Siirry pääsisältöön

Richard C. Morais: Herkullinen elämä (kirja ja elokuva)

"Jossain keskellä rue Mouffetardin rinnettä seisahduin yllättäen. En ollut aluksi aivan varma, en luottanut aisteihini. Nuuhkin uudestaan kosteaa öistä ilmaa. Voiko olla? Mutta siellä se oli, nuoruuteni aromi, josta ei voinut erehtyä. Se leijui iloisesti pitkin nupukivistä sivukujaa sieraimiini. Machli ka salan, kotimaani, kalacurry, tuoksu aikain takaa."
Richard C. Morais: Herkullinen elämä (WSOY 2012)
Englanninkielinen alkuteos The Hundred-Foot Journey 2008
Suomentanut Marja Helanen
331 sivua
Herkullinen elämä kertoo huippukokista, chef Hassan Hajista, joka on kotoisin Intiasta. Jo hänen lapsuudessaan on vahvasti läsnä ruoka, jota tekemällä isovanhemmat tienaavat elantonsa. Eväslaatikkobisnes laajenee ruokakojuihin, "liikkuviin pikabaareihin", ja isoäiti on pojan esimerkki:
Hienompaa ruokaa ei olekaan kuin hänen paikallisesta helmitäpläkalasta valmistamansa ateria. Hän sirotteli kalalle makeaa chilimasalaa, kietoi kalan banaaninlehteen ja grillasi sen kookosöljytilkassa. Minulle se on, no, intialaisen kulttuurin ja sivistyksen huippu, rehevää siinä missä hienostunuttakin. Kaikki, mitä ikinä olen sittemmin kokannut, vertaantuu tähän mittapuuhun, isoäitini lempikalaan.
Kun myös isovanhempien poika Abbas Haji, Hassanin isä, vihkiytyy ruokamaailmaan ja perustaa oman ravintolan, ovat tienviitat Hassanille valmiit. Mutkia matkaan tuo kuitenkin tragedia, joka ajaa perheen Intiasta Iso-Britannian kautta Ranskaan. Siellä nuoren miehen lahjat huomataan.
"Lahjakkuus, jota ei voi oppia. Siinä ruipelossa intialaispojassa on se jokin mystinen, joka ilmestyy kerran sukupolvessa esiin jossakussa chefissä. Etkö ymmärrä?"
Herkullinen elämä on nimensä mukaisesti herkullinen. Se on ylistys hyvälle ruoalle, se hivelee makuhermoja ja saa lukiessa kuvittelemaan, miltä mahtavat näyttää kaikki ne upeat ateriat, joita tarinassa valmistetaan. Kirjasta tehdyssä elokuvassa ruoka todella pääsee oikeuksiinsa: upeita ruokalajeja ei tarvitse enää kuvitella, sillä ne tuodaan hienolla tavalla katsojan eteen niin, että ne voi melkein haistaa.
Lisukkeiksi valmistin mieluummin minttukuskusta kuin perinteisiä voinuudeleita, sekä kurkku-ranskankermasalaattia, jonka sekaan viskasin kourallisen puolukoita. Ajattelin, että nuo maut olisivat yhdessä tasoittava ja kevyt vastakaiku haudutetun jäniksen raskaalle sinappisuudelle.
Hassan Hajin elämä ei kuitenkaan ole vain herkullista. Tielle osuu vastoinkäymisiä ja menetyksiä, ja elämäntarina muodostuu monenlaisista käänteistä, joista kaikkia ei elokuvassa tuoda esille. Mielestäni on oikein hyvä, että elokuva ei ole täysin uskollinen kirjan tarinalle vaan keskittyy olennaiseen eli kuvaamaan ruokaa, intohimoa ruoanlaittoon, upeita ranskalaismaisemia ja ihmissuhteita. Tarinan kaari pysyy koossa paremmin kuin kirjassa. Helen Mirren on mielestäni muuten aivan mainio Madame Mallory eleitään ja liikkeitään myöten. Hänelle hyvä vastapari on Hassanin isää esittävä Om Puri.

Romaani ei ole kielellisesti mitenkään erityinen ja paikoitellen se sortuu liialliseen sentimentaalisuuteen. Viihdyttäviä lukuhetkiä kirja tarjoaa, mutta suurta muistijälkeä se ei jätä vaan ennemminkin jättää kaipaamaan jotain enemmän.

Tällä kertaa onkin pakko todeta, että elokuva on kirjaa parempi. Herkullinen elämä on elokuvana visuaalinen ja viihdyttävä elämys, jonka parissa parituntinen vierähtää kuin siivillä. Elokuvassa on sopivissa suhteissa huumoria ja koskettavuutta, ja sitä voi suositella lämpimästi katsojalle, joka kaipaa hyvää ajanvietettä.

Kirjan pohjalta tehty elokuva tulee Suomessa ensi-iltaan tämän viikon perjantaina 29.8.

Kirjan ja elokuvaliput sain Nordisk Filmin lahjoittamana. Kiitos!

Herkullinen elämä -romaanista on kirjoitettu myös seuraavissa blogeissa: Annelin lukuvinkit, Kirjanainen, Tarinauttisen hämärän hetket, Lukuneuvoja ja Kirjavinkit. Elokuvasta on kirjoitettu ainakin  blogeissa Ja kaikkea muuta sekä Maukasta minibudjetilla.

Kommentit

  1. Minustakin elokuva oli selkeästi kirjaa parempi, mutta kirjoittaja oli tainnutkin tähdätä elokuvan tekoon ja alkuperäistä teosta kirjoittaessaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanko totta? Elokuva oli tosiaan mukava elämys, sopi mainiosti flunssan takia hieman alavireiseen sunnuntaihin. :)

      Poista
  2. Tähän leffaan ei kannata mennä tyhjin vatsoin, ruokien katselu voi tuntua muuten kärsimykseltä. Onneksi olin tankannut hyvin ennen leffaa. :) Minustakin leffa pysyi kasassa paremmin ja oli yhtenäisempi kokonaisuus. Kirjan alkupuoliskosta pidin paljon mutta loppua kohden romaani vaisuuntui. Leffa vei siis minustakin pisteet kotiin kirjaan verrattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta: nälkä iskee, jos ei ole syönyt ennen elokuvaa. Ruokia kuvataan niin ihanassa, että ruokahalu meinaa herätä, vaikka vatsa olisi täynnä. :)
      Olen samaa mieltä, että kirjan alku toimi vielä hyvin. Ehkä tiivistäminen olisi tehnyt hyvää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok