Siirry pääsisältöön

Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä

"Nyt tunti tekemättä katolla mitään on kai nollan markan ruokatunti koska sellainen pitää päivässä keskellä olla. Olen hakenut maasta reppuni ja syön alhaalla lopun ruisleivästä ja viimeiset siivut teemakkaraa. Palma on lämmennyt ja kuohahtaa ensin vaaleanpunertavana vaahtona kattohuovalle kun vedän repäisykorkin auki."
Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä
(Otava 2014)
509 sivua
Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä -romaanin keskiössä on 17-vuotias nuorukainen, joka päätyy kesällä 1972 peltifirmaan töihin. Isä on sairastellut ja menettänyt työnsä, joten pojan täytyy ansaita rahaa. Viikot hän asuu yrityksen tiloissa ja viikonloppuisin matkustaa kotiin. Työpaikalla tutuksi tulee Reijo, Rekku, jonka kotona heinätöiden lomassa poika näkee ja kokee uusia, ihmeellisiä ja vähän outojakin asioita. Vapaa-aikana kylän nuorukaisia kiehtovat dx-kuuntelu ja ulkomaiset radioasemat, joita yritetään päästä kuulemaan, jos säät sen vain sallivat.
Pitkäksi aikaa jään kuuntelemaan Deutsche Wellea jossa puhutaan yhä koko ajan Rote Armee Fraktionista vaikka Meinhofin ja Müllerin kiinniotoista on jo yli viikko. En osaa saksaa juuri yhtään, sitä on ollut ensimmäinen vuosi pari tuntia viikossa vain, mutta kun kuuntelen raporttia radiosta niin ymmärrän enemmän ja välillä kuin melkein kaikki vieraat sanat.
Minäkertoja on jollain tapaa monen tapahtuman sivustakatsoja. Hän pohtii paljon ja saattaa myöhemmin harmitella, että on tullut puhuneeksi liikaa. Kyseleminen saattaa osoittaa tyhmyyttä ja muutenkin pojan mielestä on parempi pitää ennemmin huolta omista asioista.
Otan kassistani vaihtovaatteet valmiiksi saunaa varten ja koko ajan päässä on sama ajatus että mitä se minulle kuuluu mitä täällä muut tekevät.
Rekun luona käydessään nuori mies huomaa kirjan:
Katson itse selkämyksestä: siinä on valkoisella maalikynällä 84.2 ja STE ja Steinbeck.
Jo romaanin nimi viittaa Steinbeckin klassikkoromaaniin Hiiriä ja ihmisiä, ja yhtäläisyyksiä löytyy myös tapahtumien väliltä.

Kesä 1972 on monella tapaa merkityksellinen. Politiikka puhuttaa kylän miehiä, on olympialaisten aika ja minäkertoja saa huomata asioiden muuttuvan. Hän muuttuu ja kasvaa, huomaa asioita aivan uudella tavalla.
Olen ollut melkein kaksi viikkoa kotoa pois, se on kauemmin kuin koskaan on vielä ollut. Sinä aikana ovat kukat ja vihannekset ja perunanvarret kasvaneet reheviksi ja osa tullut tummanvihreiksi. Kaikki on vähän toisin kuin ennen. Ei sellaista kunnolla näe missä on ja asuu.
Myös suhteet muihin ihmisiin elävät ja muuttuvat. Lapsuudesta tutun tytön näkee eri tavalla ja suhtautuminen vanhempiin muuttuu kypsän aikuismaiseksi; poika huomaa, että osat ovat alkaneet vähitellen vaihtua. Isän neuvot palaavat aika ajoin mieleen, ja nuorukainen kantaa niitä mukanaan. Muutenkin suhde isään on tärkeä: yksi romaanin sykähdyttävimpiä kohtia on, kun poika kotiin tultuaan löytää isänsä tekemän pirunnyrkin.

