Siirry pääsisältöön

Victor Hugo: Kurjat

"Viime vuonna, kauniina toukokuun päivänä kulki eräs vaeltaja Nivelles'istä tullen La Wulpeen päin. Hän käveli kahden puurivin välissä leveää, kivettyä viertoteitä, joka kumpuilee yli peräkkäisten kukkuloiden, jotka valtavina aaltoina nostavat ja taas laskevat tietä. Lännessä hän näki Braine-l'Alleud'n kellotapulin, joka on kuin nurin käännetty maljakko."
Victor Hugo: Kurjat (WSOY, Bon 2013)
Ranskankielinen alkuteos Les Misérables 1862
Reino Rauanheimon lyhentämä suomennos
971 sivua
Täytyy myöntää, että hieman arastellen tartuin tähän Victor Hugon klassikkoromaaniin. Lyhennetyssä pokkariversiossa on lähes tuhat sivua ja fontti on pientä. Pohdin, kuinka jaksan kirjan lukea, mutta aika pian kirjan avattuani sain todeta epäilyjeni kaikonneen. Oli kiinnostavaa hypätä 1800-luvun Ranskaan, eikä kirjan koko enää hirvittänytkään.

Romaani alkaa Dignen piispan esittelyllä, ja kertoja toteaa, ettei piispa juurikaan koske kertomuksen pääjuonta. Dignen piispalla on kuitenkin tärkeä merkitys siinä vaiheessa, kun kylään saapuu Jean Valjean, kaleeriorjuudesta vapautunut vanki. Piispa osoittaa, että hyvyydellä ja ymmärryksellä voidaan saada aikaan hyvää paljon enemmän kuin kohtuuttomalla rangaistuksella, joka on saanut Valjeanin kokemaan, että yhteiskunta on hänet hylännyt, ja joka on vienyt mieheltä kaiken kanssakulkijoiden kunnioituksen.
Hän kysyi itseltään, eikö ollut huutavaa vääryyttä se, että yhteiskunta tällä tavoin kohtelee juuri niitä jäseniään, jotka ovat sattuman suorittamassa maallisen tavaran jaossa joutuneet kaikkein huonommille osille ja joita olisi siis hellemmin vaalittava.
Romaanin ensimmäinen osa on nimeltään Fantine, ja Fantine osoittautuu tytöksi, joka rakastuu ymmärtämättä, että toiselle rakkaus voi olla vain leikkiä. Suhteesta syntyy avioton tytär, Cosette, jonka äiti antaa muiden hoidettavaksi ja jonka nimeä romaanin toinen osa kantaa. Jean Valjeanin ja Cosetten tiet kohtaavat ja romaanin keskiössä on erityisesti ensin mainittu, mutta myös Cosette on tarinassa vahvasti mukana.

Kurjien henkilöhahmoille on yhteistä se, että heidän kohtalonsa eivät yleensä ole ruusuisia. Tarinan ihmisiä kuvataan realistisesti kaikessa raadollisuudessaan, ja valokeilaan päätyvät yhteiskunnan vähäosaiset. Se, miten he maailmaan ja kohtaloonsa suhtautuvat, erottaa heidät toisistaan. Jean Valjean voisi pyhittää elämänsä katkeruudelle ja pimeydelle kärsimystensä tähden, mutta hän valitsee toisen tien. Samaan aikaan on kuitenkin heitä, jotka oikeuttavat väärät tekonsa milloin minkäkin tekosyyn varjolla.

Yhteistä joillekin tarinan hahmoille on myös se, että he joutuvat kantamaan kohtuuttoman taakan yhdestä tekemästään virheestä ja huomaamaan, että menneisyys kulkee aina mukana. He joutuvat myös kohtaamaan lähimmäistensä raadollisuuden ja pahantahtoisuuden. Yhteiskunta ei tue kansalaisiaan vaan pikemminkin päinvastoin: ihminen tuomitaan tekojensa vuoksi, eikä langetetusta pannasta ole mahdollista päästä eroon muuten kuin kuoleman kautta.

