Siirry pääsisältöön

Suvi Ahola: Lukupiirien aika

"On luettu yhdessä, on keskusteltu. On luettu, jotta voitaisiin ja osattaisiin keskustella. On luettu, jotta sivistyttäisiin ja kehityttäisiin ihmisinä.
Kyse on lukupiireistä, joilla on aikojen saatossa ollut muitakin nimiä: lukuseura, lukukerho, lukurengas, kirjallinen yhdistys, kirjallisuuskerho."
Suvi Ahola: Lukupiirien aika
- yhteisöllistä lukemista suomalaisissa lukupiireissä
(Avain 2013)
246 sivua
Suvi Aholan teos Lukupiirien aika luotaa lukupiirien syntyhistoriaa ja antaa kuvan lukupiireistä ilmiönä vuoden 2009 Suomessa. Kirja pohjautuu Aholan väitöskirjaan Lukupiirien Suomi, mutta tieteellistä kielenkäyttöä on turha pelätä: teos on kirjoitettu niin elävästi ja sujuvasti, että sitä on ilo lukea.

En ollut ennen kirjan lukemista tullut ajatelleeksi, miten pitkä historia lukupiireillä on. Aholan mukaan eurooppalaisten lukupiirien edeltäjiä olivat jo 1600-luvulla ylhäisön kirjalliset salongit, joissa naisilla oli paljon vaikutusvaltaa toisin kuin muussa yhteiskunnassa. Miten ilahduttava ajatus, että naisille kirjat ovat voineet olla voimaannuttavia aikana, jona miehet käyttivät yleensä suurinta valtaa. Muutenkin Ahola muistuttaa, että lukupiirit eivät ole vain modernin ajan ilmiö:
Päinvastoin, niiden taustalla on vankka lukemisen kulttuuri, joka on vaikuttanut 1800-luvun puolivälistä alkaen kautta Suomen.
Paitsi että kirja kertoo lukupiireistä, se kertoo myös lukemisen ilosta ja yhteisöllisyyden merkityksestä lukemisharrastuksessa. Kirjoista keskusteleminen, erilaisten lukukokemusten vastaanottaminen ja vertailu nostettiin Aholan tutkimuksessa lukupiirien suurimmaksi anniksi. Lukupiireistä haettiin sivistymistä, näköalojen avartumista, yhdessäoloa ja sosiaalisia kontakteja.

Jossain vaiheessa kirjaa lukiessani aloin ajatella, että ehkä myös tällainen kirjallisuusblogi on eräänlainen lukupiirin muoto. Ei mennyt kauankaan, kun Ahola vahvisti ajatukseni:
Lukupiiriä lähellä ja usein sen kanssa identtinenkin on julkinen blogi eli nettipäiväkirja, jota lukijat voivat vapaasti kommentoida. Kuten lukupiireille myös blogeille voi vähitellen muodostua uskollisten seuraajien piiri, ikään kuin vakiojäsenistö.
Blogini myötä olen saanut kirjallisuuden lukemiseen aivan uudenlaisen ulottuvuuden, kun olen alkanut keskustella lukemistani kirjoista aiempaa huomattavasti enemmän. Ennen blogini perustamista osallistuin silloin tällöin lukupiireihin ja keskustelin ehkä kirjoista satunnaisesti muiden kanssa, mutta nyt lähes jokainen lukemani kirja päätyy tekstimerkintöinä blogiini, ja usein joku ilahduttaa kommentoimalla tekstiäni. Monen innokkaan lukupiiriläisen tavoin koen lukemise muuttuneen vielä entistä mielekkäämmäksi, kun ajatuksia ja kokemuksia voi jakaa toisten kanssa.
Tämän päivän lukupiireissä keskustelevat enimmäkseen naiset (ja myös nuoret miehet), ja kiinnostuksen kohteena ovat maailman ja yhteiskunnan lisäksi - sen ohikin - elämänvalinnat, sukupuoliroolut ja perhemallit, inhimillinen filosofia ja psykologia. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan samasta asiasta: siitä, että yhdessä toisten kanss löydämme ratkaisuja ihmisenä olemisen ongelmiin, kun vertailemme erilaisia käsityksiä ja sovittelemme niitä toisiinsa. Samalla yksityisestä tulee yleistä ja lukemisesta - maailman yksinäisimmästä harrastuksesta - väylä yhteisöllisyyteen, usein myös kestävään ystävyyteen. Ainutlaatuinen tapa olla "me".
Lukupiirien aika -teoksessa kuvataan useiden suomalaisten lukupiirien tapaamisia. Kuvauksia niistä oli mukava lukea varsinkin, jos käsiteltynä ollut kirja sattui olemaan tuttu. Teos antaa myös kiinnostavaa, yksityiskohtaista tietoa esimerkiksi listaamalla tutkimukseen osallistuneiden lukupiirien vuonna 2009 valitsemien kirjojen kärkikymmenikön. Kaiken kaikkiaan teos on tavattoman kiinnostava katsaus lukupiireihin ja suomalaiseen lukemisen tapaan. Kirjojen ja lukemisen ystävälle tällä tietokirjalla on paljon annettavaa.

Suvi Aholan teoksesta on kirjoittanut myös Sinisen linnan kirjaston Maria, jonka kanssa valitsin sattumalta saman sitaatin tämän postaukseni alkuun.

Kommentit

  1. Kirjallinen salonki - mikä hieno nimitys, joka pitäisi pikimmiten elvyttää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! 😊
      Kirjallisesta salongista minulle muuten tulee väistämättä mieleen Minna Canth.

      Poista
  2. Olin kuuntelemassa Aholaa Kouvolan kirjastossa, kun hänellä oli vielä kirjan taustalla oleva väitöskirja tekeillä. Silloin ihmettelimme, että kukaan muu ei ollut keksinyt tehdä akateemista tutkimusta lukupiireistä.
    Hänellä oli ainakin väitöskirjassaan yhtenä tutkimuksen kohteena lapsuudenkylänsä Sippolan - olikohan Marttojen - lukupiiri. Sieltä oli myös naisia tässä alustus & keskustelutilaisuudessa.
    KIrja kuulostaa kiinnostavalta. Kiitos esittelystä Jonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan yllättävää, että lukupiirejä ei ole akateemisesti enempää tutkittu. Aihepiiri on hyvin kiinnostava!
      Kiitos sinulle kommentistasi!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on