Romaanissa on paljon pojan oivalluksia, jotka ovat arkisuudessaan kauniita:
Tuli mitä tahansa vastaan, ei itsestään täydy luopua. Minä vain olen minä, mieleen tulee niiden keskellä, aivan tarkasti kuin saksilla katki leikattu lause.
Melkein aina kaikki on erilaista kuin edeltä luulee. Sen takia ei kannattaisi kuvitella mitään etukäteen, mutta ei luulemisen kohtaa saa päästään katki vaikka tietää että turhaan. 
Myönnän, että alkuun minun oli vaikea päästä tarinaan kiinni. Kerronta on melko hidastempoista, eikä kirjassa ensi vaiheissa tapahdu kovin paljon - ainakaan näennäisesti. Elämä on tavallista ja kulkee eteenpäin leppoisaa tahtia. Mutta lopulta siinä onkin yksi romaanin vahvuuksista. Kirjassa kuvataan hienosti 1970-luvun alkua, luodaan kuvaa maailmasta jota ei enää ole ja jossa eletään tavallista, suomalaista elämää. Ajankuvaa rakennetaan hyvin elävästi: yhtäkkiä sain huomata olevani kirjan sisässä niin, että oli helppoa kuvitella teoksen kuvaama miljöö.

Lisäksi Olli Jalonen kuvaa vivahteikkaasti minäkertojan kasvua ja ajatuksia, joihin on helppo eläytyä.  Pojasta on pakko pitää, ja äkkiä huomaan pohtivani, millainen tuo 17-vuotias nuori mies mahtaisi olla nykypäivänä, lähes 60-vuotiaana. Täysillä en tarinaan hurmaantunut, mutta silti siinä on jotain sykähdyttävän kaunista ja viehättävää.

Miehiä ja ihmisiä -romaanista on kirjoittanut myös Tuija, jonka tavoin mietin, että päähenkilön nimeä ei taidettu missään vaiheessa paljastaa. Tuijan tapaan minäkin sain kirjan koulutustilaisuuden kylkiäisenä kustantajalta.

Kommentit

  1. Pidin Jalosen Poikakirjasta kovasti, joten aion lukea tämänkin. Kiinnitin huomiota kirjan nimeen ja jännä kuulla, että Steinbeckin kirja on myös ihan "kirjaston kappaleena" läsnä romaanin maailmassa. Jännä siksi, että Miehiä ja ihmisiä on jo toinen tänä vuonna ilmestynyt kotimainen romaani, jossa viitataan Hiiriin ja ihmisiin. Tiina Raevaaran Laukaisu-romaanissahan kertoja lukee Steinbeckin kirjaa kirjallisuuden pääsykokeisiin, ja kirjan juoni, asetelmat ja rakenne peilaa sitä myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan kiinnostavaa, miten Steinbeck on nyt kotimaisessa kaunokirjallisuudesta esillä. Minä en ole Poikakirjaa lukenut, mutta tästä uutukaisesta toivon kuulevani kommentteja lukijalta, jolle Poikakirjakin on tuttu.

      Poista
  2. Samanlaisena kylkiäisenä sain minäkin kirjan ja odotan tämän lukemista innolla. Poikakirja oli ihana ja pidin kovasti myös 14 solmusta Greenwichiin. Muita Jalosen kirjoja en ole vielä lukenut. 1970-luvun kuvauskin kiinnosta minua, 70-luvulla syntynyttä. Kirja tosin sijoittuu vuoteen, jolloin en vielä tässä maailmassa ollut, mutta luulen että jotain tuttua ajankuvasta kuitenkin välittyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain tuttua ja viehättävää minä tästä tavoittein, vaikken sinun laillasi kirjan tapahtumavuonna vielä ollutkaan olemassa. :) Kiva sitten kuulla, mitä pidit.

      Poista
  3. PIdän Halosen kielestä. Poikakirja oli suuri elämys, ja kuulostaa siltä, että Miehiä ja ihmisiä jatkaa samalla linjalla. Tulen ehdottomasti lukemaan tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poikakirjaa en tosiaan ole lukenut - ehkä pitäisi, sillä moni on sitä kehunut. On mielenkiintoista aikanaan kuulla ajatuksiasi tästä romaanista.

