Siirry pääsisältöön

Kirjakuva päivässä -haasteen ensimmäinen kolmannes

Elokuuta on piristänyt Emilien Kirjakuva päivässä -haaste, johon olen innolla ottanut osaa Instagramissa. Neljän ensimmäisen kuvan koosteen julkaisin aiemmin blogissani, ja tässä on nyt esillä kuusi viimeisintä kuvaa.

Ylinnä vasemmalla on kuva päivältä numero 5, jolloin tehtävänä oli kuvata kirja ja herkuttelua. Tuo päivä toi silmieni eteen monta ihanaa herkkua! Itse menin tylsähkösti suklaan kanssa.

Kirjanmerkkikuvan julkaisin aiemmin jo blogissanikin, mutta uusinta ei liene kiellettyä.

Kirja reissussa -kuva on otettu automatkalla kotinurkilla, ja päivän numero 8 kuvassa on lukunurkkani, eli sohvan kulmaus, johon on ihana käpertyä iltaisin hyvän kirjan kanssa. Televisiota katson melko vähän, mutta luen mielelläni samassa tilassa, jossa muu perhe on syventynyt tv-tarjontaan.

Kirjabloggarin työpiste -kuva on hieman kuvitteellinen sikäli, että tekstejä tulee kirjoitettua hyvin monenlaisissa paikoissa. Kun olen kotona ja kirjoitusaikaa on mukavasti tarjolla, asetun mielelläni pöydän ääreen.

Kirja-aarteesi-kuvaan olisi ollut useita ehdokkaita, mutta lopulta päädyin valitsemaan Sofi Oksasen Puhdistuksen. Aikanaan romaani tarjosi upean lukuelämyksen ja varsinainen aarre siitä tuli, kun sain kappaleeseeni kirjailijan omistuskirjoituksen.

Nyt kirjakuvahaastetta on takana kutakuinkin kolmannes. Mukavia tehtäviä on vielä edessä!

Kommentit

  1. Tätä haastetta on ollut kiva seurata. Meinasin itsekin osallistua, mutta tuntuu että elokuun alkuun on kasautunut niin paljon kaikkea. Mutta ehkä tämän voisi tehdä syyskuussakin. :) Olen omalla FB-sivullani osallistunut monta kertaa kuva päivässä -haasteeseen ja se on ollut aina iso ilo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut antoisaa sekä seurata haastetta että olla siinä mukana. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…