Siirry pääsisältöön

Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä

"Tarinaa on vaikea nähdä silloin kun sitä elää; se on muodoton, kaoottinen sanojen ja asioiden kulkue ja, olkaamme rehellisiä: me emme pysty ikinä toistamaan sitä. Suurin osa katoaa. Ja silti istuessani tässä pöytäni ääressä ja koettaessani palauuttaa mieleeni tuota kesää, josta ei ole kovinkaan kauan, tiedän että silloin tapahtui asioita jotka vaikuttivat siihen mitä sen jälkeen seurasi."
Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä (Otava 2011)
Englanninkielinen alkuteos The Summer without Men 2011
Suomentanut Kristiina Rikman
232 sivua
Siri Hustvedtin romaani Kesä ilman miehiä on pitkään odottanut hyllyssäni lukuvuoroaan. Päätin lukea kirjan kesän aikana, koska se nimensäkin vuoksi kuuluu kesään. Varsin hyvää suvilukemista kirja tarjoaakin, ja alkuun pidin kirjasta valtavasti, sitten vähemmän. Miksi näin, siitä hetken kuluttua lisää.

Romaanin päähenkilö on Mia Fredricksen, jonka kolmekymmenvuotinen avioliitto on yhtäkkiä päätynyt telakalle. Puoliso Boris haluaa pitää taukoa, ja pian tauon syyksi ilmenee Paussi, nainen miehen työpaikalta. Mia pakenee kotoaan Brooklynista entiseen kotikaupunkiinsa Minnesotaan saadakseen etäisyyttä kriisiinsä, viettääkseen aikaa äitinsä kanssa ja opettaakseen nuorten runokurssia.

Mian talvi on ollut vaikea, sillä takana on laitoshoitojakso, johon hän ajautui aviokriisinsä myötä. Kesän aikana hänellä on aikaa pohtia menneisyyttään, parisuhdettaan ja minuuttaan. Samalla hän tapaa äitinsä ystävättäriä, jotka asuvat samassa palvelutalossa kuin Mian äiti. Naiset muodostavat Joutsenviitoset, joilla on Mialle paljon annettavaa. Paljon hän saa myös runokurssinsa osallistujilta ja uusilta naapureiltaan. Kesän vaikeista lähtökohdista kasvaa jotain hyvää.

Mainitsin aiemmin, että pidin kirjasta alkuun valtavasti. Sen säkenöivä älykkyys kiehtoi, ja pidin kovasti myös siitä, miten itseironisesti Mia kuvaa itseään ja "tärähtämistään". Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin väsyväni. Koin, että kirjassa paasataan ja luennoidaan liikaa, ja paikoin minun oli vaikea pitää mielenkiintoani kirjassa: jotkut kohdat tuntuivat itsetarkoituksellisilta ja irrallisilta. Ihastuin kovasti Hustvedtin romaaniin Kaikki mitä rakastin, eikä tämä romaani yllä samaan.

Silti lukukokemus jää lopulta plussan puolelle. Hustvedt kuvaa ihmisiään ja heidän edesottamuksiaan tavalla, joka tuntuu aidolta ja oikealta. Romaanissa on ihastuttavia hahmoja, kuten Joutsenviitosten Abigail, ja vähemmän ihastuttavia mutta silti tunteita herättäviä hahmoja. Henkilögallerian kautta tuodaan esille monia tärkeitä aiheita, kuten koulukiusaamista. Pidin paljon tarinan lopusta, sillä pelkäsin viime metreille saakka jotain muuta. Romaanissa puhutaan naisista ja miehistä, ja ote on selvästi feministinen. Mutta lisäksi siinä puhutaan ihmisestä ja siitä, miten ollaan ihmisenä ja toisten kanssa.
Mitä me oikeastaan tiedämme ihmisistä, ajattelin. Mitä hittoa me tiedämme kenestäkään?
Kesä ilman miehiä kuuluu oman kirjahyllyni lukemattomiin kirjoihin. Tämän romaanin ovat lukeneet myös ainakin Jenni, Kirsi, Amma, Katja, Pihi nainen, Jenni, Maria ja Leena.

Kommentit

  1. Minulle puolestaan Kesä ilman miehiä oli mieluisampi kuin Kaikki mitä rakastin. Sain tästä helpommin otteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki mitä rakastin on kyllä tähän verrattuna varsin runsas, ja siihen voi siksi olla vaikeampi päästä kiinni. Tähän tarinaan pääsi nopeasti sisälle, mutta jossain vaiheessa uuvuin.

      Poista
  2. Luin tänä kesänä ensimmäisen 'Hustvedttini'; Kaikki mitä rakastin... Hän on kyllä tavattoman taitava kirjailija, Kaikki mitä rakastin -romaani oli kiehtova lukukokemus. Seuravaksi Amerikkalainen elegia.

    Kesä ilman miehiä kiinnostaa myöskin, varsinkin kun kerrot Hustvedtin käyttävän siinä pelkistetympää tyyliä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki mitä rKastin oli minusta tosiaan hieno teos. Kiinnostavaa kuulla, mitä pidät Amerikkalaisesta elegiasta, sitä en ole lukenut.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on