      Poista
  4. Minäkin olen lukenut Poikakirjan ja kiinnostuin tässä kirjassa tuosta Steinbeck viittauksesta nimessä, samoin itse kirjankansi on onnistunut.
    Kiitos että kierrätit kirjan minulle :)! Katsotaan milloin aloitan, kavahdin vähän kirjan pituutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin vähän säikähdin sivumäärää, mutta kun pääsin vauhtiin, ei kirjan lukeminen vienyt kauan aikaa. Teksti on niin sujuvaa.
      Ole hyvä, toivottavasti viihdyt tarinan parissa! :)

      Poista
  5. Aiemmin en ole Jalosen kirjoja noteerannut, lienenkö kunnolla edes tutustunut. Sitten 'Poikakirja' tuntui jo erilaiselta,kiinnostavalta lapsuusmuistelmalta siinä määrin että lukaisin sen kokonaan.
    Nyt luin juuri loppuun 'Miehiä ja ihmisiä'-romaanin, joka jo sivumäärältään on kaksinkertainen em teokseen verrattuna ja vielä sitä parempi.Sehän kertoo vain yhdestä nuoren miehen kesästä, tarkemmin vuodelta 1972, jolloin päählö siirtyy vähän pakostakin aikuisten maailmaan: ensi työ, vanhemman vakava sairastuminen, autolla-ajoon siirtyminen, mikä vielä haasteellista ilman korttia ja ajo-opetusta. Edelleen ensi kosketukset alkoholiin ja seksiin.
    Lämminhenkistä kerrontaa, joka toi etsimättä mieleen Knausgårdin, Päätalon. Netissä joku vertasi Hyryynkin, jota ei käy kiistäminen. Onkohan tyyli muuttunut ent.kirjoista, muuten en ymmärrä, miksi Jalosen teokset ei ennen ole kolahtaneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerronta on tosiaan lämminhenkistä, leppoisan ymmärtävää ja hyväksyvää. Tuntuu, että kun kirjan lukemisesta on kulunut aikaa, sen arvo on mielessä kasvanut.
      Vertaus Päätaloon ja Hyryyn ei ole väärä, enpä moista huomannut ajatellakaan. Knausgårdia en ole vielä lukenut, joten siitä en osaa mitään sanoa.

      Poista
  6. Aiheesta olisi saanut paljon mielenkiintoisemman kokonaisuuden.
    Täydellinen epäonnistuminen, jäi vain mieleen että miksi kirja on kirjoitettu?

    Huonoa äidinkieltä, epäselviä lauseita joissa outoja sanajärjestyksiä ja outoja sanoja. Lauseet liian pitkiä, sivulauseet epäselviä. Varsinainen asia jäi epäselväksi.

    Mielenkiinto lukemiseen loppui kokonaan, joten jäi kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, kun et tykännyt. Mutta toisaalta eihän kaikkien tarvitsekaan kaikesta tykätä, ja ymmärrän kyllä mielenkiinnon loppumisen. Aika hidastempoista meno on.

      Poista
  7. Ostin kirjan itselleni joululahjaksi. Aikaisempia Jalosen kirjoja en ole lukenut. Noin 50 sivua kesti tottua Jalosen tapaan kirjoittaa sen jälkeen heräsikin jo pelko, että pian tämä kirja loppuu. Minulle 70-luvulla samoilla seuduilla nuoruuteni eläneelle miehelle tämä oli retki menneisyyteen ja annos kaipaamaani nostalgiaa. Paras lukemani kotimainen kirja pitkään aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nostalgiaa ja mukavaa menneen maailman tuntua - ei kuitenkaan kaukana, kaukana historiassa - tarina tarjoaa. Kerronta varmasti jakaa mielipiteitä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on