Siirry pääsisältöön

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

"Sei, tässä lentokoneen penkillä arvaan jo, että yleisin kysymys, jonka tulen seuraavan vuoden aikana kuulemaan on tämä: Miksi ihmeessä Sei Shōnagon? Miksi, herran tähden, olet kiinnostunut Heian-kaudesta?"
Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
(Otava 2014, julkaistu ensimmäisen kerran 2013)
Miki-laitoksen ensimmäinen painos
839 sivua
Mia Kankimäen teos Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin tarttui kirjakaupasta mukaani kirjan ja ruusun päivänä pikkuisena Miki-versiona. Kirjan lukeminen on vienyt aikaa, sillä olen kuljettanut sitä mukanani reissuilla, ja kotona olen lukenut muita kirjoja. Kirjakuva päivässä -haasteessa nostin juuri tämän kirjan esille, kun tehtävänä oli kuvata kesken jäänyt kirja. Siitä intouduin vihdoin lukemaan kirjan loppuun ja ihmettelin, miksi jätin kirjan lojumaan laukun pohjalle niin pitkäksi aikaa. Toisaalta kirja on sellainen, että se kestää myös lukutaukoja, sillä pohdiskelevaan ja verkkaisesti etenevään tarinaan oli helppo päästä uudelleen kiinni.

Kirjan ytimessä on kirjailijan irtiotto: vapaavuosi töistä ja uppoutuminen tuhat vuotta sitten eläneen japanilaisen hovinaisen, Sei Shōnagonin, elämään. Vapaavuotensa aikana Kankimäki matkustaa Japaniin useammin kuin kerran, käy Lontoossa, pakenee tsunamia Thaimaahan, palaa Suomeen ja päätyy lopulta Ranskaan kirjoittamaan. Vuoden aikana hän pohtii Sei Shōnagonin kirjoituksia ja yrittää löytää tietoa tuosta kauan sitten eläneestä naisesta. Samalla hän peilaa itseään tuohon naiseen ja pohtii omaa elämäänsä. Kirja tarjoaakin ilahduttavia, kauniita ja koskettavia oivalluksia elämästä.

Matkakertomuksessaan Kankimäki siteeraa useaan otteeseen japanitarta, jonka elämään hän pyrkii tutustumaan. Sei Shōnagonin ja hänen aikalaistensa kirjoitusten kautta häntä tutkivalle avautuu kuva Heian-kauden hovielämästä.
Sei, te elitte runojen kautta: teidän arkenne täyttyi säkeiden laatimisesta, siteeraamisesta ja runokirjeenvaihdosta. Runokilpailut olivat suosittuja poliittisen valtataistelun areenoja, mutta runoja laadittiin paljon myös yksityisiin tarkoituksiin, kuten kirjeisiin.
Samalla avautuu kuva menneen ajan ihmisestä. Sei Shōnagonin kirjassa, jota Kankimäki lukee ja tutkii, on listoja erilaisista asioista, ja vaikka ne on kirjoitettu kauan, kauan sitten, on niissä paljon sellaista, jonka nykyajan lukijakin voi tunnistaa:
Asioita joita ei voi verrata 
Kesä ja talvi. Yö ja päivä. Sade ja auringonpaiste. Nuoruus ja vanhuus. Henkilön nauru ja suuttumus. Musta ja valkoinen. Rakkaus ja viha. Sade ja usva.
Kun on lakannut rakastamasta jotakuta, tuntuu kuin hänestä olisi tullut toinen ihminen, vaikka hän on edelleen se sama.
Kirjassa käsitellään kiehtovalla tavalla monia asioita. Sitä lukiessa tulee pohtineeksi niin kirjallisuutta ja tiedonvälitystä kuin naisen asemaa ja feminismiä, maailman muuttumista ja samalla ihmisen muuttumattomuutta, matkustamista ja paikallaan pysymistä, oman tien etsimistä ja löytämistä. Se tarjoaa niin paljon ajatuksia ja oivalluksia, että sen pariin on hyvä palata aika ajoin uudelleen.
[SEI SHŌNAGON KIRJOITTAA]
Rankkaa syysmyrskyä seuraavana päivänä kaikki on hyvin koskettavaa.
Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin saa ihailemaan sen kirjoittajaa, joka tekee sen, mistä moni vain haaveilee: hyppää pois oravanpyörästä ja toteuttaa unelmansa. Lisäksi kirja saa kaipaamaan Japaniin. Teeseremonia kukkivien kirsikkapuiden katveessa nousi kirjan luettuani listalleni asioista, jotka haluan tässä elämässä kokea.

Mia Kankimäen kirjasta on kirjoittanut myös Sara, jonka postauksessa on ihastuttavia kuvia Japanista. Lisäksi kirjasta on kirjoittanut myös ainakin Karoliina, jonka tekstistä löytyy linkkejä moniin arvioihin.

Kommentit

  1. Täälläkin haaveillaan matkasta Japaniin ja Kankimäen kirja nostatti entisestään matkakuumetta.

    Minä niin tykästyin tässä kirjassa tuohon miki-formaattiin ja silkkipaperisivuihin. Voi onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkakuume tosiaan kohosi korkeisiin lukemiin - jälleen kerran. :)

      Miki on suloinen formaatti, ideana hauska.

      Poista
  2. Minä luin tämän alkuvuonna ja ihastuin. Tässä on samalla kertaa kepeyttä ja syvyyttä, matkakirjaa ja henkilökohtaisia tuntoja. Taittelin melkoisen määrän sivuja koirankorville, se on omalla kohdallani usein rakkaaksi muodostuvan kirjan merkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on tosiaan paljon ulottuvuuksia.
      Minä päädyin liimailemaan kirjaan kosolti pieniä muistilappuja. Tuntui, että teos antoi niin monia oivalluksia ja ajatuksia. Kankimäkihän määrittelee tärkeän kirjan niin, että siinä on paljon merkintöjä ja koirankorville taitettuja sivuja, hauskaa, että hänen kirjoittamansa kirja on juuri sellainen, johon on pakko tehdä merkintöjä - muistilapuin tai sivuja taitellen.

      Poista
  3. Minullekin kirjan parasta antia oli se kirjailijan uskallus, tai se oli niin ihailtavaa, että teki kirjasta jo pelkästään sen vuoksi nautittavan :) Toki siinä oli muutakin, ihanaa ja ärsyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hienoa, että joku uskaltautuu tekemään tuollaisen irtioton.
      Kirja sai minut haaveilemaan paitsi irtiotosta, myös matkasta Japaniin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on