Siirry pääsisältöön

Helena Sinervo: Tykistönkadun päiväperho

"Mette oli koko aikuisuutensa ajan tutkinut filosofista kysymystä, miten maailmassa voi elää tekemättä itsemurhaa. Vastauksen hän sai alkoholisoituneelta isältään, jota kävi kerran viikossa hoivailemassa."
Helena Sinervo: Tykistönkadun päiväperho
(WSOY 2009)
Äänikirja, 5 CD-levyä.
Kun tiesin, että edessä oli useiden tuntien automatka, päätin napata kirjastosta jonkin äänikirjan matkaseuraukseni. Nappasin kiireessä mukaan Helena Sinervon teoksen Tykistönkadun päiväperho ilman mitään ennakkotietoja tai -odotuksia. Yllätys olikin melkoinen, kun aloin kuunnella Annu Valosen lukemaa tarinaa. Heti alkuun mennään niin suoraan asiaan, että melkein jo alkoi punastuttaa. Onneksi olin autossa yksin, joten sain punastella aivan rauhassa.

Tarinan päähenkilö on keski-ikäinen Mette, joka suhtautuu elämään varsin skeptisesti: hän on koko aikuisikänsä pohtinut, miten maailmassa voi elää päätymättä tekemään itsemurhaa. Hänen maailmankuvansa on niin kyyninen, että hän päättää tehdä kelvottomuudesta taidetta ja toteaa, että kelvottomia on nostettava alttarille.

Tutkimustyö yliopistolla saa jäädä, kun Mette irtisanoutuu ja päättää omistautua ikiomalle ikuisuusprojektilleen. Väitöskirja Itsemurhan lihallinen taide on tehtynä, perheen tytär Petra on teini-iässä ja äiti alkaa toteuttaa itseään: "Haluan tehdä elämästäni puistatuksen ja kelvottomuuden taidetta", Mette päättää.

Puistatuksia kirja tosiaan tarjoaa. Ruumiin eritteet lentävät ja elämän intiimeimpiä asioita kuvataan kaunistelematta, kun Mette tarkastelee lähiympäristöään ja toteuttaa fantasioitaan. Sen verran hurjaksi Mette heittäytyy, että on helppoa jo varhain arvata, että onnellista loppua ei kaikille ole luvassa varsinkaan, kun aviopuoliso Eero saa outoa postia.

Romaani olisi helppo tuomita seksillä mässäilyksi, mutta kyllä sieltä eritteiden keskeltä saa kaivettua esiin myös kiinnostavia näkökulmia esimerkiksi omien halujen toteuttamisesta, nuoren kasvusta kohti aikuisuutta ja vanhustenhoidosta. Kuuluisa kirjailija, johon Mette itseään peilaa, tekee performanssi-itsemurhan ja toisaalla todetaan: "Kuuluisuus on peili, josta minuus heijastuu." Kirjassa puhutaan siis monenlaisista nykyhetkeen kytkeytyvistä asioista, mutta koska teemoissa ammutaan niin kovilla panoksilla, luen kirjaa satiirina. Mutta mille kirjassa oikein nauretaan? Varma ei voi olla, mutta minä luin teosta ainakin seksuaalisuuden ylikorostamisen kritiikkinä. Sattumalta satuin kirjan kuunneltuani lukemaan Maaret Kallion kolumnin Olen valtavan väsynyt seksiin (Helsingin Sanomat 7.8.2014), joka mielestäni sopi loistavasti kirjan teemaan.

Mitä minä kirjasta lopulta sitten ajattelin? Ensinnäkään en ihmettele, että esimerkiksi Goodreadsissa kirja on saanut tähtiä laidasta laitaan. Seksin korostuneisuus ja tarinan groteskius aivan takuulla karkottavat lukijoita. Minäkään en kuulu lukijoihin, jotka nauttivat yksityiskohtaisten kuvausten lukemisesta. Toisaalta kirja tarjoaa myös ajattelemisen aihetta, ja rumuuteen sopivaa vastapainoa tuo Petra, joka soittaa pianoa ja arvostaa kauneutta. Tykistönkadun päiväperho ei nouse suosikkiteosteni listalle, mutta jonkin aikaa se varmasti säilyy mielessä. 

Tykistönkadun päiväperhosta on kirjoitettu esimerkiksi seuraavissa blogeissa: Kirjavinkit, Kirsin kirjanurkka, Täällä toisen tähden alla, Jäljen ääni ja Kaiken voi lukea!. Kirjasta puhutaan myös Ylen Aamun kirjassa.

Kommentit

  1. Hieno nimi kirjalla ja se sopii sopivasti Lukuiloa Perhoslaaksossa lukuhaasteeseen. Täytyypä laittaa kirja lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tullutkaan ajatelleeksi, että kirjalla saisin kerrytettyä haastesaldoa. Pitääkin lisätä teos ideoimaasi haasteeseen. Se lienee sallittua näin jälkikäteen?

      Poista
    2. Tottakai...haaste jatkuu vuoden 2014 loppuun.
      Tämä oli mielestäni outo opus...

      Poista
    3. Tämä kirja onnistui yllättämään minut, kun en siitä oikein mitään etukäteen tiennyt. Erikoinen tarina.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on