Siirry pääsisältöön

Victor Hugo: Kurjat

"Viime vuonna, kauniina toukokuun päivänä kulki eräs vaeltaja Nivelles'istä tullen La Wulpeen päin. Hän käveli kahden puurivin välissä leveää, kivettyä viertoteitä, joka kumpuilee yli peräkkäisten kukkuloiden, jotka valtavina aaltoina nostavat ja taas laskevat tietä. Lännessä hän näki Braine-l'Alleud'n kellotapulin, joka on kuin nurin käännetty maljakko."
Victor Hugo: Kurjat (WSOY, Bon 2013)
Ranskankielinen alkuteos Les Misérables 1862
Reino Rauanheimon lyhentämä suomennos
971 sivua
Täytyy myöntää, että hieman arastellen tartuin tähän Victor Hugon klassikkoromaaniin. Lyhennetyssä pokkariversiossa on lähes tuhat sivua ja fontti on pientä. Pohdin, kuinka jaksan kirjan lukea, mutta aika pian kirjan avattuani sain todeta epäilyjeni kaikonneen. Oli kiinnostavaa hypätä 1800-luvun Ranskaan, eikä kirjan koko enää hirvittänytkään.

Romaani alkaa Dignen piispan esittelyllä, ja kertoja toteaa, ettei piispa juurikaan koske kertomuksen pääjuonta. Dignen piispalla on kuitenkin tärkeä merkitys siinä vaiheessa, kun kylään saapuu Jean Valjean, kaleeriorjuudesta vapautunut vanki. Piispa osoittaa, että hyvyydellä ja ymmärryksellä voidaan saada aikaan hyvää paljon enemmän kuin kohtuuttomalla rangaistuksella, joka on saanut Valjeanin kokemaan, että yhteiskunta on hänet hylännyt, ja joka on vienyt mieheltä kaiken kanssakulkijoiden kunnioituksen.
Hän kysyi itseltään, eikö ollut huutavaa vääryyttä se, että yhteiskunta tällä tavoin kohtelee juuri niitä jäseniään, jotka ovat sattuman suorittamassa maallisen tavaran jaossa joutuneet kaikkein huonommille osille ja joita olisi siis hellemmin vaalittava.
Romaanin ensimmäinen osa on nimeltään Fantine, ja Fantine osoittautuu tytöksi, joka rakastuu ymmärtämättä, että toiselle rakkaus voi olla vain leikkiä. Suhteesta syntyy avioton tytär, Cosette, jonka äiti antaa muiden hoidettavaksi ja jonka nimeä romaanin toinen osa kantaa. Jean Valjeanin ja Cosetten tiet kohtaavat ja romaanin keskiössä on erityisesti ensin mainittu, mutta myös Cosette on tarinassa vahvasti mukana.

Kurjien henkilöhahmoille on yhteistä se, että heidän kohtalonsa eivät yleensä ole ruusuisia. Tarinan ihmisiä kuvataan realistisesti kaikessa raadollisuudessaan, ja valokeilaan päätyvät yhteiskunnan vähäosaiset. Se, miten he maailmaan ja kohtaloonsa suhtautuvat, erottaa heidät toisistaan. Jean Valjean voisi pyhittää elämänsä katkeruudelle ja pimeydelle kärsimystensä tähden, mutta hän valitsee toisen tien. Samaan aikaan on kuitenkin heitä, jotka oikeuttavat väärät tekonsa milloin minkäkin tekosyyn varjolla.

Yhteistä joillekin tarinan hahmoille on myös se, että he joutuvat kantamaan kohtuuttoman taakan yhdestä tekemästään virheestä ja huomaamaan, että menneisyys kulkee aina mukana. He joutuvat myös kohtaamaan lähimmäistensä raadollisuuden ja pahantahtoisuuden. Yhteiskunta ei tue kansalaisiaan vaan pikemminkin päinvastoin: ihminen tuomitaan tekojensa vuoksi, eikä langetetusta pannasta ole mahdollista päästä eroon muuten kuin kuoleman kautta.

