henkilöksi romaanissa nousee myös Iidan pikkusisko Edla, joka tapaa nykyajassa nuoren miehen Viljamin, jolle hän tulee kertoneeksi elämänsä tarinan. Samalla hän paljastaa suuren salaisuuden, sen, että eräs hänen tekonsa vaivaa häntä vielä vuosien kuluttua. Vanhan naisen kanssa keskustellessaan myös Viljami tajuaa elämästä jotain tärkeää.

Romaani sijoittuu eri aikatasoille: 1930-luvulle ja nykyaikaan. Rakenne on kuitenkin selkeä.

Inka Nousiainen kuvaa tavallisia asioita persoonallisella ja viehättävällä tavalla, tarkasti: "Oli hautovankuuma heinäkuu vuonna kolmekymmentäkahdeksan. Sirkat sirisivät heinikossa ja aurinko valui taivaalla kuin sula voi." Ja: "Veeran seurassa Viljamista tuntui että hän oli jäänyt paitsi elämän mysteereistä, salaisuuksista jotka piileskelevät sellaisissa asioissa kuin puistonpenkit tai tapa jolla tuntematon nuolaisee kirjekuoren liimapintaa tai kantaa kahvilassa sienipiiraita keittiöstä vitriiniin."

Nousiainen kuvaa romaanissaan hienosti myös vanhan ihmisen maailmaa. Kuinka ilahtunut Edla on, kun nuori Viljami tulee hänen luokseen ja viipyy: "Vieläkin täällä, Edla ajattelee. Häntä jaksaa ihmetyttää että Viljami on viihtynyt hänen seurassaan näin pitkään. Hän ei ole ikiaikoina puhunut asioistaan tällä tavalla eikä kukaan ole ikiaikoihin kuunnellut häntä noin tosissaan, noin uteliaana." Voi, kunpa mahdollisimman moni saisi kokea, kuten Edla: että on ikääntyneenäkin tai juuri nimenomaan ikääntyneenä arvokas, kuuntelemisen arvoinen.

Romaania voi kuvata mielestäni sanoilla surullisen kaunis. Sivuja siinä on vain 125, joten sen lukee nopeasti, mutta tarina jää soimaan mielessä mollivoittoista mutta lohdullista säveltä pitkään.

Kirkkaat päivä ja ilta -romaanista ovat pitäneet myös Luettua elämää -blogin Elina, Ajatuksia kirjamaasta -blogin Anni ja Kirsin kirjanurkan Kirsi.

Kommentit

  1. Minäkin tosiaan luin tämän kirjan kesällä eli ei niin kovin kauan sitten. Tunnustan, että oli pakko itsekin kurkata, mitä olin kirjasta kirjoittanut. Pidin, kuten kirjoitin. Mutta on sanottava, ettei kirjasta kovin voimakasta jälkikuvaa jäänyt. Harmi. Siis on harmi, että taiten kirjoitettu kirja sitten kuitenkin kovin nopeasti haalistuu mielessä ja unohtuu.

    P.S. Sinulla on päällä tuo todella ärsyttävä kommenttien sanavahvistus. Olisi komentoijaystävällistä luopua siitä.

    VastaaPoista
  2. On tosiaan sääli, että moni tarina haalistuu mielessä niin pian. Nousiaisen tarina jäi mieleeni, mutta saa nähdä, kauanko se ajatuksissa säilyy.

    Kiitos, kun mainitsit tuosta sanavahvistuksesta, en ollut sitä huomannutkaan. Nyt sen pitäisi olla poissa. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat