Siirry pääsisältöön

Richard C. Morais: Herkullinen elämä (kirja ja elokuva)

"Jossain keskellä rue Mouffetardin rinnettä seisahduin yllättäen. En ollut aluksi aivan varma, en luottanut aisteihini. Nuuhkin uudestaan kosteaa öistä ilmaa. Voiko olla? Mutta siellä se oli, nuoruuteni aromi, josta ei voinut erehtyä. Se leijui iloisesti pitkin nupukivistä sivukujaa sieraimiini. Machli ka salan, kotimaani, kalacurry, tuoksu aikain takaa."
Richard C. Morais: Herkullinen elämä (WSOY 2012)
Englanninkielinen alkuteos The Hundred-Foot Journey 2008
Suomentanut Marja Helanen
331 sivua
Herkullinen elämä kertoo huippukokista, chef Hassan Hajista, joka on kotoisin Intiasta. Jo hänen lapsuudessaan on vahvasti läsnä ruoka, jota tekemällä isovanhemmat tienaavat elantonsa. Eväslaatikkobisnes laajenee ruokakojuihin, "liikkuviin pikabaareihin", ja isoäiti on pojan esimerkki:
Hienompaa ruokaa ei olekaan kuin hänen paikallisesta helmitäpläkalasta valmistamansa ateria. Hän sirotteli kalalle makeaa chilimasalaa, kietoi kalan banaaninlehteen ja grillasi sen kookosöljytilkassa. Minulle se on, no, intialaisen kulttuurin ja sivistyksen huippu, rehevää siinä missä hienostunuttakin. Kaikki, mitä ikinä olen sittemmin kokannut, vertaantuu tähän mittapuuhun, isoäitini lempikalaan.
Kun myös isovanhempien poika Abbas Haji, Hassanin isä, vihkiytyy ruokamaailmaan ja perustaa oman ravintolan, ovat tienviitat Hassanille valmiit. Mutkia matkaan tuo kuitenkin tragedia, joka ajaa perheen Intiasta Iso-Britannian kautta Ranskaan. Siellä nuoren miehen lahjat huomataan.
"Lahjakkuus, jota ei voi oppia. Siinä ruipelossa intialaispojassa on se jokin mystinen, joka ilmestyy kerran sukupolvessa esiin jossakussa chefissä. Etkö ymmärrä?"
Herkullinen elämä on nimensä mukaisesti herkullinen. Se on ylistys hyvälle ruoalle, se hivelee makuhermoja ja saa lukiessa kuvittelemaan, miltä mahtavat näyttää kaikki ne upeat ateriat, joita tarinassa valmistetaan. Kirjasta tehdyssä elokuvassa ruoka todella pääsee oikeuksiinsa: upeita ruokalajeja ei tarvitse enää kuvitella, sillä ne tuodaan hienolla tavalla katsojan eteen niin, että ne voi melkein haistaa.
Lisukkeiksi valmistin mieluummin minttukuskusta kuin perinteisiä voinuudeleita, sekä kurkku-ranskankermasalaattia, jonka sekaan viskasin kourallisen puolukoita. Ajattelin, että nuo maut olisivat yhdessä tasoittava ja kevyt vastakaiku haudutetun jäniksen raskaalle sinappisuudelle.
Hassan Hajin elämä ei kuitenkaan ole vain herkullista. Tielle osuu vastoinkäymisiä ja menetyksiä, ja elämäntarina muodostuu monenlaisista käänteistä, joista kaikkia ei elokuvassa tuoda esille. Mielestäni on oikein hyvä, että elokuva ei ole täysin uskollinen kirjan tarinalle vaan keskittyy olennaiseen eli kuvaamaan ruokaa, intohimoa ruoanlaittoon, upeita ranskalaismaisemia ja ihmissuhteita. Tarinan kaari pysyy koossa paremmin kuin kirjassa. Helen Mirren on mielestäni muuten aivan mainio Madame Mallory eleitään ja liikkeitään myöten. Hänelle hyvä vastapari on Hassanin isää esittävä Om Puri.

Romaani ei ole kielellisesti mitenkään erityinen ja paikoitellen se sortuu liialliseen sentimentaalisuuteen. Viihdyttäviä lukuhetkiä kirja tarjoaa, mutta suurta muistijälkeä se ei jätä vaan ennemminkin jättää kaipaamaan jotain enemmän.

Tällä kertaa onkin pakko todeta, että elokuva on kirjaa parempi. Herkullinen elämä on elokuvana visuaalinen ja viihdyttävä elämys, jonka parissa parituntinen vierähtää kuin siivillä. Elokuvassa on sopivissa suhteissa huumoria ja koskettavuutta, ja sitä voi suositella lämpimästi katsojalle, joka kaipaa hyvää ajanvietettä.

Kirjan pohjalta tehty elokuva tulee Suomessa ensi-iltaan tämän viikon perjantaina 29.8.

Kirjan ja elokuvaliput sain Nordisk Filmin lahjoittamana. Kiitos!

Herkullinen elämä -romaanista on kirjoitettu myös seuraavissa blogeissa: Annelin lukuvinkit, Kirjanainen, Tarinauttisen hämärän hetket, Lukuneuvoja ja Kirjavinkit. Elokuvasta on kirjoitettu ainakin  blogeissa Ja kaikkea muuta sekä Maukasta minibudjetilla.

Kommentit

  1. Minustakin elokuva oli selkeästi kirjaa parempi, mutta kirjoittaja oli tainnutkin tähdätä elokuvan tekoon ja alkuperäistä teosta kirjoittaessaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanko totta? Elokuva oli tosiaan mukava elämys, sopi mainiosti flunssan takia hieman alavireiseen sunnuntaihin. :)

      Poista
  2. Tähän leffaan ei kannata mennä tyhjin vatsoin, ruokien katselu voi tuntua muuten kärsimykseltä. Onneksi olin tankannut hyvin ennen leffaa. :) Minustakin leffa pysyi kasassa paremmin ja oli yhtenäisempi kokonaisuus. Kirjan alkupuoliskosta pidin paljon mutta loppua kohden romaani vaisuuntui. Leffa vei siis minustakin pisteet kotiin kirjaan verrattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta: nälkä iskee, jos ei ole syönyt ennen elokuvaa. Ruokia kuvataan niin ihanassa, että ruokahalu meinaa herätä, vaikka vatsa olisi täynnä. :)
      Olen samaa mieltä, että kirjan alku toimi vielä hyvin. Ehkä tiivistäminen olisi tehnyt hyvää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on