Siirry pääsisältöön

Cyril Pedrosa: Kolme varjoa

"Äiti nukkuu vieressäni... Hän ei näe mitään... Mutta varjot ovat silti täällä... ne odottavat... vuoteeni vierellä kuin kolme korppikotkaa oksalla haluaisin huutaa mutta en pysty."
Cyril Pedrosa: Kolme varjoa (WSOY 2010)
Ranskankielinen alkuteos Trois ombres 2007
Suomentanut Saara Pääkkönen
268 sivua
Bongasin Cyril Pedrosan sarjakuvan Kolme varjoa Oksan hyllyltä -blogin arviosta ja kiinnostuin. Kuin sattuman oikusta kirja osui pian silmiini kirjastosta ja tarttui mukaani.

Sarjakuva kertoo pienestä Joachimista ja hänen perheestään. Joachim alkaa pelätä kolmea varjoa, jotka tuntuvat seuraavan häntä. Lise-äiti lähtee hakemaan neuvoja pelottavaan tilanteeseen, ja lopulta Louis-isä ja poika lähtevät pakomatkalle, jonka aikana he kohtaavat niin uusia tuttavuuksia kuin erilaisia vaaroja. Mutta voiko väistämätöntä välttää tai paeta?
Sarjakuva-albumi on väritykseltään musta-valkoinen.
Cyril Pedrosa piirtää vivahteikkaasti ja hienosti. Hahmojen ilmeet ja eleet kertovat paljon, ja paikoin on tärkeää kiinnittää tekstiä tarkemmin huomiota kuviin, jotta tarinan kulussa pysyy mukana.

Itse tarina on hyvin koskettava ja siitä löytyy monenlaisia teemoja. On liikuttavaa, kuinka isä haluaa taistella poikansa puolesta ja kuinka hän lopulta ymmärtää jotain hyvin tärkeää. Joachim on suloinen rakkaudessaan ja luottamuksessaan, ja kirjassa kerrotaan lohduttavasti tapahtumasta, joka voi rikkoa koko maailman. Perinteisen sadun tapaan kertomukseen liittyy opetuksia, jotka jäävät mieleen ja saavat pohtimaan tärkeitä asioita.
Näettekös, tuo tuli, leuto ilma... Nukkuva Joachim... Käsitän nyt, kuinka arvokkaita nämä hetket ovat.
MarikaOksan lisäksi Kolmesta varjosta ovat kirjoittaneet myös Jassu ja Sonja.

Tällä kirjalla saan pitkästä aikaa suorituksen Vive la France! -haasteeseen. Nyt olen puolivälissä matkalla kohti Ranskan lipun punaista raitaa.
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Kaisa Reetta28. elokuuta 2014 klo 17.56

    Sarjakuvakirjat ovat jääneet minulla ihan liian vähälle huomiolle. Sieltä puoleltahan voisi löytää todellisia helmiä... Kiitos tästä! :)

    VastaaPoista
  2. MarikaOksa28. elokuuta 2014 klo 19.24

    Kivaa, että pidit tästä! Todella kaunis albumi, tätä lukiessa tuli aivan halu lukea ja katsella kuvat uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna / Kirjakaapin kummitus28. elokuuta 2014 klo 21.24

      Kiitos hyvästä vinkistä! :) Tämän pariin olisi kyllä hyvä palata joskus uudelleen...

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…
8 kommenttia
Lue lisää

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…
18 kommenttia
Lue lisää

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…
Lähetä kommentti
Lue lisää