Siirry pääsisältöön

Maggie O'Farrell: Varoitus tukalasta helteestä

"Outo sää saa aikaan outoa käytöstä. Niin kuin bunsenpolttimella kuumennettavassa upokkaassa tapahtuu elektronien vaihtumista, yhdisteiden hajoamista ja uusien syntymistä, helleaalto vaikuttaa ihmisiin samalla tavalla. Se tekee heistä paljaita, se väsyttää heidän suojauksensa. He eivät ala käyttäytyä niinkään epätavallisesti kuin varomattomasti. He eivät käyttäydy niinkään luonteensa vastaisesti kuin sen mukaisesti."
Maggie O'Farrell: Varoitus tukalasta helteestä
Schildts & Söderströms (2014)
Englanninkielinen alkuteos
Instructions for a Heathwave 2013
Suomentanut Maija Kauhanen
287 sivua
Maggie O'Farrellin romaani sijoittuu vuoden 1976 Lontooseen, jota koettelee tukala helleaalto. Kuivuuslaki kieltää veden tuhlaamisen ja ihmiset yrittävät selviytyä pakahduttavassa kuumuudessa. Samoin tekee Gretta, jonka puoliso Robert on hiljattain jäänyt eläkkeelle. Heinäkuisen hellepäivän aamuna Robert lähtee hakemaan sanomalehteä ja jää sille tielleen. Pariskunnan lapset Michael Francis, Monica ja Aoife saapuvat kukin lapsuudenkotiinsa kuka mistäkin ja omista elämäntilanteistaan, toisistaan etääntyneinä.

Vaikka romaanin tapahtumat varsinaisesti sijoittuvat muutaman heinäkuisen päivän ajalle, kurkotetaan siinä lopulta vuosikymmenien taakse, kun perheenjäsenet joutuvat Robertin kadottua katsomaan menneisyyteen ja pohtimaan elämäänsä ja suhdettaan toisiinsa. Käy ilmi, että Gretta on aina puhunut paljon, usein aivan väärissä paikoissa ja tilanteissa, mutta lopulta hän on sanonut hyvin vähän. Robert on tukeutunut vaimoonsa mutta ollut hiljaa. Kaikilla lapsilla on jokin salaisuutensa ja oma näkemyksensä siitä, millaisen lapsuuden he ovat eläneet. Ja viimein selviää, että yhtä suurinta salaisuutta on kantanut mukanaan äiti Gretta, harras katolinen.

Varoitus tukalasta helteestä on mielenkiintoinen ja hyvin rakennettu perhetarina. Kummallisen sääilmiön keskellä kirjan henkilöt joutuvat tukalaan tilanteeseen, kun kukin joutuu miettimään, mistä on tulossa ja mihin menossa. Paluu juurille, upeasti kuvattuun Irlantiin, on väistämätön.

O'Farrell kuvaa miljöötä ja henkilöitä kiinnostavasti, joskin tarinan pääsemistä vauhtiin joutuu alussa jonkin aikaa odottelemaan, kun henkilökuvia pohjustetaan niin huolella. Loppuratkaisu ei ollut minun mielestäni täysin onnistunut, mutta joka tapauksessa kirja tarjosi onnistuneen ja mukavan lukuelämyksen.

Kirjaa on luettu ainakin seuraavissa blogeissa: Kirjava kammari, Kirsin kirjanurkkaKirjavinkit, LumiomenaKirjojen keskellä ja Reader, why did I marry him?

Kommentit

  1. Olen itse juuri aloittelemassa tätä romaania, kieltämättä alkaa aika hitaasti (luen rinnalla Englannin hellekesästä 1911 kertovaa narratiivista tietokirjaa The Perfect Summer niin pääsen oikein helletunnelmaan). Myös kirjailijan aiempi suomennos on lukulistalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinullahan on helteiset lukutunnelmat! :) Kiva sitten aikanaan kuulla, mitä pidit tästä kirjasta.

      Poista
  2. O'Farrellin romaanin hidas alku oli kovasti mieleeni. Pidin kirjasta muutenkin, osin ehkä siksi, että ostin sen Lontoosta eräänlaiseksi matkamuistoksi. Lopusta olen kuitenkin samaa mieltä: en ollut ihan tyytyväinen lopun käänteisiin.

    Sen verran kuitenkin pidin, että luin tänä kesänä Käsi jota kerran pitelin -romaanin ja olen miettinyt kirjailijan muiden teosten lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitaassa alussa on puolensa; henkilöt tulevat ainakin tutuiksi. Minäkin pidin tästä romaanista niin paljon, että aion tutustua O'Farrellin muuhunkin tuotantoon.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…