Romaanissa on kysymys paitsi yhteiskuntakriittisyydestä myös ihmisyydestä. Ihminen on Kurjissa se luomakunnan olento, josta ei synny kirkkaan kaunista kuvaa. Ihmiset toimivat itsekkäästi, joskus suorastaan epäinhimillisesti. Esimerkiksi omat lapset saattavat olla kuin kauppatavaraa tai taakka, josta olisi parempi päästä eroon.
Mutta hänen isänsä ei häntä kysynyt ja hänen äitinsä ei häntä rakastanut. Hän oli niitä kaikkein säälittävimpiä lapsia, joilla on sekä isä että äiti, mutta jotka kuitenkin ovat aivan orpoja.
Onneksi on kuitenkin niitä, jotka osaavat ja uskaltavat rakastaa.

Valo ja varjo ovat Kurjissa jatkuvasti läsnä. Lukijan vie mukanaan toivo oikeudenmukaisuuden voitosta ja varjojen jatkuva häilyntä tapahtumien yllä. On saatava tietää, miten romaanin henkilöiden käy: jyrääkö hahmoton koneisto heidät alleen vai voittaako valo?
Mitä näiden kummitusten karkottamiseksi tarvitaan? Valoa. Runsaasti valoa. 
Victor Hugon Kurjat on klassikko ja elämys, joka elää, säkenöi ja kiehtoo. Loistava teos, joka on kaiken huomionsa ansainnut ja joka sykkii voimakkaasti vielä tänäkin päivänä - siitä viimeisimpänä osoituksena elokuva, joka sai ensi-iltansa valkokankaalla vuonna 2012.

Marilen tavoin suosittelen jokaista lukemaan tämän kirjan ainakin kerran elämässään. Jokke kirjoittaa Kurjista laajasti ja monipuolisesti, Ilona haluaisi nähdä teoksen ajan Pariisin ja Heidi sai kirjasta hyvän lukukokemuksen. Olga piti kirjasta paljon ja Pihi nainen on nostanut teoksen lempiklassikokseen. Maria suosittelee tätä klassikkoa myös.

Kommentit

  1. Suosittelen kirjaa. Huikea lukukokemus huolimatta sivumäärästä. Kävin katsomassa myös elokuvan kirjan lukemisen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä iloinen, että tuli tämä kirja luettua. :) Piditkö elokuvasta? Haluaisin sen jossain vaiheessa nähdä.

      Poista
  2. Minunkin piti lukea tämä osana kimppalukua, mutta harhauduin. Nyt harmittaa! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tätä tainnut kukaan muu nyt kimppalukuun lukeakaan. Vielähän sinäkin ehdit suurteokseen tarttua, kannattaa! :)

      Poista
  3. Lempiklassikon lisäksi Kurjat on lempikirjani. Kirja joka on enemmän kuin kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain haastevastauksessasi taisikin nostaa Kurjat esille, kun kysyttiin lempikirjaa. Kyllä tämä on upea teos!

      Poista
  4. Minulla on tämä lukematta, mutta kiinnostavalta kuulostaa. Hyvä tietää, että tästä näkyy olevan uusi pokkaripainos saatavilla. Kesälomalle oivaa lukemista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi! Onpa muuten ihana jo miettiä kesälukemisia. :)

      Poista
  5. Jonna, vastasin tänään haasteeseesi. Mukavaa viikkoa auringon/veden/lumen keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, käynpä heti lukemassa! :) Mukavaa viikkoa myös Sinulle!

      Poista
  6. Tämän haluaisin lukea joskus lyhentämättömänä, nyt luin lyhentämättömänä vain ykkös ja kakkos osan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle kyllä riitti tuo lyhennetty versiokin hyvin. :) Tosin olisi hauskaa tietää, mitä alkuperäisestä on jätetty pois.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on