"Se sinun helvetin ystäväsi sen teki", Simon sanoi vaimolleen, jonka kasvot olivat märät ja jonka alahuuli väpätti. "Se Shirley. Se perkele sen teki."
Jos joku erehtyy valitsemaan lukemistoonsa Paikka vapaana -teoksen vain sen takia, että kirjan on kirjoittanut Harry Potterin äiti J.K. Rowling, voi pettymys koitua suureksi. Fantasiasta ja lapsille sopivasta maailmasta ei ole tietoakaan, päinvastoin: Rowling kuvaa teoksessaan pientä Pagfordin kylää ja sen ihmisiä realistisesti, elämän varjopuolia kaihtamatta. Mutta ehkä teoksen viehätysvoima piileekin juuri siinä, että hahmot ovat niin todenmukaisia ja elämänmakuisia.
Tarina alkaa siitä, kun Barry Fairbrother kaatuu golfklubin pihassa ja menettää henkensä matkalla sairaalaan. Pagfordilaisen valtuutetun kuolema sysää liikkeelle monenlaisia voimia. Kamppailu Fairbrotherin jättämästä valtuustopaikasta käynnistyy saman tien kiivaana, ja käy ilmi, että monella kyläläisellä on salaisuuksia, joiden paljastuminen saa elämän perustan järkkymään. Salaisuuksiaan joutuvat kohtaamaan esimerkiksi Simon Price, joka haluaa valtuustoon, apulaisrehtori Colin Wall sekä valtuuston jäsenet Parminder Jawanda ja Howard Mollison.
Barry Fairbrother ei ole vaikuttanut ainoastaan politiikassa, vaan hänellä on ollut suuri merkitys myös monen muun elämässä. Esimerkiksi Fieldsin alueella asuva koululainen Krystal joutuu huomaamaan, että hän menetti Fairbrotherissa ainoan ihmisen, joka häneen uskoi. Krystal yrittää pelastaa itsensä ja pikkuveljensä tavalla, jolla on odottamattomia seurauksia. Samaan aikaan Krystalin koulukaverit luovivat vanhempiensa kanssa, jotka yrittävät selvitä tai hyötyä Fairbrotherin kuolemasta.
Romaanin teemaksi voi mielestäni määritellä ihmisen raadollisuuden ja halun selvitä ehjin nahoin yllättävässä, uudessa tilanteessa. Rowling kuvaa osuvasti ihmistyyppejä, jotka eivät omaa etuaan tavoitellessaan kykene näkemään toimintansa ristiriitaisuuksia ja ongelmia ja läheisilleen aiheuttamiaan vaikeuksia.
Paikoin romaani saa suorastaan inhorealistisia piirteitä: seksiä ja huumeitakaan ei kaihdeta, kun teoksen henkilöt etsivät omia tapojaan kasvaa aikuisiksi tai aikuisena saada elämästä nautintoa. Toisaalta ihmiskohtalot ovat kaikessa karuudessaan niin koskettavia, että tarina jää pitkäksi aikaa mieleen.
Romaanin haaste on siinä, että henkilögalleria on niin laaja. Lukijalta vaaditaan tarkkaavaisuutta erityisesti alussa, kun estradille marssitetaan aina vain uusia henkilöhahmoja. Tämän haasteen tosin selättää mielellään, sillä hahmot ovat niin moniulotteisia ja kiinnostavia.
Romaanin kieli on hyvää ja toimivaa. Siitä kiitos kuuluu varmasti osaltaan suomentaja Ilkka Rekiarolle.
Jos kirjan paksuus ja lukemistarkkuuden vaatimus eivät pelota, voi romaania ehdottomasti suositella lukijalle, jota elämänmakuinen tarina aurinko- ja varjopuolineen kiinnostaa.
 |
| J.K. Rowling: Paikka vapaana (Otava 2012) 543 sivua |
Jos joku erehtyy valitsemaan lukemistoonsa Paikka vapaana -teoksen vain sen takia, että kirjan on kirjoittanut Harry Potterin äiti J.K. Rowling, voi pettymys koitua suureksi. Fantasiasta ja lapsille sopivasta maailmasta ei ole tietoakaan, päinvastoin: Rowling kuvaa teoksessaan pientä Pagfordin kylää ja sen ihmisiä realistisesti, elämän varjopuolia kaihtamatta. Mutta ehkä teoksen viehätysvoima piileekin juuri siinä, että hahmot ovat niin todenmukaisia ja elämänmakuisia.
Tarina alkaa siitä, kun Barry Fairbrother kaatuu golfklubin pihassa ja menettää henkensä matkalla sairaalaan. Pagfordilaisen valtuutetun kuolema sysää liikkeelle monenlaisia voimia. Kamppailu Fairbrotherin jättämästä valtuustopaikasta käynnistyy saman tien kiivaana, ja käy ilmi, että monella kyläläisellä on salaisuuksia, joiden paljastuminen saa elämän perustan järkkymään. Salaisuuksiaan joutuvat kohtaamaan esimerkiksi Simon Price, joka haluaa valtuustoon, apulaisrehtori Colin Wall sekä valtuuston jäsenet Parminder Jawanda ja Howard Mollison.
Barry Fairbrother ei ole vaikuttanut ainoastaan politiikassa, vaan hänellä on ollut suuri merkitys myös monen muun elämässä. Esimerkiksi Fieldsin alueella asuva koululainen Krystal joutuu huomaamaan, että hän menetti Fairbrotherissa ainoan ihmisen, joka häneen uskoi. Krystal yrittää pelastaa itsensä ja pikkuveljensä tavalla, jolla on odottamattomia seurauksia. Samaan aikaan Krystalin koulukaverit luovivat vanhempiensa kanssa, jotka yrittävät selvitä tai hyötyä Fairbrotherin kuolemasta.
Romaanin teemaksi voi mielestäni määritellä ihmisen raadollisuuden ja halun selvitä ehjin nahoin yllättävässä, uudessa tilanteessa. Rowling kuvaa osuvasti ihmistyyppejä, jotka eivät omaa etuaan tavoitellessaan kykene näkemään toimintansa ristiriitaisuuksia ja ongelmia ja läheisilleen aiheuttamiaan vaikeuksia.
Paikoin romaani saa suorastaan inhorealistisia piirteitä: seksiä ja huumeitakaan ei kaihdeta, kun teoksen henkilöt etsivät omia tapojaan kasvaa aikuisiksi tai aikuisena saada elämästä nautintoa. Toisaalta ihmiskohtalot ovat kaikessa karuudessaan niin koskettavia, että tarina jää pitkäksi aikaa mieleen.
Romaanin haaste on siinä, että henkilögalleria on niin laaja. Lukijalta vaaditaan tarkkaavaisuutta erityisesti alussa, kun estradille marssitetaan aina vain uusia henkilöhahmoja. Tämän haasteen tosin selättää mielellään, sillä hahmot ovat niin moniulotteisia ja kiinnostavia.
Romaanin kieli on hyvää ja toimivaa. Siitä kiitos kuuluu varmasti osaltaan suomentaja Ilkka Rekiarolle.
Jos kirjan paksuus ja lukemistarkkuuden vaatimus eivät pelota, voi romaania ehdottomasti suositella lukijalle, jota elämänmakuinen tarina aurinko- ja varjopuolineen kiinnostaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!