Victor Hugo: Kurjat

"Viime vuonna, kauniina toukokuun päivänä kulki eräs vaeltaja Nivelles'istä tullen La Wulpeen päin. Hän käveli kahden puurivin välissä leveää, kivettyä viertoteitä, joka kumpuilee yli peräkkäisten kukkuloiden, jotka valtavina aaltoina nostavat ja taas laskevat tietä. Lännessä hän näki Braine-l'Alleud'n kellotapulin, joka on kuin nurin käännetty maljakko."

Victor Hugo: Kurjat (WSOY, Bon 2013)
Ranskankielinen alkuteos Les Misérables 1862
Reino Rauanheimon lyhentämä suomennos
971 sivua

Täytyy myöntää, että hieman arastellen tartuin tähän Victor Hugon klassikkoromaaniin. Lyhennetyssä pokkariversiossa on lähes tuhat sivua ja fontti on pientä. Pohdin, kuinka jaksan kirjan lukea, mutta aika pian kirjan avattuani sain todeta epäilyjeni kaikonneen. Oli kiinnostavaa hypätä 1800-luvun Ranskaan, eikä kirjan koko enää hirvittänytkään.

Romaani alkaa Dignen piispan esittelyllä, ja kertoja toteaa, ettei piispa juurikaan koske kertomuksen pääjuonta. Dignen piispalla on kuitenkin tärkeä merkitys siinä vaiheessa, kun kylään saapuu Jean Valjean, kaleeriorjuudesta vapautunut vanki. Piispa osoittaa, että hyvyydellä ja ymmärryksellä voidaan saada aikaan hyvää paljon enemmän kuin kohtuuttomalla rangaistuksella, joka on saanut Valjeanin kokemaan, että yhteiskunta on hänet hylännyt, ja joka on vienyt mieheltä kaiken kanssakulkijoiden kunnioituksen.

Hän kysyi itseltään, eikö ollut huutavaa vääryyttä se, että yhteiskunta tällä tavoin kohtelee juuri niitä jäseniään, jotka ovat sattuman suorittamassa maallisen tavaran jaossa joutuneet kaikkein huonommille osille ja joita olisi siis hellemmin vaalittava.

Romaanin ensimmäinen osa on nimeltään Fantine, ja Fantine osoittautuu tytöksi, joka rakastuu ymmärtämättä, että toiselle rakkaus voi olla vain leikkiä. Suhteesta syntyy avioton tytär, Cosette, jonka äiti antaa muiden hoidettavaksi ja jonka nimeä romaanin toinen osa kantaa. Jean Valjeanin ja Cosetten tiet kohtaavat ja romaanin keskiössä on erityisesti ensin mainittu, mutta myös Cosette on tarinassa vahvasti mukana.

Kurjien henkilöhahmoille on yhteistä se, että heidän kohtalonsa eivät yleensä ole ruusuisia. Tarinan ihmisiä kuvataan realistisesti kaikessa raadollisuudessaan, ja valokeilaan päätyvät yhteiskunnan vähäosaiset. Se, miten he maailmaan ja kohtaloonsa suhtautuvat, erottaa heidät toisistaan. Jean Valjean voisi pyhittää elämänsä katkeruudelle ja pimeydelle kärsimystensä tähden, mutta hän valitsee toisen tien. Samaan aikaan on kuitenkin heitä, jotka oikeuttavat väärät tekonsa milloin minkäkin tekosyyn varjolla.

Yhteistä joillekin tarinan hahmoille on myös se, että he joutuvat kantamaan kohtuuttoman taakan yhdestä tekemästään virheestä ja huomaamaan, että menneisyys kulkee aina mukana. He joutuvat myös kohtaamaan lähimmäistensä raadollisuuden ja pahantahtoisuuden. Yhteiskunta ei tue kansalaisiaan vaan pikemminkin päinvastoin: ihminen tuomitaan tekojensa vuoksi, eikä langetetusta pannasta ole mahdollista päästä eroon muuten kuin kuoleman kautta.

Romaanissa on kysymys paitsi yhteiskuntakriittisyydestä myös ihmisyydestä. Ihminen on Kurjissa se luomakunnan olento, josta ei synny kirkkaan kaunista kuvaa. Ihmiset toimivat itsekkäästi, joskus suorastaan epäinhimillisesti. Esimerkiksi omat lapset saattavat olla kuin kauppatavaraa tai taakka, josta olisi parempi päästä eroon.

Mutta hänen isänsä ei häntä kysynyt ja hänen äitinsä ei häntä rakastanut. Hän oli niitä kaikkein säälittävimpiä lapsia, joilla on sekä isä että äiti, mutta jotka kuitenkin ovat aivan orpoja.

Onneksi on kuitenkin niitä, jotka osaavat ja uskaltavat rakastaa.

Valo ja varjo ovat Kurjissa jatkuvasti läsnä. Lukijan vie mukanaan toivo oikeudenmukaisuuden voitosta ja varjojen jatkuva häilyntä tapahtumien yllä. On saatava tietää, miten romaanin henkilöiden käy: jyrääkö hahmoton koneisto heidät alleen vai voittaako valo?

Mitä näiden kummitusten karkottamiseksi tarvitaan? Valoa. Runsaasti valoa. 

Victor Hugon Kurjat on klassikko ja elämys, joka elää, säkenöi ja kiehtoo. Loistava teos, joka on kaiken huomionsa ansainnut ja joka sykkii voimakkaasti vielä tänäkin päivänä - siitä viimeisimpänä osoituksena elokuva, joka sai ensi-iltansa valkokankaalla vuonna 2012.

Marilen tavoin suosittelen jokaista lukemaan tämän kirjan ainakin kerran elämässään. Jokke kirjoittaa Kurjista laajasti ja monipuolisesti, Ilona haluaisi nähdä teoksen ajan Pariisin ja Heidi sai kirjasta hyvän lukukokemuksen. Olga piti kirjasta paljon ja Pihi nainen on nostanut teoksen lempiklassikokseen. Maria suosittelee tätä klassikkoa myös.