Romaanissa on kysymys paitsi yhteiskuntakriittisyydestä myös ihmisyydestä. Ihminen on Kurjissa se luomakunnan olento, josta ei synny kirkkaan kaunista kuvaa. Ihmiset toimivat itsekkäästi, joskus suorastaan epäinhimillisesti. Esimerkiksi omat lapset saattavat olla kuin kauppatavaraa tai taakka, josta olisi parempi päästä eroon.
Mutta hänen isänsä ei häntä kysynyt ja hänen äitinsä ei häntä rakastanut. Hän oli niitä kaikkein säälittävimpiä lapsia, joilla on sekä isä että äiti, mutta jotka kuitenkin ovat aivan orpoja.
Onneksi on kuitenkin niitä, jotka osaavat ja uskaltavat rakastaa.

Valo ja varjo ovat Kurjissa jatkuvasti läsnä. Lukijan vie mukanaan toivo oikeudenmukaisuuden voitosta ja varjojen jatkuva häilyntä tapahtumien yllä. On saatava tietää, miten romaanin henkilöiden käy: jyrääkö hahmoton koneisto heidät alleen vai voittaako valo?
Mitä näiden kummitusten karkottamiseksi tarvitaan? Valoa. Runsaasti valoa. 
Victor Hugon Kurjat on klassikko ja elämys, joka elää, säkenöi ja kiehtoo. Loistava teos, joka on kaiken huomionsa ansainnut ja joka sykkii voimakkaasti vielä tänäkin päivänä - siitä viimeisimpänä osoituksena elokuva, joka sai ensi-iltansa valkokankaalla vuonna 2012.

Marilen tavoin suosittelen jokaista lukemaan tämän kirjan ainakin kerran elämässään. Jokke kirjoittaa Kurjista laajasti ja monipuolisesti, Ilona haluaisi nähdä teoksen ajan Pariisin ja Heidi sai kirjasta hyvän lukukokemuksen. Olga piti kirjasta paljon ja Pihi nainen on nostanut teoksen lempiklassikokseen. Maria suosittelee tätä klassikkoa myös.

Kommentit

  1. Suosittelen kirjaa. Huikea lukukokemus huolimatta sivumäärästä. Kävin katsomassa myös elokuvan kirjan lukemisen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä iloinen, että tuli tämä kirja luettua. :) Piditkö elokuvasta? Haluaisin sen jossain vaiheessa nähdä.

      Poista
  2. Minunkin piti lukea tämä osana kimppalukua, mutta harhauduin. Nyt harmittaa! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tätä tainnut kukaan muu nyt kimppalukuun lukeakaan. Vielähän sinäkin ehdit suurteokseen tarttua, kannattaa! :)

      Poista
  3. Lempiklassikon lisäksi Kurjat on lempikirjani. Kirja joka on enemmän kuin kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain haastevastauksessasi taisikin nostaa Kurjat esille, kun kysyttiin lempikirjaa. Kyllä tämä on upea teos!

      Poista
  4. Minulla on tämä lukematta, mutta kiinnostavalta kuulostaa. Hyvä tietää, että tästä näkyy olevan uusi pokkaripainos saatavilla. Kesälomalle oivaa lukemista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi! Onpa muuten ihana jo miettiä kesälukemisia. :)

      Poista
  5. Jonna, vastasin tänään haasteeseesi. Mukavaa viikkoa auringon/veden/lumen keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, käynpä heti lukemassa! :) Mukavaa viikkoa myös Sinulle!

      Poista
  6. Tämän haluaisin lukea joskus lyhentämättömänä, nyt luin lyhentämättömänä vain ykkös ja kakkos osan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle kyllä riitti tuo lyhennetty versiokin hyvin. :) Tosin olisi hauskaa tietää, mitä alkuperäisestä on jätetty pois.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…