Siirry pääsisältöön

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein

"- Kolmekymmentäneljä.
Niinpä.
- Seitsemäntoista!
Näin.
Lopuksi lottotyttö toisti numerot niin hitaasti ja selkeästi artikuloiden, että ne olisi voinut lukea huulilta.
Eevi katsoi rivin uudelleen läpi. Hän katsoi vielä kerran. Kaikki oikein. Joka ikinen numero oli oikein."
Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein
(Otava 2014)
317 sivua
Olen pitänyt kovasti Anna-Leena Härkösen tuotannosta ja odotan aina innolla hänen teostensa ilmestymistä. Niin odotin myös tätä tuoretta Kaikki oikein -romaania, ja sain lukea Härköseltä odottamaani lennokasta dialogia ja hyvää kieltä. Romaani on kirjoitettu tutulla, hyvällä tyylillä, joka vetää mukanaan ja tekee lukemisesta ilahduttavan helppoa.

Romaanin päähenkilö on lähes nelikymppinen Eevi, lapseton kosmetologi, joka on naimisissa Karin kanssa. Lähes sattumalta Eevi päättää tehdä yhden lottorivin, jolla hän voittaa viikon päävoiton, seitsemän miljoonaa euroa. Elämä muuttuu monella tapaa, kun yhtäkkiä rahaa on tuhlattavaksi enemmän, kuin saattaa käsittää. Kauppaan voi poiketa noin vain ostamaan turkiksen tai timanttisormuksen, kalliit lomamatkat ovat mahdollisia, pihaan ajetaan hieno auto ja vuokra-asunnosta muutetaan hulppeaan omistusasuntoon. Samalla rahasta kuitenkin tulee myös rasite: Mihin varat sijoitetaan? Voiko läheisiin luottaa? Kuka on aito ystävä, kuka vain kiinnostunut rahasta?

Samalla selviää, että monia asioita ei suurikaan raha muuta. Puoliso käyttää alkoholia liikaa ja Eevin äiti on edelleen hoitokodissa, jossa Eevi yrittää käydä isäänsä vältellen. Sisarusten kanssa välit eivät ole järin läheiset, eikä työpaikan ilmapiirikään hehku lämpöä. Onko ongelmana sitten Eevi itse vai hänen lähipiirinsä? Ehkä molempia, mutta Eevistä ei muodostu kovin miellyttävä kuva. Jo ennen lottovoittoaan hän on ollut isänsä mukaan kovin tyytymätön, ja ihmisiä hän arvioi varsin ikävään tapaan. Lottoamaankin hän päätyy vain, koska kokee tulleensa kaupan myyjän nöyryyttämäksi. Myyjää hän arvioi mielessään:
Mitätön. Varmasti vähän lahjatonkin. Ei jättänyt tänne edes hiilijalanjälkeä.
Voittonsa jälkeen Eevi kokee, että muut ihmiset suhtautuvat hänen eri tavoin, jotenkin kummallisesti. Mutta lukiessani mietin, kuinka paljon myös Eevi itse muuttuu. Näkökulma tarinassa on Eevin, eikä hän omia puutteitaan julista. Hänestä kuitenkin näkyy ylemmyydentuntoa suhteessa muihin, samoin kostonhalua ja kaunaisuutta. Hän on vakuuttunut siitä, että pihistelevien vanhempien värittämän lapsuuden ja taloudellisesti tiukkojen vuosien takia hän on jotenkin erityisesti voittonsa ansainnut.

Tarinan ydin on, että raha yksin ei tuo onnea. Ennemminkin äkkirikastuminen paljastaa asioita, joita ei ehkä aiemmin ole halunnut huomata. Kiinnostava yksityiskohta on, että Härkönen on käyttänyt lähteenä Pasi Falkin ja Pasi Mäenpään teosta Lottomiljonäärit, joka on tutkimus suomalaisista lottovoittajista.

Anna-Leena Härkönen kirjoittaa tuttuun tapaansa hyvin, napakasti ja lennokkaasti. Dialogi on iskevää ja huumorihermoja kutkuttavaa.
- Sehän on semmoinen suositus että puolet lautasesta pitäs täyttää kasviksilla, Eevi huomautti ja pörrötti Karin tukkaa. Kari väisti.
- Semmonenki suositus on, ettei kannattas ollenkaan syntyä tähän maailmaan.
On kuitenkin pakko myöntää, että puolivälin tienoilla olin väsähtää: Eevin hysteerinen kuluttaminen alkoi puuduttaa. Kuitenkin kirja tarjoaa nasevia huomioita maailman menosta, rahasta ja elämästä. Loppuratkaisu oli mukavan avoimena mieleeni ja Eevin vanha asiakas Helvi totuuksineen yksi lempihahmoistani.
- Rankkaahan tämä touhu välillä on, Helvi sanoi. - Mutta sotien välissä soi hanuri.
Kaikki oikein -romaanista ovat kirjoittaneet myös SusaKrista, Maija ja Tuija.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Tätä vielä odottelen kirjastosta. Olen lukenut kaikki Härkösen kirjat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole ihan varma, olenko kaikkia lukenut, mutta kyllä Härkönen suosikkeihini lukeutuu. :)

      Poista
  2. Täytyy tunnustaa, että olen lukenut Härköseltä vain hänen esikoisensa.

    Tämän romaanin aihepiiri on kutkuttava, pitäisiköhän .... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä pitäisi, sillä tyyli on minun mielestäni terävöitynyt mukavasti sitten Häräntappoaseen, joka ei sekään ollut huono.

      Poista
  3. Mulle ei Härkönen oikein kolahda, pidin Häräntappoaseesta ja luin muutaman muunkin hänen alkuvuosiensa kirjan. Tekisi mieli kokeilla, ei tätä, mutta jotain muuta teosta. Mitä suosittelet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin aikoinaan kovasti Avoimien ovien päivästä. Viimeisimmistä teoksista olen eniten tainnut pitää Onnen tunnista. Loppuunkäsitelty on omakohtaisena erilainen mutta mielestäni lohdullinen tarina surutyöstä. Ehkä parhaimmillaan Härkönen on kolumneissaan, niissä hänen napakka tyylinsä pääsee hyvin oikeuksiinsa. Tällaisia mielipiteitä minulla, joku toinen voi olla täysin eri mieltä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii