Siirry pääsisältöön

Sarah Waters: Yövartio

"Katonlappeessa oli palopommin korventama reikä. Pommi oli pudonnut alas höyhenpatjan päälle ja tehnyt siihen kuopan - se oli kuin haavainen sääri. Ullakolla tuntui vieläkin palaneiden ja kostuneiden höyhenten kitkerä haju."
Sarah Waters: Yövartio (Tammi 2007)
Englanninkielinen alkuteos The Night Watch 2006
Suomentanut Helene Bützow
509 sivua
Sarah Waters oli minulle tuntematon kirjailija, kunnes sattumalta tartuin hänen teokseensa Vieras kartanossa. Pidin romaanista paljon, ja se innosti minut tutustumaan kirjoittajansa muuhunkin tuotantoon. Kirjastosta löysinkin romaanin Yövartio.

Romaanin keskiössä on joukko lontoolaisia: Kay, Helen, Viv ja Duncan. Kirja alkaa vuodesta 1947, kun sota on jäänyt taakse ja on jälleenrakennuksen aika. Kay on yksin, ja Viv huomaa hänet kadulla haluten malttamattomana kohdata naisen uudelleen. Duncan on päässyt pois vankilasta ja asettunut muualle kuin isänsä luokse. Helen kärsii mustasukkaisuudesta suhteessaan tyttöystäväänsä Juliaan. Sodan arvet ovat läsnä:
Kay nousi suoraksi ja kääntyi itseinhon vallassa poispäin. "Minulle ei tapahtunut sen enempää kuin tuhansille muillekaan. Tiedätkö ketään, joka ei olisi menettänyt mitään eikä ketään. Voisin kävellä mitä tahansa Lontoon katua, ja jos ojentaisin käteni, koskettaisin heti naista tai miestä, joka menetti rakastetun, lapsen, ystävän. Mutta minä - minä en pääse sen yli, Mickey. En pääse sen yli."
Vuodesta 1947 palataan ajassa taaksepäin vuoteen 1944. On sota, joka on muuttanut kaiken toisenlaiseksi. Luokkayhteiskunta murenee, rahalla ei tee juuri mitään, kun kaikkea säännöstellään, hälytykset ovat osa jokapäiväistä arkea.
Kuinka kauan heidän piti alistua siihen, että sota pilasi kaiken? He olivat olleet kärsivällisiä jo pitkään. He olivat eläneet pimeässä. He olivat eläneet ilman suolaa, ilman tuoksuja. He olivat ravinneet itseään pienillä iloilla, esimerkiksi juustonkuorilla.
Vuodesta 1944 siirrytään vielä vuoteen 1941. Sota on alkanut ja Lontoosta on tullut tummanpuhuva, suorastaan pimeä kaupunki.

Romaanin käänteisesti kronologinen rakenne on kiinnostava. Ensimmäisessä osassa lukijan mielenkiinto herää, kun selviää, että romaanin henkilöiden menneisyydessä on tapahtunut jotain erityistä. Myöhemmissä osissa nuo alussa heränneet kysymykset saavat vastauksensa, ja samalla selviää, miten keskeiset henkilöt ovat yhteydessä toisiinsa.

Tarina onnistuu pitämään lukijan mielenkiinnon hyvin yllä. Waters kuvaa hienosti miljöötä ja tunnelmaa - samaa onnistunutta kuvausta ihastelin Vieras kartanossa -romaania lukiessani. Tuon kirjan kiehtovuuteen Yövartio ei minun mielessäni aivan yllä, mutta joka tapauksessa kirja on hyvä ja ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Tällä romaanilla saan pitkästä aikaa yhden suorituksen Ihminen sodassa -haasteeseen ja ylenen everstiksi.

Yövartiosta ovat kirjoittaneet esimerkiksi Linnea, Katja, Annika, Sanna, Laura ja Salla.

Kommentit

  1. Minulla on hakusessa kirjoja sotahaasteeseen. Hyvä tietää, että Watersilta löytyy sopiva, sillä hänen kirjansa ovat oleet jo jonkin aikaa 'pitäisi tutustua' -listallani. Aika pitkähän tämä on, mutta ilmeisesti juonessa tapahtuukin jotain. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tapahtuu, ja Waters kuvaa kiinnostavasti aikaa niin sodan jälkeen kuin sen aikana - tässä järjestyksessä. Waters on kirjailijana kiinnostavana, ja aion tutustua hänen muihinkin teoksiinsa, kunhan niitä käsiini saan.

      Poista
  2. Onnea ylennyksestä! ;)

    Tämä kirja kiinnostaa minuakin, vaikka Vieraasta kartanossa en juurikaan perustanut. Olen kuitenkin valmis antamaan Watersille uuden mahdollisuuden, ja ehkäpä se on juuri tämä kirja jossain vaiheessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Minä taas pidin kovasti Vieraasta kartanossa. Myös uutuusromaani The Paying Guests kiinnostaa, sen aion ainakin jossain vaiheessa lukea.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…